"Tintti ja minä" oli mielenkiintoinen ja otteessaan pitävä dokkari. Tykkäsin. Se antoi minulle ainakin uutta näkökulmaa ikivihreään ja rakastettuun klassikkosarjakuvaan ja avasi sen piirteitä jännittävällä tavalla.
Jospa kommentoisin dokumentista jotain jota nyt mieleen pälkähtää.
Sen kyllä olin ennenkin tiennyt että Haddock kuvasi Hergéä itseään mutta yllätyin siitä että varhais-Tinttien Tinttikin kuvasi Hergéä. Dokkaria katsellessa myös Tsangin hahmo sai kokonaan toisenlaisen merkityksen ja Castafioren säihkyvää olemusta valotetaan vähän.
Arvasin että Castafiore kuvasi Hergén vaimoa, olen aina arvellutkin sitä!
Senkin tiesin jo valmiiksi että Hergé teki aivan pirunmoisen pikkutarkkaa työtä mutta dokkaria katsellessa senkin merkitys paisui kolminkertaiseksi. Kuinka kukaan jaksaa niin valokuvantarkasti piirtää pipertää vuosikausista toisiin! Piirtämiseen liittyen dokumentin pieni viittaus Hergén ja Franquinin piirrosjäljen vertaamiseen toisiinsa kummastutti. Miksi kukaan vertailee näitä kahta niin erityyppistä tekijää toisiinsa?
"Tintissä ja minässä" sivuttiin maailmanhistoriaa muutenkin. Itseäni rupesi pikkiriikkisen pännimään kirkon ja fasististen liikkeiden Tinttiin kohdistuva kyttääminen vaikka ajat olivatkin toki tuolloin niin erilaiset ja juuri tällaiset seikathan värittivät albumeja ja toivat niihin oman särmänsä. Tähän liittyen dokkari antoi vastauksen itseäni vuosia ihmetyttäneeseen juttuun koskien alpparia Kuun kamaralla
koskien Wolffin itsemurhaa. Oli veikeää kuulla ettei Hergékään pitänyt Wolffin jäähyväiskirjeessä mainitusta "ihmeestä"
.
Mukavinta dokkarissa oli tärkeimpiin Tintteihin syventyminen ja analysointi. Harmi vain ettei kolmesta viimeisestä albumista kerrottu juurikaan mitään, itse olisin halunnut kuulla Hergén vastauksia sarjan loppupuolen tyylilajin jatkuvaan muuttamiseen. Mutta tosiaan, kipin kapin katsomaan sitä dokkaria Yle Areenasta, se oli hyvä!
