Mangusteista näkee selvästi, miten mangagenret sinänsä vaikuttaa osaltansa. Se silleen ei välttämättä tue sitä hirveämmin, että suomalaisuutta pitäisi tuoda tai edes tarvitse tuoda esille. Toisaaltaan suhteellisen monissa paistaa se, miten keskitytään visuaalisuuteen ja hahmoihin, joka tuo tietenkin oman ongelmansa nähdä teosta ehkä tarinan kannalta. Jenkkiläisille tosin tuntuu olevan yleisempää se japanilaistaminen, mikä itteäni kyrsii aivan hirveästi.
Kuitenkin se kultturin päälleliimaaminen tarinan osalta on hieman kyseenalaista, koska sen pitäisi jotenkin tulla luonnostaa siihen mukaan kuin pakottamalla. Tämä nyt koskee mitä tahansa. Mielestäni Emmassakin kyllä hieman näkyi se _tarinan_ osalta, että oltiin Japanista kotoisin (tosin se on minun ongelmani, että minulla on ongelmia japanilaisten käsityksestä ihmissuhteisiin). Se tuo kieltämättä mielenkiintoisia akronyymivirheitä kuin tuollaista tehdään, mutta Kaoru Mori on kaiketi onnistunut siinä todella hyvin, kun nillitystä mokomista ei ole silleen tullut.
Se, mikä mua ihmetyttää se, ettei suomalaisessa sarjakuvassa hirveästi suosita on se ympäristöjen hallinta. Se, että keskitytään kertomaan tarina, on tietenkin hyvä, mutta just Mämmilöissä tulee hyvin esille sellainen ylitsevuotava suomalaiskulttuuri ihan visuaalisin keinon. Pitääkö tarinan sinänsä olla joku suomalaista kultuuria paapova, jos visuaalisin keinoin luodaan eksotiikkaa?
Mutta sinänsä ne aiheet, mitä HDC sanoi aikaisemmin, pitäisi sinänsä olla mielenkiintoisia ihan jo sosiaalisten rakenteiden vuoksi. Eihän täällä käydä treffeillä tai flirttailla samaan tapaan kassalla kuin jossain Jenkkilässä. Ei täällä jätetä roskia kaduille ja ympäristöön, mitä joissakin maissa ollaan jätetty. Ei täällä ole samanlaisia slummeja mitä Ranskassa tai samanlaista pintaliitokulttuuria teinien parissa kuten brittilässä.
