Pikselöityminen ja rasteroituminen

[Veli Loponen]

Koskevatko nuo mustavalko-ohjeet myös digipainoa?

Periaatteessa digipainossa menee pienempikin resoluutio läpi ja lopputulos on hyvä (esim. uusimmassa MKK:ssa, mikä sullakin kai on, kannet taitaa olla kaikki kahdellasataa ja se sun juliste on vain 150 (tosin siinä muistaakseni olikin ihan hiukan pikseliä näkyvissä, kun tarkkaan katsoo)). Mutta varmempaahan se on, että digillekin tekee noilla ohjeresoluutioilla.

Niin, hiukan ehkä asian vierestä mutta kuitenkin .. kun en itse alaa pahemmin tiedä ja tunne niin mistä tämä "ilmiö" johtuu?

Osittain se saattaa olla sitä "puutumista". Omasta kokemuksesta voin sanoa sen verran, että usein asiakkailta tuleva aineisto on enemmän ja vähemmän ala-arvoista ja sitten sen mukaan pitäisi tehdä parhaansa. Moni taittaja yms. ei jostain syystä myöskään tunnu tajuavan sitä, että mustavalkoisissa viivapiirroksissa se mustavalkokuvan resoluutio ei riitäkään.

Mutta eikö graafisella alalla (lehdenlatomoissa, painotöissä j.n.e.) ole enään minkäänlaista ammattiylpeyttä, ts. onko kaikki osaamiset ratinalisoitu pois, vai?

Kyllä sitä ammattiylpeyttäkin löytyy. Digitalisoituminen on vain tuonut asiaan niin monta kohtaa lisää, missä homma voi mennä vikaan ihan huomaamattakin (lähtien siitä, että välttämättä edes taittajan taittotiedosto ei aukeakaan oikein painon tietokoneella). Lisänsä tuovat myös kaikenlaiset asiakkaat, jotka yrittävät painaa jos minkämoista aineistoa. Itsekin taitoin viime vuonna yhden kirjan, jonka kirjoittaja oli valmiiksi taittanut hienosti Wordissa. Aluksi menikin kolme päivää (kaverin kanssa) kun siitä Word-tiedostosta koitettiin saada sitten raakatekstiä taitto-ohjelmaan pistettäväksi.

Tai digitalisoinissa, ei se digipainoksen "tarkistus" vie kauempaa kuin off-setinkään ..

Tämä pätee, jos puhutaan painetusta työstä, usein kuitenkin ongelma olisi pitänyt huomata jo ennen painoon menoa. Painamisen jälkeen kun vahinko on jo sattunut. Niin ja nykyään offsetin painolevytkin tulostetaan suoraan pellille, että kyllä sekin on jo aika digitaalista (isoimmissa painoissa painokone hoitaa melkein kaiken värien säätämisestä levyn tulostamiseen ja asentamiseen saakka).
Digitaalisuuden ongelma on kuitenkin ne pikselit. Ennen sitä ongelmaa ei ollut, kun alkuperäinen kuva filmattiin ja se meni sitten semmoisena pellille saakka. Virheen mahdollisuus oli pienempi.

[Timo Ronkainen]

Osittain se saattaa olla sitä "puutumista". Omasta kokemuksesta voin sanoa sen verran, että usein asiakkailta tuleva aineisto on enemmän ja vähemmän ala-arvoista

Nniin totta... Sille on painajan enää hankala tehdä mitään. Painaja voi varmaan jotain mätää huomatessaan yrittää sanoa asiasta jotain, mutta jos työn pitää olla valmis eilen, niin ehkä kiirekin saa joskus aikaan hällä-niin-kauheesti-väliä -fiiliksen.

Digitaalisuuden ongelma on kuitenkin ne pikselit. Ennen sitä ongelmaa ei ollut, kun alkuperäinen kuva filmattiin ja se meni sitten semmoisena pellille saakka. Virheen mahdollisuus oli pienempi.

Jos digityön kaikki vaiheet on tehty hallitusti ja oikein, lopputulos vanhanajan filmihommia paljon parempi, mutta jos taas ei, niin siinä sitä ollaan. 
Mutta, ajatellaan vaikka valokuvan rasteroimista vanhanajan menetelmillä, ensin originaali kuvataan kerran rasterikalvon läpi (jotta siihen saadaan ne rasteripallukat) --> kuvasta katoaa heti vähän informaatiota, sitten se läntätään taittopohjalle tekstin kera, tästä tehdään filmi --> taas kuvasta katoaa taitavallakin reproamisella jotain - yleensä kuvan tummista ja vaaleista osista ja kun filmistä tehdään vielä pelti siinäkin katoaa vähän. Tarkkana piti reprohenkilön olla. Diginä kuvan kaikki objektiivin läpi kuvakennolle tullut informaatio pysyy mukana loppuun asti. Tai se on mahdollista että se pysyy. 

Timo

[tertsi]

Paljon kiitoksia herroille Ronkainen et Loponen.
Loppuelämäni on nyt helpompaa.

[Veli Loponen]

Tähän väliin voisin suositella kahta kirjaa:
Julkaisun tekeminen on perusteos ja käsittelee koko prosessia alkusuunnittelusta valmiiseen painotuotteeseen. Tavallaan siis johdanto aiheeseen. Kirjaa käytetään myös graafisen alan oppilaitoksissa oppikirjana.

Julkaisu & kuvankäsitttely -kirjaan en itse ole tutustunut, mutta esittelyn perusteella vaikuuttaa hyvältä. Luultavasti aika samaa asiaa kuin tuossa Julkaisun tekeminen -kirjassa.

[kerppu]

Timo: "Mustan viivan rasteroitumisen voi estää, jos sen mustan asemoi erikseen vaikkapa Illustratorissa värien päälle. Värit 300 dpi ja musta 600 - 1200 dpi 1-bittisenä. Tämän kun tallentaa PDF:nä niin että asetukset säilyvät, on painotuloksena offsetissa skarppi musta. Tiedän, kun olen tehnyt satoja kertoja."

Tämä alkoi kiinnostamaan, mutta olen senverran pönttö Illustratorin kanssa että jäin miettimään miten tää käytännössä toteutuu. Tehdäänkö väritys Photoshopissa ja viedään sitten väritiedosto omalle tasolleen Illuun? Ja sama viivoille? sitten litistetään tasot?
Entä pdf, mitkä asetukset tekee sen että homma pysyy kasassa painossakin?

Kiitos on suuri jos joku (Timo Ronkainen?) jaksaa valaista asiaa.

[Timo Ronkainen]

Yritin jo kerran vastata, mutta tuli koko ajan virheilmoitusta...

Tehdäänkö väritys Photoshopissa ja viedään sitten väritiedosto omalle tasolleen Illuun?

Jees. Se menee yksinkertaistettuna siten, että sen jälkeen kun olen skannannut (tai digitaalisesti tussannut - kuten nykyään teen) viivaoriginaalin 600dpi ja tallentanut sen esim. nimellä "Sarja1viivatMV" tiffinä ja m/v. Sen jälkeen vaihdan tiedoston reson 300 dpi:n ja käännän sen harmaasävytilaan. Tässä vaiheessa tallennan tiedoston uudella nimellä, etten tuhoaisi mv-viivakuvaa. Vaikkapa "Sarja1Color" ja psd:nä, koska nyt tarvitsen tasoja. Valkkaan kaiken mustan ja kopioin sen uudelle layerille. Alt+s+c (=select color), musta tulee valituksi (kunhan siinä vain on musta foreground colorina). Ctrl+c > Ctrl+v = musta on omalla tasollaan.

Siirry alimalle tasolle ja täytä se valkoisella (paina x ja alt+Backspace). Tälle alimalle tasolle väritän ja maalaan. Kannussa kannattaa tässä olla Gontiguous ja All Layers -optiot, niin se ottaa huomioon ylimmällä tasolla olevat viivat.
Kun värityshommeli on valmis, poistan päälimmäisen läyerin ja tallennan kuvan cmyk tiffinä.

Sitten avataan se illustrator.

Otetaan uusi työ ja sille annetaan kooksi ehkä himpun verran isompi kuin se homma joka äsken tehtiin. file > place  ja tähän haet sen värin ensin. Se asettuu itsestään työn keskelle, anna sen pysyä valittuna (siinä näkyy siniset reunat ja ne vetokahvat), sitten sama uudestaan file > place ja mustavalkopiirros tupsahtaa itsestään siihen päälle täsmälleen oikeaan kohtaan. (!) Eli samalle tasolle molemmat.

Sen jälkeen se vain tallennetaan pdf:nä. Asetuksia voi tutkailla ja kannattaa painoon valita melkein se paras.

Siellä on joitain valmiiksi asennettuja asetuksia "Presets" (ks. kuva - linkistä alhaalla avautuu kuva skaalaamattomana ja selkeämpänä) ja niitä voi myös kysyä sieltä painosta/lehdestä mihin työ sitten meneekin. Edit: TÄMÄ KUVA ON KADONNUT? Minne? uudelleen linkityskään ei toimi, kuten aikaisemmissa viesteissä (1.5.07)



Timo

[kerppu]

Moi ja kiitos pikaisesta ja erittäin selventävästä vastauksesta -hyvä palvelu täällä Kvaakissa! )

[rama]

Saisinko vielä vaivata rasteroitumiseen liittyvällä kysymyksellä; jos tekstaus tehdään koneella onko se parasta tehdä Photoshopissa vai Illustratorissa? Itselläni on Illu vasta hankintalistalla eikä juuri kokemusta sen käytöstä. Rasteroituuko teksti automaattisesti Photoshopissa?

[tertsi]

. Rasteroituuko teksti automaattisesti Photoshopissa?

Jos tallennat kuvasi lopuksi bitmappina, niin ei silloin rasteroidu. Mutta pikselöityy, aivan kuten muu kuvakin.


Joo, myännetään: täällä on asiantuntevampiakin neuvojia, mutta halusin vain päteä.

[rama]

Jos tallennat kuvasi lopuksi bitmappina, niin ei silloin rasteroidu. Mutta pikselöityy, aivan kuten muu kuvakin.

Ok, loogista Muttei pikselöidy Illussa, vai?

Joo, myännetään: täällä on asiantuntevampiakin neuvojia, mutta halusin vain päteä.

 

[tertsi]

Ok, loogista Muttei pikselöidy Illussa, vai?

 

Illussa teksti ei pikselöidy. Jos olet importannut sinne esim. photarikuvan, niin se kuva on pikselikuva, teksti on vektoria (jos  txt on tehty illussa).

Mutta jos sulla on reso esim. 1200 dpi, niin sillä pikselöitymisellä ei ole mitään väliä.

taas pädettiin.
jatkon saavat hoitaa Ronkainen ja Loponen.

[rama]

Illussa teksti ei pikselöidy. Jos olet importannut sinne esim. photarikuvan, niin se kuva on pikselikuva, teksti on vektoria (jos  txt on tehty illussa).

Mutta jos sulla on reso esim. 1200 dpi, niin sillä pikselöitymisellä ei ole mitään väliä.

taas pädettiin.
jatkon saavat hoitaa Ronkainen ja Loponen.

Kiitti paljon! Tekisi kyllä mieli tehdä Photarissa, se on niin näppärä tekstinkäsittelijä nykyisin.

Raaah, elämä on täynnä työläitä valintoja...

[tertsi]

Photarissa vaan teet ja isolla resolla. Kukaan ei huomaa mitään.

Mikset tekstaa käsin, kaikilla naisilla on hieno käsiala?

[rama]

Mikset tekstaa käsin, kaikilla naisilla on hieno käsiala?

Yritätkö tertsi kyseistää sukupuoleni?? Mulla on aivan kauhea käsiala. Mutta älä hätäile; olen heittänyt Comic Sansit kuikkaan ja ostanut kunnon fontteja

P.S. Tuo 1200 dpi tuntuu turvallisimmalta, eipähän tarvitse sitten jännittää.

[devilis6]

Teksti kannattaa aina tehdä vektorigrafiikkana...
Muutoin tulos on aina hiukkasen vaihtelevaa.
Ihminen ku ei oo täydellinen olento.