Samsonin piirtämiä kotimaisia korkkareita on nyttemmin myyty yli 100 000 kappaletta.
Eli yhtä albumia ehkä jotain päälle 10 000. Aika hyvin. Korkkari-brändi on myyvä. Korkkari on kuitenkin verrattavissa siihen, että suomalainen piirtäjä piirtäisi Aku Ankan taskukirjaan. Silloin se myisi varmasti ainakin 50 000 ja kotimaisuus voisi jopa nostaa myyntiä.
Otetaanpa uusiksi tuo "haasteeni". Muutaman tuhannen kappaleen myynti on hyvä juttu, mutta ei kuitenkaan elätä tekijää. Mutta jos otetaan vertailukohdaksi kotimainen albumi sellaisenaan, kotimainen brändi, kotimaiset hahmot ja piirtäjät, ei taida löytyä yhtään 30 000 kappaleen myyntirajan ylittänyttä albumia, jolla ei olisi sanomalehtitaustaa.
Tässä valikoitua listaa viime vuoden myydyimmistä sarjakuvista:
Aku Ankan taskukirja 321: Noitakonsti, 92 700 (tunnettu ulkomainen brändi)
Viivi ja Wagner 9: Kaasua sohvalla, 33 700 (lehtilevitys)
Lauri Törni - Leijonamieli, 7700 (kiinnostava kansallinen hahmo)
Minerva, 5700 (tunnettu tekijä)
Maisa ja Kaarina: Täysipainoinen nainen, 5200 (lehtilevitys)
B. Virtanen 12: Pätkä työläisen elämää, 5200 (lehtilevitys)
Lordi 1: Alkuperä, 2700 (Kiinnostava kansallinen hahmo)
Mannerheim ja ihmissyöjätiikeri, 1800 (kiinnostava kansallinen hahmo)
Vaikka tämä on suppea otos, eikä sinänsä kelpaisi tieteelliseksi tutkimustulokseksi, näyttäisi siltä, että tunnettu ulkomainen brändi, lehtilevitys ja kiinnostava kansallinen hahmo ovat ne tavat, joilla albumimyyntiä on mahdollista saada kunnolla aikaiseksi. Jos otetaan kaikki sarjakuvateokset mukaan, Taskareiden hurja määrä ja Viivi ja Wagnerit nostavat ulkomaisen brändin ja lehtilevityksen keskeisimmiksi myyntimenestyksen selittäjiksi. Ennenkuin A Alanen tästä huomauttaa, lisätään tähän Samsonin Suomi-Korkkari (ehkä noin 10 000 kpl), mikä vahvistaa tunnetun ulkomaisen brändin merkitystä. Tässä ei näy internetin osuus, mutta ehkä sekin voi olla yksi tapa saada myyntiä aikaiseksi.
