Miksi et lue mangaa?

[roju]

Harmi, että ei taida olla olemassa aineistoa siitä, mitä isot pojat jupisivat esim. 80-luvulla kaltaisistani teineistä, jotka olivat Marvel-zombieita (eli lukivat sen ajan "vääriä" sarjiksia).
Tenavana sitä nyt kuitenkin lukee etupäässä sitä, mitä kioskilla tarjotaan/antikoissa eniten pyörii. Nuoren sarjakuvaharrastajan budjettikin on varsin pieni.

Comics Journalin numero 269 oli omistettu shoujo- eli tyttöjen mangalle. Siitä viis, kuus ja seitsemän, mutta numeron pääkirjoitus oli timanttia: siinä jossain määrin alternativeen kallellaan olevan lehden päätoimittaja Dirk Deppey kuvaili huvittuneena kollegojensa ja muiden alan toimijoiden vihan ja inhon sekaista suhtautumista mangaan mm. Chicagon sarjakuvafestivaaleilla. "Hyvä vaan että ei oo sitä mangaa!" Tämähän on kuin alan toimijat vapaaehtoisesti ampuisivat itseään paitsi jalkaan, niin toiseenkin jalkaan. Nuori yleisö halutaankin pitää poissa... suuri osa on tyttöjä... ja kun herätään mangan isoihin myyntilukuihin, ensimmäinen ajatus on: miten saisimme heidät kiinnostumaan hämiksestä? Hei haloo, ette  mitenkään, toteaa pt ja jatkaa kuvailuaan kertomalla erikoistuneista sarjakuvakaupoista, joiden kautta manga ei liiku, vaikka sitä olisi tarjollakin. Sen sijaan mangaa myydään isoissa kirjakaupoissa.

Olisi kiinnostavaa tietää, onko "taidesarjakuva" tms. graphic novels päässyt hiipimään kirjakauppoihin juuri mangan siivellä. Siinäpä olisi yllättävät petikumppanit.   

edit: hei, juttu löytyikin verkosta! Yleensä niistä on tcj:n sivuilla vain näytteitä. http://tcj.com/269/e_own1.html

[Aura]

Niin totta. Ärsytystäni se ei kuitenkaan vähennä.

Ei minunkaan. Koko manga vs. kaikki länsimainen sarjakuva on vähän... no joo. Yleinen mielipide tuntuu tietyissä piireissä olevan sekin, ettei mangasta saa ottaa vaikutteita. Sitten nähdään mangaa kaikkialla. Varmaan Jeanistakin löytää mangavaikutteita jos oikein etsii ja vääntää.

Tuosta juonten olemattomuudesta... Välillä se on niin totta... Manga on hahmovetoista, ja pitkä juonen kuljetus ja hahmoihin paneutuminen on yksi niitä asioita joista mangassa pidän. Usein hahmoihin ei sitten valitettavasti panosteta yhtään: söpöt kasvot, kliseinen käyttäytyminen. Sama tosin pätee länsimaisiinkin sarjoihin. En nyt kauheasti tykkää sarjoista jotka vain jatkuvat ja jatkuvat, niiden ostaminen käy kukkarolle, mistä valitin jo aiemmin. (Onneksi Planetes oli vain 5 alpparia.)

[Timo Ronkainen]

Harvojapa tähän asti suomennettuja mangoja olen jaksanut lukea muutamaa ekaa osaa enempää. Sandland oli ainoa, josta sain kaikki osat luettua, ja sekin johtuu siitä että siinä on vain yksi osa. Useimmista ymmärrän toki miksi ne viihdyttävät lapsiyleisöä ja miksei vähän vanhempaakin porukkaa. Varmasti lukisin itsekin innolla jos olisin 7-12 v.
Vaan jospa saataisiin jotain ihan aikuisten oikeesti aikuisia teemoja käsittelevää mangaa, ilman telepatiaa, ESP:tä, mutantteja, jättirobotteja, räjähdyksiä, salaliittoja ja takaa-ajoja. Akira on tylsä...
Nyt kun on saatu Nakazawan Hiroshiman poika uudelleen suomeksi, niin toivotaan että perässä tulevat Tezukan Adolf, Kojiman ja Koiken Lone Wolf, Kawaguchin Eagle - The Making of an Asian-American President, Yoshihiro Tatsumin Goodbye ... hitto olisin iloinen jopa Maison Ikkokusta.

Timo

[PTJ Uusitalo]

Kaikki piirrtetään samalla tavalla aina Pää on tämän muotoinen aina. Laitetaan sille vihreät hiukset niin se erottuu tuosta punaisesta.

Manga on muuten mustavalkoista. Kansikuvat ja animaatiosovitukset ovat kokonaan oma lukunsa.

Kehotan lukemaan Taschenin julkaiseman kirjan Manga design. Sieltä löytyy niitä päänmuotojakin joka sormelle.

[Toni]

Tunnustan sen julkisesti: en lue mangaa. Siis jos termillä viitataan tässä yhteydessä vain ja ainoastaan Suomessa kioskimyynnissä olevan kaltaiseen mangahöttöön - kuten useampikin ihminen on tuntunut asian tajuavan.

Ja miksikö en? Koska en kuulu kyseisten sarjakuvien lapset/nuoret-kohderyhmään. Ja koska suurin osa tarjonnasta on vasurilla väännettyä heikkotasoista saippuamössöä, joka ei itseäni viihdytä tai innosta. Saati sitten, että se tarjoaisi aivoja kutittelevia virikkeitä tai taiteellisesti kiinnostavia visioita.

Sen sijaan luen paljonkin aikuisyleisölle suunnattuja laatumangoja.

Kuten vaikkapa seuraavien tekijöiden töitä:

-Katsuhiro Otomo (Akira, Domu jne)
-Masamune Shirow (Ghost in the Shell, Appleseed jne)
-Kazuo Koike (Lone Wolf and Cub, Lady Snowblood, Samurai Executioner jne)
-Hiroaki Samura (Blade of the Immortal jne)
-Taiyo Matsumoto (Black & White, No. 5 jne)
-Hayao Miyazaki (Nausicaä of the Valley of Wind jne)
-Junji Ito (Uzumaki, Gyo, Tomie jne)
-Jiro Taniguchi (Benkei in New York, The Man Who Walks, Icaro jne)
-Makoto Yukimura (Planetes jne)
-Kaiji Kawaguchi (Eagle, the Making of an Asian-American President jne)

Sekä monia muita

[VesaK]

Olisi kiinnostavaa tietää, onko "taidesarjakuva" tms. graphic novels päässyt hiipimään kirjakauppoihin juuri mangan siivellä. Siinäpä olisi yllättävät petikumppanit.

No hoh hoh! Päivän väite. Manga nimenomaan työntää sarjakuvaromaaneja kirjakaupoista ulos.

[roju]

No hoh hoh! Päivän väite. Manga nimenomaan työntää sarjakuvaromaaneja kirjakaupoista ulos.

Ai Amerikassakin? En tiedä, se oli vaan olettamus, johtuen toisaalla uutisoidusta sarjakuvaromaanien (Pantheon, D&Q) päätymisestä vihdoin tavallisten kirjakauppojen hyllyille. Kyseessä taitavatkin siis olla toisiinsa liittymättömät ilmiöt. Ainakin päällisin puolin.

Suomessa voin hyvin kuvitella, että kirjakauppojen sarjakuvahyllyt täyttyvät pelkällä mangalla ilman että kauppojen omistajat näkisivät moisessa yksipuolisuudessa ongelmaa.

[Aura]

Suomessa voin hyvin kuvitella, että kirjakauppojen sarjakuvahyllyt täyttyvät pelkällä mangalla ilman että kauppojen omistajat näkisivät moisessa yksipuolisuudessa ongelmaa.

Se tuntuu kurjalta, mikään muu kuin manga ei myy. Ja "pseudomanga" ei taida kelvata faneille koska se ei ole aitoa. Pläh.

On kyllä semmoinen pieni fiilis, että manga on saattanut hieman vaikuttaa sarjakuvaroomaanien saatavuuteen. Nyt suuri yleisökin on tottunut siihen, että sarjakuva voi tarkoittaa pitkää yhtenäistä tarinaa ja pokkarimuotoistakin sellaista. Mutta saatan olla väärässä.

[Antti Valkama]

Heps.

En millään saa mielestäni sellaista harhaoppista ajatusta, että monet "aikuisyleisölle suunnatut laatumangat" ovat todellisuudessa
lähinnä aikuisyleisölle suunnattua mangaa. Ero ei läheskään aina ole kehittyneemmässä juonessa tai syvällisemmissä hahmoissa kuin seksin, veren ja angstin määrässä. (Lone Wolf & Cub, Blade of the Immortal, vain muutaman mainitakseni.)

Totta kai kunnon fani löytää juuri omasta suosikkisarjastaan enemmän sisältöä kuin muista, turhemmista tekeleistä...

[VesaK]

Ai Amerikassakin? En tiedä, se oli vaan olettamus, johtuen toisaalla uutisoidusta sarjakuvaromaanien (Pantheon, D&Q) päätymisestä vihdoin tavallisten kirjakauppojen hyllyille.

Kyllä, Amerikassakin. Esim. DC luopui yhteistyöstä Yht. Humanoidien kanssa, koska albbarit eivät menneet odotetulla tavalla kaupaksi. Manga taas myy kuin leipä, niin USAssa kuin meilläkin.

[Doc Lomapäivä]

No hoh hoh! Päivän väite. Manga nimenomaan työntää sarjakuvaromaaneja kirjakaupoista ulos.

Saako esimerkin sarjakuvaromaanista jonka manga on työntänyt ulos kirjakaupasta?

[VesaK]

Saako esimerkin sarjakuvaromaanista jonka manga on työntänyt ulos kirjakaupasta?

Yksittäistä esimerkkiä tuskin löytyy, mutta riittää kun vertaa pelkästään julkaistavien nimikkeiden määrää.
Jenkit eivät osta esim. ranskalaista sarjakuvaa, edes klassikoita tyyliin Asterix, mutta manga kyllä kelpaa.
Suomessa, no, Aku Ankka ja muut Disnit kisaavat vielä edellä, sitten tulevat mangat, sitten kaukana alempana muut.
Mangapokkarin keskipainos on meillä pitkälti päälle 5000 kappaleen, perusalbbarin jäädessä 3000 kipaleeseen. 

[Doc Lomapäivä]

Jenkit eivät osta esim. ranskalaista sarjakuvaa, edes klassikoita tyyliin Asterix, mutta manga kyllä kelpaa.

Ovatko joskus sitten ostaneet?

Suomessa, no, Aku Ankka ja muut Disnit kisaavat vielä edellä, sitten tulevat mangat, sitten kaukana alempana muut.
Mangapokkarin keskipainos on meillä pitkälti päälle 5000 kappaleen, perusalbbarin jäädessä 3000 kipaleeseen.

Onko perusalpparin painos sitten pienentynyt? Muistelen ihan päinvastaista, vielä 10-15 vuotta sitten ennen manga-aikaa (ja B. Virtas- ja Viivi ja Wagner -alppari-aikaa) alpparien painos oli 500-2000 kpl. Siis Hiltusen alpparit 2000, muut 500-1500 kpl.

Mun silmissä näyttää siltä että manga on raivannut kivan siivun Suomen sarjakuvamarkkinoista, mutta lukijakunta on kokonaan uutta. Voi olla että mangan lukijat eivät koske muuhun sarjakuvaan, mutta mangatarjonta ei myöskään verota muuta sarjakuvatarjontaa.

[roju]

Ehehheh... mitäs siinä TCJ:n artikkelissa sanottiinkaan alan perinteisten toimijoiden suhtautumisesta...

[Rami Selin]

Manga on muuten mustavalkoista. Kansikuvat ja animaatiosovitukset ovat kokonaan oma lukunsa.

Kehotan lukemaan Taschenin julkaiseman kirjan Manga design. Sieltä löytyy niitä päänmuotojakin joka sormelle.

Mustavalkoisuushan se ongelmia juuri tuottaa. Useat hamot erottaa vain eri värien perusteella, mutta kun kaikki vedetäänkin rastereilla... En ole harjaantunut mangalukija, joten sillä on varmaankin osansa, mutta pitäisi sarjakuvan olla sen verran selkeää, ettei lukija ole täysin pulassa.
Päänmuotoja on paljon erilaisia, mutta yhdessä sarjassa (useissa, ei siis kaikissa!) ei paljoa vaihteluja näe. Jos siirtyy toiseen sarjaan, voi ehkä pienellä mahdollisuudella kohdata jotain uutta.

Mun silmissä näyttää siltä että manga on raivannut kivan siivun Suomen sarjakuvamarkkinoista, mutta lukijakunta on kokonaan uutta. Voi olla että mangan lukijat eivät koske muuhun sarjakuvaan, mutta mangatarjonta ei myöskään verota muuta sarjakuvatarjontaa.

Jos joku kustantaja ottaa jonkun mangasarjan julkaistavaksi, onhan sen pakko viedä joltakin toiselta paikka. Todennäköisesti tosin toiselta japanilaistuotokselta, joten samapa se.