Mikä on vähiten mukavaa?

[Miukki]

Lyijykynäjäljen pyyhkiminen originaalista (en tykkää tussata valopöydällä). Pyyhekumin puristaminen sattuu sormiin ja lattia/pöytä on täynnä murusia jotka tarttuu jalkapohjiin.

Suoraan tussilla siis.

[rama]

Taustat, taustat ja taustat.

[keijoahlqvist]

Miukki sinun kannattaa ostaa taidepyyhekumia, se helpottaa huomattavasti kumitusta

Ei Miukin tarvi ostaa taidepyyhekumia. Miukki ei tarvi lyijykynää.

[Ossi Hiekkala]

Miukki sinun kannattaa ostaa taidepyyhekumia, se helpottaa huomattavasti kumitusta
http://www.artifolk.co.uk/images/products/9210x300.jpg

Itse olen havainnut, että tuo hiilikumi tarttuu helposti kiinni isompiin tussilla mustattuihin alueisiin. Ei se skannauksessa näy mutta originaalissa on vähän tympeän näköistä. Kumi pitää pitää koko ajan kevyessä liikkeessä niin ei tartu. Itse käytän melkein vain ja ainoastaan noita kumeja. Ei tule murusia.

[Maria D]

Skannaaminen ja ne kaikki muut sellaiset on sieltä inhottavasta päästä. Onneksi voin aina orjuuttaa jonkun tekemään sen homman.
Miksi kaikille tuntuu olevan niin inhottavaa piirtää taustoja?  Taustat on ihania. Mmm, taustoja...

[tertsi]

Miksi kaikille tuntuu olevan niin inhottavaa piirtää taustoja?  Taustat on ihania. Mmm, taustoja...

Taustamateriaalin kerääminen on inhottavaa ja aikaavievää.
Tietokoneellekerättyjen kuvien järkevä nimeäminen on hankalaa.

[keijoahlqvist]

Tietokoneellekerättyjen kuvien järkevä nimeäminen on hankalaa.

Nimeäminen ja kansioiminen.

Semmoinen galleria, joka käyttää tageja, voisi helpottaa löytämistä. Työtä se ei vähennä, sillä kuvat pitäsi käydä läpi ja niihin pitäisi liittää avainsanoja, esim: tertsi, müesli, pottunokkatyyli. Tai traktori, maanviljelys, valmet, ajoneuvo, työkone. Jos kuvassa on useita kohteita, ne kaikki pitäisi nimetä mutta sittenpähän olisi. Ja tämän kaiken voisi sijoittaa nettiinkin.

Aikoinaan leikkasin-liimasin tuhansia kuvia arkistoon eikä siitä ole mitään hyötyä enää kun semmoista ei voi siirtää sinne missä työskentelee. Ei viitsi skannata ja rakentaa digiarkistoa.

[tertsi]

Mulla on Windows 2000. Tässä ei saa sormenpääkuvia browsattua. Uudemmissa versioissa  taitaa saada.
Kun näkee tekstin sijasta varsinaisen kuvan, vaikka pienenäkin, se helpottaa kummasti sen oikean kuvan löytämistä arkiston kätköistä.

EDIT:
Mä oon nuorena tottunut liian hyvään. Nyt sitten hiukan sviduttaa tämä pc-touhu. Paintboxissa tuo kuvien selailukin oli niin kätevää, silloin ennen vanhaan...
http://en.wikipedia.org/wiki/Quantel_Paintbox

[rama]

Tuosta tulikin mieleen josko kellään on kokemuksia Abode Bridgen käytöstä, ja josko se helpottaa työtaakkaa varsinkin jos joutuu crewsailemaan eri ohjelmien välillä?

[Veli Loponen]

Mulla ei Bridgestä ole muuta kokemusta kuin se, että se sattuu välillä käynnistymään vahingossa (ehkä painan jotain väärää nappulaa tms.) ja kone alkaa tahmaamaan, kun ei jaksaisi pyörittää.

[rama]

Mulla ei Bridgestä ole muuta kokemusta kuin se, että se sattuu välillä käynnistymään vahingossa (ehkä painan jotain väärää nappulaa tms.) ja kone alkaa tahmaamaan, kun ei jaksaisi pyörittää.

Haha, just sama kokemus itselläni.

[Jampam]

Loposen ja Raman pulma on tuttu. Koko ohjelma kummastuttaa, kun ei Adoben raskaita ohjelmia kannata pitää samanaikaisesti auki ja Bridge pomppii esiin vahinkopainalluksesta. Jakaa (Acrobat) Readerin kanssa ärsyttävimmän Adoben tekeleen ykkössijan!

Voi toki olla, että tehokkaalla koneella Bridge auttaa isojen tiedostomäärien hallinnassa, mutta omien tahmautumiskokemusten perusteella ei uskoisi ohjelman jouhevoittavan mitään. Olen etsinyt sillä tuloksetta hukkaan joutuneita tiedostoja. Eteen on kyllä pompannut kaikkea unohtunutta hauskaa, kun PSD-tiedostoillakin näkyy esikatselukuvakkeet.

Hauskimpia vaiheita sarjakuvanteossa ovat hahmosuunnittelu, käsikirjoitus ja hahmojen (kasvojen) piirtäminen. Tussaajan ja toisen piirtäjän ottaisin avukseni, mutta kun toisaalta ajattelen, tykkään joka vaiheesta . Vähiten mukavaa on tämä noku noku -vaihe, jossa keksin tekosyitä vapaa-aikana ja työaikana harmittelen, kun ei ole aikaa tehdä sarjakuvia. "Noku nyt pitäis tehdä sitä ja tätä, noku nyt huvittais mutta en jaksa, noku nyt mää mieluummin luen kuin teen sarjiksia, noku en mää osaa tätäkään tehdä"...

[Maria D]

Vähiten mukavaa on tämä noku noku -vaihe, jossa keksin tekosyitä vapaa-aikana ja työaikana harmittelen, kun ei ole aikaa tehdä sarjakuvia. "Noku nyt pitäis tehdä sitä ja tätä, noku nyt huvittais mutta en jaksa, noku nyt mää mieluummin luen kuin teen sarjiksia, noku en mää osaa tätäkään tehdä"...

Vaikuttaa varsin tutulta.

[vauvakolibri]

Vähiten mukavaa?
Tussaus, mutta vain kun on ensin hiki otsassa vääntänyt noita kaikkia muita.

Käsikirjoitus, kun kaikki ideat tuntuu huonolta ja erityisesti tekstikäsikirjoitus mutta vain sen takia koska en sellaista ole tottunut tekemään, mietin kaiken päässä ja teen kuvakässärit suoraan.
Itseasiassa jos joudun tekemään tekstikässärin, minun täytyy ensin tehdä kuvakässäri ja kirjoittaa sen pohjalta.

[Ihmepostaaja]

Vastaan "pelkän" käsikirjoittajan kantilta: tekstikäsikirjoitus. Parhaimmillaan aivan ihanaa hommaa, mutta pahimmillaan todella turhauttavaa teknistä räpeltelyä. Aika vähän olen sarjiksia kirjoitellut, enemmän liikkuvan kuvan puolella.  Käsikirjoittamisessa on raskainta se että käytännössä tarina pitää ensin kirjoittaa juoksevaan muotoon (ideointi käsikirjoittaessa on vaikeaa koska kirjoittaminen töksähtelee) ja sitten väännettävä ruutu kerrallaan varsinaiseksi kässäriksi.