Manu Larcenet

[Poika nro 3,141]

Kolmas osa tuntui sisältävän liikaa tavaraa ja suuntia joihin keskityttiin. Tämä toimii oivallisena pohjustuksena 4.osaan joka toivottavasti kutoo tarinan kaikki osat kauniiseen päätökseen.
Albumi ei missään ollut tapauksessa ollut huono. Se oli intiimi ja kaunis. Mutta kerronnaltaan löysä. Larcenet on noussut suurimmaksi suosikikseni sarjakuvan tekijöistä. Mies on nero!

[kaltsu]

Larcenetin "Pieniä voittoja" on mielestäni ollut suunnilleen parasta sarjakuvaa, mitä on 2000-luvun puolella julkaistu missään maailmankolkassa.

Tää sarja kuulu mun lemppareihin ja voin hyvin allekirjoittaa tuon.

Larcenet on noussut suurimmaksi suosikikseni sarjakuvan tekijöistä. Mies on nero!

Mukavaa että kerranki on näin monta ihmistä mun kanssa samoilla linjoilla.

Voipi joo olla että sarjan uusin osa ei välttämättä kosketellu jotain tunnerauhasia samalla tapaa ku edelliset osat mut emmä näitä kyllä oikeen osaa toisistaan erotella tai irrallaan arvostella sen enempää kuin esimerkiksi yksittäisiä lukuja jostain kirjasta. Ihan yhtä tärkeän oloinen osanen tää oli kuin aiemmatki ja pitää vaa sormet ristissä toivoa että sarjan tulevatkin osat saadaan suomeksi.

[Jarkko Sikiö]

Luin ensimmäisen Pieniä voittoja -alpparin tänään ja kyllähän se laittoi pohtimaan, mitä minä oikein olen viimeiset pari vuotta lukenut, kun tämä on jäänyt väliin.

Kyllä sitä oikein tuleekin hyvälle mielelle, kun sivujen taustalla on enemmän ajatusta kuin mitä ruuduissa itsessään on mahdollista kuvata. Kertojan taitoja Larcenetiltä löytyy runsaasti ja yhdessä värityksen kanssa kuvitus toimii erinomaisesti kerronnan tukena.

Henkilökohtaisesti maisemat on nyt helpompi hahmottaa, kun on ehtinyt jo vähän Ranskaa nähdäkin, jolloin omat mielikuvat antavat jotain rajapintaa ympäristön kuvaukseen.

Inhoan slice of life -käsitettä, mutta paremman puutteessa tämä on juuri sitä: elämänmakuinen.

[Teräskäsine]

Eilen sain ilokseni huomata kirjastoautossa Pieniä voittoja kolmannen albumin. Se oli paras kaikista tähän mennessä. Yksinkertaisen kaunis, mutta todella ilmeikäs piirrosjälki, jonka takia kaikissa hahmoissa on eloa. Tämä oli eka Pieniä voittoja-sarjakuva, joka sai minut kyynelehtimään. Sarjakuva käsitteli Marcon isän kuolemaa aidosti ja olin Marcon kanssa täysin samalla aaltopituudella. Kohtaus jossa vanha mies kutsuu pöllön syömään lihaa, oli yksi kaikkien aikojen kauneimmista kohtauksista ikinä. On aina uskomattoman hieno saavutus, jos sarjakuva saa itkemään. Manu osaa 

[Lewis]

Juu, Manu on paras kyl..

Mutta mitä vielä hienompaa on Manulta on tulossa: Kertokaapa joku tietäväinen, mikä on tämä harmaasävyinen sarjakuva, josta on pieniä pätkiä näkyny koko Larcenetin blogin aikana (www.manularcenet.com)?

Alusta asti blogia seuranneena, olen vain ihaillut näitä upeita kuvia..

Joonas

[Hege]

Jos oikein muistan niin Maallemuuttajien toisen albumin pitäisi ilmestyä lähiviikkoina.

[Hege]

Ja kaupasta tuo kakkososa jo löytyikin, jatkaa samalla tasolla kuin ensimmäinen, eli ei mitään maatakääntävää, mutta kuitenkin luki ihan mielellään. Ja vaikka Larcenet piirtääkin huomattavasti kevyempää jälkeä kuin vakavammissa albumeissaan, tarjoaa albumi kuitenkin mukavia hetkiä myös visuaalisesti.

[Pekka R.]

"Suunnilleen parasta sarjakuvaa, mitä on 2000-luvun puolella julkaistu missään maailmankolkassa" on muuten hyvä kuvaus, mutta suunnilleen-sanan voi huoletta ottaa pois.

Nämä on niitä albumeja, jotka kannattaa kaivaa argumentiksi, kun joku väittää sarjakuvan olevan joutavaa huttua.

[Reijo Valta]

Heti tuoreeltaan tuli tämä kolmas osa Pienistä voitoista luettua, mutta nyt vasta siitä kirjoitettua sain. Yleissävy oli ehkä aikaisempia synkempi, mutta kehukuoroon voi yhtyä.

Albumin loppupuolella oleva isän havainto "täytyy luopua siitä, mikä on ..." pääsee tommyhellstenmäisiin mittoihin, mutta hyvän pohjustuksen ansiosta ei hyppää liikaa silmille.

Pieniä voittoja: Millä on väliä

[Matti Karjalainen]

Kyl oikke! Larcenetin "Maallemuuttajat 2" oli varsin mainio albumi. Ei sentään "Pienien voittojen" tasoa, mutta pidin siitä kuitenkin. Konsepti on myös aika mielenkiintoinen: kuvittaja käsikirjoittaa piirtäjän elämästä kertova sarjakuvaa. Millainenhan lienee luomisprosessi ollut ja lieneekö "Larssinetin" paremmalla puoliskolla ollut sanansa sanottavana? Parisuhdestrippien käsikirjoittamisen ongelmallisuuteenhan viitattiin parissakin jutussa.

Helsingin sarjakuvafestivaaleilla Larcenet taisi lausua pari vuotta sitten, ettei "Pieniä voittoja" ole omaelämäkerrallinen, mutta sisältää kuitenkin joitakin yhtymäkohtia sarjakuvataiteilijan elämään. Jos miettii suomennettua tuotantoa, niin joitakin samankaltaisia teemoja löytyy useammastakin albumista. Sitoutumispelkoa käsitellään "Pienissä voitoissa" ja "Maallemuuttajissa", alzheimerin tauti saa sivutilaa "Pienissä voitoissa" ja "Robin Hoodissa" ja sitä rataa. Ovatkohan juuri nämä jotenkin taiteilijalle läheisiä aiheita vai lieneekö kyse puhtaasta sattumasta?

[Lurker]

Sataa, sataa ropisee. Aloitin kesän sarjakuvalukuprojektin nautiskelemalla peräjälkeen kolme Pieniä voittoja -albumia. Teemat eivät voisi isompia olla, elämän ja kuoleman kysymyksiä pohdiskellaan, elämän loppua ja alkua, taiteen tarkoitusta ja luomisprosessia. Mutta näkökulma on sen pienen ihmisen... Mikä juuri tekeekin tästä koko sarjakuvasta niin nerokkaan. Yhteiskunnan ajoittainen julmuus näkyy sekin heijastuksena ihmispoloihin, jotka eivät sotien ja rakennemuutoksen runnomisille mitään voi.

Käsikirjoitus on sitä luokkaa, että sen hienovaraisuus ja mietiskelevä älykkyys nostavat sen eurooppalaisen nykykirjallisuuden kärkeen.

Hiljaiset ruudut antavat aikaa ajatella, kun tarinassa on joku käännekohta saavutettu. Lukukokemus tuntuu arvokkaalta.

[mlietzen]

Sataa, sataa ropisee. Aloitin kesän sarjakuvalukuprojektin nautiskelemalla peräjälkeen kolme Pieniä voittoja -albumia.

Kerrotaan nyt että neljäs osa Kukin parhaansa mukaan ilmestyy syksyllä. Sarkozy valitaan presidentiksi ja henkilökaartikin kasvaa - kuten kolmosen lopusta jo saattoi päätellä.

En itse ollut ihan vakuuttunut parin ekan albumin jälkeen, mutta kolmosen kohdalla jotain loksahti paikoilleen. Nelonen ylitti jo odotukset. Erinomaisen hyvä, kaikin tavoin.

[mlietzen]

Eilen lähti eteenpäin tekstaajalta viimeinen albumi, hiukan haikeaa oli. Larcenet tuntui kasvavan tekijänä sarjan myötä yhtä paljon kuin sarjan päähenkilö ihmisenä.

Jotenkin tällaiseen aiheeltaan ja teemoiltaan realistissävyiseen juttuun myös investoi lukijana enemmän, nelososaa kahlatessa alkoi muistella mitä siellä ekassa osassa tapahtuikaan. Muistaa vaikka Adolf-kissan, tai jotain triviaalia, kuten jyrkät tötsyt. Myötäelämisen tuntu on paljon vahvempi kuin joissakin muissa sarjoissa missä hahmot ovat selvästi sankareita ja tarinat suoraviivaisia seikkailuja.

Hieno sarja se oli!

[kaltsu]

Hieno sarja se oli!

Nelososa tarttui tänään kirjakaupasta mukaan eikä voi kuin nyökkäillä hyväksyvästi Lietzenin kehuille. En tiedä oliko tää edellisiä osia mitenkään parempi mutta tasaisen hyvää laatua joka tapauksessa. Kokonaisuus on mun silmissä jo nyt hieno siivu sarjakuvan historiaa.

WSOY:lle kiitokset sarjan julkaisusta, toimitustyöstä ja Lietzenille tasokkaasta tekstauksesta.

[VesaK]

WSOY:lle kiitokset sarjan julkaisusta, toimitustyöstä ja Lietzenille tasokkaasta tekstauksesta.

Sekä tietenkin Heikki Kaukorannalle käännöksestä. Ilman häntä ei olisi "jyrkkiä tötsyjä":kään, vaan luultavasti jotain paljon mielikuvituksettomampaa, "kovat paukut", tjsp.