No niin, tulihan se Vanha viha luettua alkuviikosta. Kiitokset Jannen varoituksen piirrosten puutteet eivät iskeneet niin pahasti kuin olisivat voineet. Ambrosinin tyylissä oli paljon hyvääkin, mutta pahin ongelma oli hiukankaan kauempana olevien hahmojen ylimalkainen piirtäminen. Naamat olivat pari viivaa sinne tänne ja muutenkin noihin hahmoihin olisi kaivannut enemmän detaljeja. Mutta kokonaisuutena selkeästi parempaa jälkeä kuin surkeimmasta surkeimman, Ivo "Riisukaa-siltä-paita-afganistanilaisittain" Milazzon pelleily.
Juoni oli korkeintaan siedettävä, sillä eivät mustasukkaisuusdraamat kuulu Willeriin vaan naistenlehtiin.
Minusta "kauempana olevat hahmot" useimmiten ovat taustaa, eivätkä välttämättä asian fokuksessa, joten en kyllä näe tuota minään puutteena. Oikeastaan puutteena monella piirtäjällä on juuri se, että kaikki mahdollinen piirrretään mahdollisimman tarkasti jolloin se olennainen kuvattava asia ei riittävästi nouse esille.
En kyllä lähtisi Pason viitoittamalle tielle määrittämään Tex-tarinoihin hyväksyttäviä motiiveja pahanteolle. Minusta ainakin on paljon vastenmielisempää lukea tarinaa jossa rikoksia (joita sitten Tex & co selvittävät villin lännen oikeidenjakajina) tapahtuu ilman mitään syytä. Kyllähän mustasukkaisuus on ihan yhtä hyvä syy kuin rahan- tai vallanahneus ja täysin rinnasteinen tai alisteinen mm. eri syistä koetulle vääryydelle. Ilman tällaista syytä/motiivia tapahtunut pahuus viittaa siihen, että sitä tehdään sen itsensä vuoksi, eli että konnasta on vain sinänsä hauskaa rosmoilla (varastaa, petkuttaa, pahoinpidellä, tappaa, jne.), ei siksi että häntä ajaisi siihen joku muu asia jonka kautta (mahdollisesti) myös tätä pahista olisi edes jossain tapauksessa mahdollista ymmärtää.
Tässähän olisi jälleen kiinnostava aihe tarkemmin tutkittavaksi jollekulle graduntekijälle; millaisin motiivein konnat Willerin maailmassa ovat liikkellä, mikä on tavoiteltavaa keinoja kaihtamatta? Ja toisaalta, mikä on Texin areenaa, mihin kaikkeen hän näkee tarpeelliseksi ottaa kantaa (lievä ilmaus) ?