Pikselöityminen ja rasteroituminen

[Reima Mäkinen]

5:Resamplaan värit nearest neighbour-komennolla 300dpi:ksi ja yhdistän viivat ja värin PDF:ksi. Nyt musta viiva on photarin oletusmusta eli K100 C:65 M:50 Y:50.

Mulla on sellainen käsitys että noin sankka väritys ei menisi välttämättä RIPistä läpi. Ei ainakaan sanomalehtipaperille joka imee väriä kamelin lailla. Yleensähän RIPissä on jonkinlainen värinpoisto/korvaussysteemi joka tekee just sen että yhteen kohtaan ei läträtä liikaa. Myös PDF-muunnoksessa on tästä syystä paperikohtaisia asetuksia. Vaikka kiiltävälle paperille laitetaan eri määrä väriä kuin huokoiselle, lopputulos näyttää suurin piirtein samalta.

(Välttämättä ei siis kannata tuijottaa sitä kuinka mustalta musta näyttää monitorissa.  )

Jos ajatellaan että kaikkien prosessivärien (c+m+y+k) yhteenlaskettu peitto olisi 400%, niin maksimipeitto mitä käytetään lienee paperikohtaisesti jossain 150-250%:n välillä. Esim. mustalla korvataan tummemmissa sävyissä muita värejä. En nyt muista tarkkaan noita arvoja, mutta kyllä tän varmaan jostain saisi selville. ...Ja korjatkaa, pliide, jos joku tietää paremmin. 

En ole ihan saletti näistä jutuista kun ei ole tullut ongelmia vastaan. Puuhaan lähinnä vektorigraffalla ja yhteen lehteen olen joutunut tekemään oman, muita vaaleamman paletin jotta sain värin edes suurin piirtein sellaisiksi kuin halusin. Lehden taittaja ei näistä jutuista tiennyt mitään. Katsoinkin sitten parhaaksi korjata ongelman "omassa päässä" mieluummin kuin lähdin loputtomaan kisaan eri portaissa siitä miten värit saisi kuntoon. Epäilen että painon RIP niitä värejä muklaa (tai jättää korjaamatta), mutta todistetta tästä ei tietenkään ole. Valokuvat toistuvat ko. tabloid-lehdessä luonnollisesti ihan OK. jJa fotojen ehdoillahan sitä mennään. 

[JanneT]

Mulla on sellainen käsitys että noin sankka väritys ei menisi välttämättä RIPistä läpi. Ei ainakaan sanomalehtipaperille joka imee väriä kamelin lailla. Yleensähän RIPissä on jonkinlainen värinpoisto/korvaussysteemi joka tekee just sen että yhteen kohtaan ei läträtä liikaa.

Jos ajatellaan että kaikkien prosessivärien (c+m+y+k) yhteenlaskettu peitto olisi 400%, niin maksimipeitto mitä käytetään lienee paperikohtaisesti jossain 150-250%:n välillä.

Joo-oh, kyllähän tämä photoshopin täysmusta 265% on melkoisen paljon, minäkin muistelisin saaneeni ohjeeksi että 250% olisi ehdoton katto. Silti on tullut näitä prosentteja käytettyä ainakin viimeiset 6 vuotta, eikä noissa kuvituksissa nyt mitään musteen leviämistä näy... mutta ehkä suodattimet ovat todella tehneet painopäässä tehtävänsä. Luulen silti että tuossa on pointtia ja poistan keltaisen värivalikoimista, jolloin tulee tasan K100+C50+M50=200%. Ellen sitten siitäkin vähennä.  Muutenkin on tullut pohdittua että jos lehteen tulee kohdistusvirhe mustassa niin näyttää todella suttuiselta, jos alta pilkistää kovin tummanharmaa. Täytyypä varmaan taas lueskella erilaisia rich black-suosituksia...

Wikipedia sanoo seuraavaa:

"A typical rich black mixture might be 100% black ink and 50% of each of the other 3 inks. This is necessary because no black ink is truly black and the mixture helps to make the black even more black."

http://en.wikipedia.org/wiki/Rich_black

Tuosta tulisi tietysti juuri se 250%

Ja artikkelista oli linkki seuraavaan tekstiin:

In print there are many different ways to represent black. The simplest is "plain black," or 100% black ink (0C, 0M, 0Y, 100K). However, you can also create a "rich black" by printing other inks along with black. There are many different possible ink combinations - the most common "rich black" contains percentages of all 4 inks: 63C, 52M, 51Y 100K. This particular variant owes it's popularity to Adobe Photoshop - when an RGB file is converted to CMYK, areas that are absolute RGB black (R0, G0, B0) will wind up with this combination, unless certain default settings have been changed. Other possible flavors of "rich black" are "Cool Black" (60C, 0M, 0Y, 100K) and "Warm Black" (0C, 60M, 30C, 100K).

http://www.printernational.org/rich-black-plain-black.php

Jossain painossa kehoitettiin käyttämään pelkkää mustaa ja syaania. Vastauksia on ilmeisesti yhtä paljon kuin kertojia... varminta lienee kuitenkin vähentää vähän noita prosentteja. Olen sattumalta menossa tänään saunomaan yhden painotalon porukan kanssa. Täytyypä vähän udella heiltäkin, missä prosenteissa menee katto

[JanneT]

On tullut nyt vietettyä tunti jos toinenkin painotekniikkaan syventyen, apuna oppaista parhain: Google. Kyllä painofirmat tuntuvat selvästi eniten suosivan rich blackia muotoa K:100 ja C:40. Samaa reseptiä tarjosi myös painotalon väki perjantaisessa saunaillassa. Jonkin verran tehdään myös useammalla värillä, mutta hyöty jää kuulema melko pieneksi suhteessa riskeihin, joita ovat heitot kohdistuksessa ja liiallisen kylläisyyden tuomat ongelmat. Ja pelkkä syaani tulee tietysti myös painolle halvemmaksi  Jotkut käyttävät myös suurempia määriä syaania (60%), mutta silloin viiva saa kuulema jo melko kylmän sävyn.

Syaani-magenta yhdistelmällä tummuutta pitäisi saada vielä aavistuksen lisää, mutta yhdistelmää pidetään yleensä tarpeettomana, sillä häiritsevä harmaus poistuu jo syaanilla. Mikäli mustaa tahdotaan kuitenkin tummentaa magentalla, kehoitetaan yhdistelmään lisäämään vielä keltaista, esimerkiksi: C40 M:30 Y:20/30. Keltainen ei tummenna mustaa, mutta estää mustan sävyttymistä liian violetiksi.

Aikaisemmin käyttämäni väriarvot olivat kuitenkin turhan suuria, kuten Reima uumoili. Ei mene karsimatta kaikista painoista läpi. Ainakin Hesarin painon katto väreille on kuulema 220%.

Toimitin eilen painoon testejä erilaisista mustista, lupasivat painattaa ne minulle ilmaiseksi. Nyt odotellaan jännityksellä tulosta...