siis sananvapaudesta ja sarjakuvan etiikasta
Korjasin käsittämätöntä tekstiäni vähän käsitettävämmäksi, kas tässä, jos jotain enää kiinnostaa:
Olin viime sunnuntaina Merikoskiseuran järjestämässä sananvapausaiheisessa, Ville Rannan Kaltion verkkosivuille piirtämään sarjakuvaan liittyvässä keskustelutilaisuudessa. Kiitos tilaisuuden järjestäjille.
Oma subjektiivinen käsitykseni oululaisena taiteilijana tilaisuuden kulusta ja mielipiteistä:
Entinen ministeritason poliitikko/nyk. poliitikko Tytti Isohookana-Asunmaa oli tuohtunut k o sarjakuvan omasta mielestään sotaan lietsovasta sisällöstä. Hän vertasi sitä 1960–luvulla tehtyyn Harro Koskisen Sikamessias–veistokseen, jota olivat katolista uskontoa harjoittavat henkilöt kauhistelleet käydessään taannoin vierailulla Oulun taidemuseolla, missä teos oli esillä. Poliitikko oli joutunut pyytämään taidemuseon puolesta anteeksi veistoksen esillä oloa, sen sijaan että olisi hieman selittänyt vieraille yleensäkin 1960-luvun pop-taiteesta ja Harro Koskisen veistoksen merkitystä suomalaiseen taidehistoriaan liittyvänä merkittävänä teoksena ja aikansa pop-taiteen ikonina. Sama poliitikko väitti Helsingin Sanomien uskaltaneen julkaista Rannan sarjakuvasta vain loppuruudut, joihin ei ollut piirretty profeetta Muhammadin naamioitunutta naamaa. Syyn tähän tiennee vain Helsingin Sanomien toimitus. Omasta mielestäni loppuruudut oli julkaistu siksi, että ne olivat koko sarjakuvan idea, ei itse profeetan kuvaaminen.
Islamilaisen uskonnon edustajat sanoivat tanskalaisten pilapiirrosten järkyttäneen heidän uskontoaan ja tuntuneen tosi pahalta. He sanoivat että tällaisten loukkaavien piirrosten julkaisemisen takia ihmisiä kuolee ja sotia syttyy, eivätkä vastaavat piirrokset edesauta Islaminuskon perimmäistä ideaa; rauhaa ja toisten kunnioittamista. Myös omasta mielestäni tanskalaiset pilapiirrokset olivat huonosti piirrettyjä ja törkeitä, enkä hyväksy niitä… mutta kuitenkin vain mustetta ja paperia ja julkaistu pienessä maassa suht. pienessä lehdessä. Itse kunnioitan kaikkia uskontoja, kunnioitan myös elämää, enkä tajua, miksi musteen ja paperin takia voi nykyään enää tappaa ketään. En saanut selvää mitä mieltä he oikeastaan olivat Rannan sarjakuvasta. Heidän puheenvuoronsa sananvapaudesta koski lähinnä tanskalaisia pilapiirroksia maailmanrauhan vaarantajana, uskonnon loukkaamattomuutta ja Suomen valtion välinpitämättömyyttä internetin valvonnan suhteen.
Oulun kaupungin edustajat selittelivät piirtäjän erottamista Snellman-projektista (siis pieni koululaisille tarkoitettu vihkonen), että Snellman-työryhmä on ulkoistettu opetusviraston alaisuudesta ja päätös siis tämän ulkopuolisen (freelancer?) työryhmän. Taas päätös saman piirtäjän pyytämisestä uudelleen projektiin on vastaavasti opetustoimen/Oulun kaupungin taholta. Käsitin että opetustoimen valitsema työryhmä on siis se pahis, joka on vaarantanut hyvän kulttuuripääkaupunkihakemuksen erottamalla rasistiseksi katsomansa piirtäjä-pahiksen. Kulttuurilehti Kaltion entinen päätoimittaja on taas toinen pahis, jonka taas Kaltio-lehden hallitus on erottanut. Koko Suomen rauhan ja hyvinvoinnin mahdollisesti vaarantanut piirtäjä- Ranta olisi loppujenlopuksi kuitenkin se arkipahis-rasisti, mutta jolle Oulun kaupunki ehkä antoi anteeksi jostain käsittämättömästä syystä..
Itse piirtäjä yritti puolustautua taiteilijan sananvapaudella, omalla subjektiivisella näkemyksellään ja sarjakuvan erilaisista tulkinnoista tulleisiin väärinkäsityksiin. Piirtäjää syyttivät ihmiset, jotka eivät olleet ehtineet/jaksaneet lukea koko sarjakuvaa. Joku Oulun kaupungin edustaja luuli jopa Rannan piirtäneen kuuluisan pommiturbaanipilapiirroksen. Rannan sarjakuva on kuitenkin viisi sivua pitkä ja siitä voi tehdä jokainen omia tulkintojaan, varsinkin erottamalla kuvat niihin liittyvistä teksteistä. Piirtäjää syytettiin sodanlietsonnasta sarjakuvan viimeisen ruudun tekstin takia. Kukaan syyttelijöistä ei ollut käsittänyt sellaista asiaa kuin sarkasmi, jonka sanan merkityksen jokainen voi halutessaan tarkistaa sivistyssanakirjasta. Omasta mielestäni sarjakuva on hyvin älykkäästi tehty pasifistinen kannanotto; mustetta ja paperia ja jonka ehkä tulevaisuuden poliitikot tulevat noin 50 vuoden päästä ymmärtämään.
Lisämaustetta puheenvuoroihin antoi taustalla kommentteja huuteleva ohut oululainen kulttuurintekijöiden kerma, jonka sarjakuvatekijöiden sananvapauden puolesta hätäisesti kirjoitettuun julkiseen adressiin ei ehditty saada yhdenkään sarjakuvapiirtäjän allekirjoitusta.
Tilaisuudessa tuli ilmi, että vaikka Helsingin sanomat syystä tai toisesta ei kaikkia ruutuja Rannan sarjakuvasta ole julkaisseet, eikä siis kulttuurilehtikään muuta kuin verkkosivuillaan. Kuitenkin Pohjois-Suomen suurin sanomalehti olisi sen ilman muuta julkaissut, jos sarjaa olisi alun perin lehteen tarjottu. Koko sarjakuva julkaistaan joka tapauksessa huhtikuun Sarjainfossa, mikä on Suomen sarjakuvaseuran talkootyöllä tekemä julkaisu.
