Suomalaisen sarjakuvan tulevaisuus

[Emppu]

Mun mielestä on oletusarvoisesti hieman hassua väittää, että kaikki suomalaisille tehty sarjakuva olisi vain suomalaisille sopivaa. En mä näe, etteikö esmes Tiitu Takalo Kehä menestyisi muualla LGBT-teemansa takia. Kuitenkin otetaan huomioon, että jokainen sukupolvi tuo jotain omaa pöytäänsä ja se, että se näin ollen suomalaisesta kuvakulmasta tehtynä, ei menisi markkinoille, on vain jotenkin naurettava väite. Tai sitten kannattaisi lähtä brändäämään suomalaisuutta näine meriitein. En mie jotenkin usko, että muille olisi mahdotonta ymmärtää suomalaista alkoholikulttuuria jos sitä ei olisi niin lakonisen aneemisesti aina kuvattu.

Ja esmes minä en osaa suhteuttaa itseäni Mämmilään tai tollaisiin, jotka uhkuu perisuomalaisuutta. Ehkä se sitten vain olen minä kansainvälisine kavereineen isommassa kaupungissa tai vain sukupolvellinen asia.

[Timo Kähkönen]

Toisin sanoen, Mämmilä ja Tape eivät ole yrittäneetkään etsiä niitä isompia yleisöjä (kansainvälisiä) vaan kertoa meille suomalaisille meistä jotain.

Et ilmeisesti lukenut tekstiäni kokonaan.

[Timo Kähkönen]

ja se, että se näin ollen suomalaisesta kuvakulmasta tehtynä, ei menisi markkinoille, on vain jotenkin naurettava väite. Tai sitten kannattaisi lähtä brändäämään suomalaisuutta näine meriitein. En mie jotenkin usko, että muille olisi mahdotonta ymmärtää suomalaista alkoholikulttuuria jos sitä ei olisi niin lakonisen aneemisesti aina kuvattu.

Hyvä. Näin itsekin ajattelen. Pikemminkin kertoo jotain suomalaisesta mentaliteetista, että koska jokin on tehty suomalaisesta näkökulmasta, vedetään johtopäätös ettei muut sitä ymmärrä eikä se voi mennä läpi muualla. Ajattelevatko amerikkalaisetkin niin, ettei heidän tuotantonsa voi mennä muualla läpi kun se on niin amerikkalaista? Tai japanilaiset? Tai ranskalaiset?

Kuten Emppu sanoo, ongelmana ei ole niinkään suomalaiset teemat ja näkökulma kuin toteutuksen aneemisuus. Mämmilä taas on kaukana aneemisesta.

Minulle ei tulisi mieleenkään lähteä markkinoimaan suomalaista sarjakuvaa ulkomaille ratsastamalla suomalaisuudella. "Parhaat suomalaiset sarjakuvat" voi toimia brändinä Suomeen myytäessä, mutta ulkomaille on turha lähteä korostamaan suomalaisia juuria. Miltä kuulostaa "Parhaat amerikkalaiset sarjakuvat" tai "Parhaat japanilaiset sarjakuvat"? Toki monissa maissa amerikkalaisuuteen liittyy enemmän negatiiviisia mielleyhtymiä kuin suomalaisuuteen, mutta en näe suomalaisuudessa sellaista että se olisi jonkinlainen meriitti ulkomailla. Pikemmin päinvastoin. Suomesta on 2000-luvulla viety lähinnä vinksahtanutta vaihtoehtosarjakuvaa, mikä on luonut vahvan leiman suomalaiselle sarjakuvalle ulkomailla.

[[kivi]]

Hyvä. Näin itsekin ajattelen. Pikemminkin kertoo jotain suomalaisesta mentaliteetista, että koska jokin on tehty suomalaisesta näkökulmasta, vedetään johtopäätös ettei muut sitä ymmärrä eikä se voi mennä läpi muualla.

Meille on kymmeniä vuosia saarnattu mantraa siitä, kuinka edes Joakim Pirinen ei kiinnosta kuin Ruotsissa, Suomessa ja Norjassa asuvia, jo tanskalaiset kokevat sen ahdistavana ja siinä läpitunkevan luterilaisuuden vieraana. Samaa mantraa on hoettu Mämmilästä - kuinka iloisten ja lämpimien maiden asukkaat voisivat ymmärtää maata jossa portsarin tehtävä on pitää asiakkaat ulkona?

Samaan aikaan maailma on muuttunut. Suomikin on muuttunut - jopa Oulussa voi keskustella iloisesti terassilla olutta juoden tarvitsematta hävetä syntisyyttään. Mutta maailman suosituin saippuasarja kertoo esimerkiksi Francon ajasta Espanjassa aivan samoin ahdistuksen teemoin, ja englantilaisen taideyliopiston angloafrikkalainen rehtori tunnustaa minulle että Drifting Clouds on yksi maailman parhaita elokuvia. Drifting Clouds - Aki Kaurismäen "Kauas pilvet karkaavat"!? Peribrittiläinen ystäväni Nik katsoo Kaurismäkien tuotantoa boksi kerrallaan ja listaa metrisiä kysymyslistoja siitä, miksi niissä toimitaan niinkuin toimitaan, nauraa yhden sana mittaisille tylyille repliikeille katketakseen. Ja Angoulêmessa nostetaan Ville Rannan ja Aapo Rapin työt loppukilpailuun asti.

Ehkä Kähkösen Timo on oikeassa, ja toivon että on. Mutta jos me emme kutsu sitä suomalaisuudeksi, olisiko "Arktinen melankolia" parempi? Vai lähdetäänkö siitä, että jokaisella on mahdollisuus menestyä myös ilman lokerointia tässä pirstaloituneen mediakentäön ja miljardien nimikkeiden maailmassa?

Kivi

[Timo Ronkainen]

Ok. Luonnollisesti toivon olevani aivan väärässä, ja että kaikki mentaliteetiltaan hyvin suomalaiset sarjakuvat menisivät luontevasti myös muualla. Pääponttini oli kuitenkin, että sarjakuvaa luodessa ja suunnitellessa tietty laskelmointi pitää jättää pois. Ei siis niin että "kun Suomessa on niin pienet markkinat, pitää suunnata myös ulkomaille,,, hmmm... mikähän menisi sekä meillä että ulkomailla?"
Ei vaan pitää tehdä minkä itse kokee tärkeäksi.

Timo

[tertsi]

Ei vaan pitää tehdä minkä itse kokee tärkeäksi.

Eikö kotimaista sarjakuvateosta voisi myös ajatella vain tavallisena (teollisena) tuotteena, joka luodaan vain siksi että sitä myytäisiin mahdollisimman paljon? Kuten vaikkapa Jälkiuunileipä tai The Spice Girls. edit: tai kuten Asterix.

[Ossi Hiekkala]

Eikö sarjakuvateosta voisi ajatella vain tavallisena (teollisena) tuotteena, joka luodaan vain siksi että sitä myytäisiin mahdollisimman paljon? Kuten vaikkapa Jälkiuunileipä tai The Spice Girls.

Eihän kukaan ole estänyt ketään tekemästä Suomessa sellaista. Tuskin sellaiseen ryhtyvä välittääkään mistään kritiikistä tai "sarjakuvaväen painostuksesta". Tie on auki taivaita myöten. Mielenkiintoista olisi katsoa, kuinka kauan sellaista jaksaa tehdä.

[tertsi]

Eihän kukaan ole estänyt ketään tekemästä Suomessa sellaista.

Ei tietenkään ole. Miksi olisikaan? Vapaa maa.

[Timo Kähkönen]

Pääponttini oli kuitenkin, että sarjakuvaa luodessa ja suunnitellessa tietty laskelmointi pitää jättää pois. Ei siis niin että "kun Suomessa on niin pienet markkinat, pitää suunnata myös ulkomaille,,, hmmm... mikähän menisi sekä meillä että ulkomailla?"
Ei vaan pitää tehdä minkä itse kokee tärkeäksi.

Tämähän olisi tekijän paratiisi, keskittyä vain siihen minkä kokee tärkeäksi. Ja jos sen tekemisen valtio maksaisi, niin mikäs siinä. Mutta emme ole siinä tilanteessa, että jokainen tekijä joka tekee itselleen tärkeää, saisi siihen automaattisesti myös rahoituksen. Jotkut ovat saaneet tuotantoapurahan ja toivottavasti tulevaisuudessa entistä useampi.

Itselläni on ollut unelmana tehdä realistista sarjakuvaa, mutta kun se ei myy, niin en sitä ole voinut tehdä. Teen siis sitä mikä myy, eli halvasti piirrettyä strippiä - ja vieläpä laskelmoiden. Paikallislehdestä kertova sarja sattuu kiinnostamaan paikallislehtiä. Suomessa jo 41 lehteä on ostanut sen ja Norjassa 7, mikä on 3,5% lehdistä. Usassa se tarkoittaisi yli 200 lehteä.

[Curtvile]

Ei vaan pitää tehdä minkä itse kokee tärkeäksi.

tämän pitäisi aina olla se ykkösasia. Tässäkin maassa on niitä jotka menevät massan mukana ja tekevät samaa tauhkaa joka on nähty jo miljoona kertaa eikä kiinnostanut silloinkaan.

mutta Ossi vahvistaa mitä ketjussa on jo sanottu:

Eihän kukaan ole estänyt ketään tekemästä Suomessa sellaista. Tuskin sellaiseen ryhtyvä välittääkään mistään kritiikistä tai "sarjakuvaväen painostuksesta". Tie on auki taivaita myöten. Mielenkiintoista olisi katsoa, kuinka kauan sellaista jaksaa tehdä.

varsinkin loppu. Vertautuu mielestäni silti kustantamis/sarjakuvanmyynnin ongelmiin: edes laatu ei ole ratkaisu tai vastine jo syntyneille opituille malleille siitä mitä sarjakuva voi olla.

en usko että "sarjakuvaväki painostaa" mutta eipä se myyttinen sarjakuvaväki myöskään ole missään välissä tarjonnut muuta kuin tarkat muotit joita seurata.
Kun nipsasee noin kolme sarjakuvantekijää pois on yleisen sarjakuvakenttämme jakauma sama kuin elokuvillamme:
Puskafarsseja
Alkoholidraamaa
Sotaa (eritoten talvi ja jatkosotaa)
ja kerran kaksi vuodessa kirjasovitus.

Noista itseäni kiinnostaa ajoittain se kirjasovitus teoksesta riippuen ja pieni osa sotaa. Kannattaa huomata että puhun vain itsestäni mutta olen aina välillä yrittänyt tarjota kotimaista sarjakuvaa ihmisille joiden kanssa on työ- ja muissa suhteissa.
Vastaanotto ei ole ollut ikinä mitenkään haltioitunutta(tästä otannasta on tosiaan pois muutama kotimainen tekijä) joskin Fingerpori saa kannatusta ja joissain ikä ja sukupuoliryhmissä kiroileva siili.

onhan meillä laaja skaala. huraa.

edit. tähän väliin tuli Timo Kähkösen oivallinen kommentti tämä tosiaan pistää mielen matalaksi:

Itselläni on ollut unelmana tehdä realistista sarjakuvaa, mutta kun se ei myy, niin en sitä ole voinut tehdä. Teen siis sitä mikä myy, eli halvasti piirrettyä strippiä - ja vieläpä laskelmoiden.

niinpä.

[Timo Kähkönen]

Ehkä Kähkösen Timo on oikeassa, ja toivon että on. Mutta jos me emme kutsu sitä suomalaisuudeksi, olisiko "Arktinen melankolia" parempi? Vai lähdetäänkö siitä, että jokaisella on mahdollisuus menestyä myös ilman lokerointia tässä pirstaloituneen mediakentäön ja miljardien nimikkeiden maailmassa?

Mieluiten ilman lokerointia. Suomalainen sarjakuva ei ole pelkkää melankoliaa tai huonosti piirrettyä vaihtoehtosarjakuvaa, kuten japanilainenkaan ei ole pelkkää isosilmää, ranskalainen pelkkää pottunokkaa, amerikkalainen pelkkää lihasmassaa.

[tertsi]

Teen siis sitä mikä myy, eli halvasti piirrettyä strippiä - ja vieläpä laskelmoiden. Paikallislehdestä kertova sarja sattuu kiinnostamaan paikallislehtiä.

Ammattimainen asenne, siis.

[J Lehto]

Mämmilässä ei ole mitään niin vaikeatajuista, etteikö sitä kannattaisi viedä ulkomaille. Ja ihan nimellä Mämmilä.

[Aura]

Ei munkaan mielestä pitäisi liikaa miettiä mikä myy ulkomailla. Suomessa on vain aina se Asenne, me olemme huonompia, kaikki muut parempia ja eksoottisempia, jos Suomessa tehdään jotain, se ei voi menestyä.

Hassua kyllä että jopa Japanissa on alettu laskelmoida mikä myy kansainvälisillä markkinoilla nyt kun manga on iso juttu lännessä.

Ulkomaiset sopimukset kyllä mietityttävät. Aika monella tekijällä on ilmeisesti mennyt hermot pahemman kerran, ja Tarmo Koivistokaan ei tykännyt. Välillä vaaditaan älyttömiä muutoksia ja jos julkaisuoikeudet jäävät jonnekin limboon, niitä on pahimmillaan mahdotonta saada pois. Jossain päin tekijä voi jopa kokonaan menettää oikeutensa omaan sarjaansa. Asiaa ei tietenkään auta että Amerikan malliin ollaan menossa täälläkin.

No, onneksi mun tuskin koskaan tarvitsee miettiä moisia asioita. (Tai no, "onneksi".)

[Emppu]

tämän pitäisi aina olla se ykkösasia. Tässäkin maassa on niitä jotka menevät massan mukana ja tekevät samaa tauhkaa joka on nähty jo miljoona kertaa eikä kiinnostanut silloinkaan.

mutta Ossi vahvistaa mitä ketjussa on jo sanottu:varsinkin loppu. Vertautuu mielestäni silti kustantamis/sarjakuvanmyynnin ongelmiin: edes laatu ei ole ratkaisu tai vastine jo syntyneille opituille malleille siitä mitä sarjakuva voi olla.

en usko että "sarjakuvaväki painostaa" mutta eipä se myyttinen sarjakuvaväki myöskään ole missään välissä tarjonnut muuta kuin tarkat muotit joita seurata.

Tää on sinänsä ongelmallinen, kun ottaa huomioon, miten tekijäkohtaisia odotuksia ladataan auteurtekijöille lukijoiden osalta. Jos Jarla vetäisi jotain mangatyttökissasarjakuvaa, olisi se mun mielestä ihan mahtavaa perseilyä ja ostaisin sen vain sen takia, mutta moniko päivittelis, että mitäs tuolleen meni tekemään. Sama koskee tekijöitä, joita ohjaillaan nillittämisellä ja vikinällä (allekirjoittanut nyt ekana aina päätä aukomassa), jos ei sovi muotteihin.

Lokeroinnissa sinänsä ei olisi mitään vikaa, jos se perustuisi johonkin muuhun kuin visuaaliseen tyyliin. Elokuviakin mainostetaan draamoina ja komedioina, välittämättä, keitä siinä oikein on. Meriiteillä markkinointi tuntuu olevan aika toissijaista elokuvien osalta, ehkä jossain nichessä saattaa olla hyötyä.

En viittis taas sanoa, mutta sarjakuvateoksen kehityksessä voisi kustantajat tulla vastaan, jos haluaa kaupallisesti myyvää. Mulle ainakin on aina ihan kauhistus tuottajana, jos joku yllättäen vaan lätkäisee valmiin työn pöytään ja sanoo "Tää ois nyt tässä, ota tai jätä". Iteraatiota on niin monella, monimutkaisella alalla ja sarjakuva, jos mikä, tällaista työskentelyä tarvitsee. Vaikea muoto kun on, vaikka muut kuinka väittäisivät vastaan.