Reiman tavoin koen vaihtoehdot vaikeiksi. Yksittäistä työvaihetta, joka olisi tuskallista tai jotenkin erityisen epämiellyttävää ei oikeastaan ole, mutta jos jotakin täytyisi nimetä, niin ehkä itse aloittaminen. Olen mestari lykkäämään asioita viimeiseen asti ja aloitan lähes aina kaikki työprojektini pari päivää ennen deadlinea. Sitten väännän kaiken yhdeltä seisomalta yötä päivää ja harmittelen jälkeenpäin, kuinka surkeaa jälkeä tein. Ja aina tulee se kulunut fraasi kaiken tuon jälkeen: "Ensi kerralla kyllä panostan ja teen kunnolla!"…
Tämä on kuitenkin työtä, josta erityisesti nautin, joten itse tekeminen on aina nautinto. Tämä on kohdallani vähän sama kuin siivous (josta oikeasti myös nautin). Aloittaminen on vaikeaa, mutta sitten kun vauhtiin pääsee, ei malta lopettaa. Vaikka ideointi on myös varsinaista tekemistä, se on ehkä vaikein tuon aloittamisen rinnalla. Se ei kuitenkaan ole mitenkään vastenmielistä, vain vaikeaa… toisinaan…
Ooolrrait… Olen samoilla linjoilla Kiven kanssa siitä, että tekstaaminen on luultavasti tympeintä ja rasittavinta hommaa tässä työssä. Äänestyksen viimeinen kohta ei oikein istu kohdalleni ollenkaan muutenkaan, koska en käytä lainkaan tietokonetta työskennellessäni. Teen kaiken yhä perinteisesti käsin alusta loppuun aina väreihin asti. Värit isken lopulliseen työhön akvarelleilla, guasseilla, pastelleilla, öljyväreillä… milloin milläkin… joskus myös sekatekniikoilla. Eri välineiden yhdistelmillä ja riippuen vähän käytetystä paperista, sarjakuvan tyylistä ja sisällöstä. Mutta tuo tekstaaminen… Älytöntä hommaa ja silti haluan tehdä sen aina käsin. Tietokoneet ovat kotonani enemmänkin paperipainon virkaa toimittamassa. Ei vaa… tosiasiassa, käytän niitä vain kirjoittamiseen ja viestintään, joskus harvoin pelaan yhden kunnon erän jotakin strategiapeliä, mutta siinä se oikeastaan on… tietokoneen rooli tässä perheessä…
Ei Kivellä ole mitään syytä pahoitella merkkiuskollisuuttaan. Mitä vikaa on merkkiuskollisuudessa, jos tuote on hyvä? Ei hyväksi koettua materiaalia ole syytä vaihtaakaan. Schoellershammer tekee ihan hyviä papereita, joita käytän joskus itsekin ja vaikka Suomi tunnetaan myös papereistaan, niin on kyllä myönnettävä, että 90 % kaikista käyttämistäni papereista on jostain muualta kuin Suomesta. Paperi on muutenkin ollut töissäni korkeimmin arvostettu tekijä. Hyvä paperi antaa oman panoksensa työn lopulliseen ilmeeseen. Sen jälkeen tulevat värit (eli miten laadukkaita "maaleja" värittämiseen käytetään) ja siveltimet ja ehkä sitten tussi ja viimeisenä muut. Paperin laatu ja tyyppi ovat aina olleet tärkeimmässä asemassa. Papereistani johtuen, en juurikaan tee terällä, vaan lähes täysin siveltimillä. Välillä se ottaa päähän, kun seurailee millaisille papereille suurin osa porukasta tekee omat sarjakuvansa ja pääsevät käytännössä 10 – 20 kertaa halvemmalla kuin allekirjoittanut ainakin papereittensa suhteen. Ja silti he tekevät ihan painokelpoista jälkeä, vaikka se sitten olisikin pelkkää kopiopaperia. Itse käytän usein papereita, joissa pari arkkia saattaa maksaa enemmän kuin koko lehtiö jotain halvempaa laatua, mutta kyllä sen potutuksen unohtaa nopeasti, kun pääsee työnteon makuun. Vain joissain mustavalkostripeissä saatan käyttää hieman halvempaa paperia, mutta sekin yleensä taidekaupasta ostettua. Kyllä se sitten on ilo työskennellä priimatavaran kanssa!
Olikin itse asiassa lohdullista kuulla, että täällä on sentään vielä muutamia piirtäjiä, jotka eivät nyt aivan tiimaripaperille piirrä. Osittain oma mieltymykseni johtuu siitä, että isken mahdolliset värit samalle originaalille, missä lopullinen tussauskin on, ja kun ajattelee väritykseen käyttämiäni työvälineitä, paperin on oltava hyvää. Välillä saattaa tussausvaiheen valopöytätyöskentelystä tulla ongelmallista, koska jotkut papereistani ovat niin paksuja ja rakenteeltaan sellaisia, että vaikka valoteho riittäisikin, niin viivat näkyvät silti paperin rakenteen ja paksuuden vääristäminä aika utuisesti ja viittellisesti. Sitten vain arvaillaan lopputulosta ja yritetään päästä samankaltaiseen loppuratkaisuun kuin luonnosteluvaiheessa.
Mutta joo… tekstaus on ylivoimaisesti rasittavinta, työlästä ja kuluttavaa. Tosin hienosti onnistunut ja käsin tehty tekstaus kyllä tuo aika voittamattoman olon. Tulee tunne, että olen voittanut tietokoneen. Laitteen, joka suunniteltiin, jotta ihmiset voisivat kontata aitojensa alitse ja jotta ihmisillä olisi enemmän aikaa syödä pizzaa…
Onhan se kätevä laite, mutta kuvitustöihini en sitä sotke. Vain silloin, jos lähetän työni sähköpostitse jonnekin…