Ehkäpä motiiviltaan kylmäävimmät "konnat" on helposti Paholaisen Temppelissä, jossa salaseura ei paljastukaan tavanomaiseen tyyliin rahanahneista roistoista, vaan he ovat puhtaita uskovaisia, jotka palvovat Saatanaa ja uhraavat tälle ihmisuhreja ja lisäksi juovat heidän verensä. Heille aineellinen hyöty on täysin toissijaista, ainoa mikä heille on tärkeää on heidän herransa hyväksyntä ja palvonta, ja he ovat valmiit mihin tahansa miellyttääkseen häntä. Harmi kyllä kirjoittaja jänisti ja laittoi kulttilaisten kylään ainoastaan täysikasvuisia miehiä, olisi ollut mahtavaa jos siellä olisi ollut naisia ja pieniä lapsia, joita Jumalan sijaan opetetaan palvomaan pimeyden valtiasta.
Hmm, täytyy kyllä todeta että tämä genre ei minuun oikein pure. Kaikella kunnioituksella AlkoTankoa kohtaan, suhtaudun kuitenkin epäluuloisesti tämäntyylisten teemojen tuomista Tex-maailmaan, ehkä joku toinen sarjakuva olisi tähän soveliaampi?
Aloin tuossa miettimään miten paljon oma vastenmielisyyteni Fuscoa (josta olen siis kohtuullisesti päässyt ylitse) kohtaan on alunperin peräisin sellaisista seikkailuista kuin Smaragditotemi ja tuo Alkon mainitsema Paholaisen temppeli.
Ihmisten alistaminen ja manipulointi toimimaan jonkun toisen tarkoitusperien mukaisesti saatikka uhraaminen tai muu vastaava kohtelu joka asettaa heidät samaan asemaan kuin teurassika, on niin kuvottavaa että en kyllä vapaa-aikanani itseäni huvittaakseni sellaista halua lukea, en sarjakuvista enkä kirjoista.
Se on tietysti totta että oikeasti näin tapahtuu koko ajan ihan oikeille ihmisille eikä siltä pidä sulkea silmiään, en tarkoita sitä. En vain näe Texiä soveliaana foorumina näiden asioiden käsittelylle.
Jos haluaa etsiä vastaavia kauheuksia tai oikeasti tapahtuneita vääryyksiä, jotka olisivat pohjana Tex-tarinoihin, niin niitä löytyy läjäpäin amerikan eurooppalaisen asuttamisen historiasta, ei siihen tarvita satanismia tai sihen liittyviä ilmiöitä. Nykyisen mittapuun mukaan suuri osa Euroopan valtioista (Ranska, Englanti, Espanja, Portugali nyt ainakin) joutuisi tuomioistuimen eteen tekemistään kansanmurhista. Itse asiassa, näitä teemoja on Texin seikkailuissa käsitelty useaan otteeseen asiallisesti (viimeisimpänä tämä biisonin-lahtaus jupakka, mikä sen seikkailun nimi nyt sitten olikaan).
Jossain vaiheessa näillä sivuilla käytiin keskustelua Texin (siis tarinoiden) raakuudesta. Itse kaipaan tarinoihin seikkailuhenkisyyttä,kepeyttä ja huumoria, en vellomista vastenmielisessä väkivallassa, alistamisessa, nujertamisessa, hyväksikäytössä ja ties missä; enkä ainakaan kaipaa näiden inhorealistista ja pikkutarkkaa kuvaamista.
Miksi olisi ollut mahtavaa jos joukossa olisi ollut pieniä lapsia ja naisia?
