Tex Willerin suuralbumeista

[Hannu]

Minäkin olen niitten nettisivujen kautta yrittänyt, mutta en ole onnistunut. Nyt tosin näyttää siltä, että niitä sivuja on paranneltu, joten voisi se nyt onnistua. Olen ajatellut kokeilla. Olen lähettänyt heille tilauskirjeen ja piankos sieltä on lasku tullut. Nyt kun on kaikenlaisia iban-koodeja, niin maksaminen hoituu vaivattomasti. Lehtien postittamisessa on kyllä ollut toivomisen varaa, joskus on kestänyt kuukausia ja joskus on tullut vääriäkin lehtiä mukana.

Toinen vaihtoehto on tilata lehtiä Italian eBaystä. Siellä myydään melko usein kaikenlaisia erikoisjulkaisujakin, mitä varsinaiselta kustantajalta ei saa.

Kiitos Janne tiedoista. Vilkaisin tuota mainitsemaasi eBay sivustoa, ja sieltähän löytyi texiä joka lähtöön. Tiettyjen yksittäisten numeroiden etsiminen on hieman työlästä, kun tarjolla olevat eivät näyttäneet olevan oikein missään järjestyksessä. Ja löytyi sieltä myös tarjous, jossa kaupattiin lähes koko normaalitexien tuotantoa (n:ot 1- 519)  86:n euron hintaan. Valokuvan perusteella osa kuitenkin näytti varsin rispaantuneilta. Mutta jos jotakuta kiinnostaa aloittaa italiankielen opiskelu niin täältä löytyy tuo mainittu oppimateriaali: http://fumetti.ebay.it/
   

[Hannu]

Jahas. Uusi jäsen. Taitaa meidän mielipiteet aika paljonkin erota. Aika turhaa kyllä jäädä jauhamaan tuota "sarlataani on vikeltänyt"- juttua. Jokaisella on mielipiteensä! Mutta tervetuloa

Kiitos Ticcimanille tervetulotoivotuksesta! Olen tosiaan uusi jäsen, tosin veikkaisin että tex willerin lukijana kuulun kuitenkin senioriluokkaan.
Hyvä että mielipiteet poikkeavat, eihän sitä muutoin keskustelua aikaan saataisi.

Täällä käytyä keskustelua texin piirtäjistä en voi pitää kovin korkeatasoisena (kyllä XX on sata kertaa parempi kuin YY; joku hakkaa jonkun 10-0, meijän äiti tekee teijän äitien ruuat). Itse provosoiduin esittämään mielipiteitäni Pasoleatin kärkkäiden Galepin mollausten johdosta; se selittänee myös omien kannanottojeni kärkkäyttä.

Oikeasti en ymmärrä miksi a) pitää suhtautua koko asiaan niin kauhealla kiihkolla (piirtäjä pitäisi teilata tms.) b) ylipäätään etsiä jotain mikä jollain piirtäjällä on pielessä.

Minulle uuden Texin lukeminen on aina nautinto, joskus suurempi ja joskus pienempi (kun piirtäjänä on Fusco tai joku muu onneton tunari), mutta ei haittaa, aina se on kuitenkin sentään Tex Willer!   

[pasoleati]

Miksikö pitäisi etsiä virheitä? Siksi, että Galepin piirroksissa on niin vähän (=ei yhtään) myönteistä, että väkisinkin hänen tyylinsä puutteet hyppäävät silmille.

Fusco on sen sijaan nero! Oikeastaan uusin numero kertoo olennaisen Galepin surkeudesta. Jos nimittäin ko. tarina olisi ollut Galepin piirtämä, niin jylhistä maisemista ei olisi ollut tietoakaan ja mahtavasta pueblosta olisi tullut viisi metriä kanttiinsa oleva kiviraunio. Galep ei kyennyt yhdessäkään piirroksessa luomaan kunnollista tilavaikutelmaa (eli sata metriä korkea kallio näytti Galepilla kymmenmetriseltä).

[Janne]

Eikös Fusco ole taidemaalari?! Luulisi, että mies osaa piirtää. Ja osaahan hän halutessaan, mutta viime vuosina on kyllä ollut selvää huolimattomuutta ja yliolkaisuutta. Tosin Athabasca Lake oli mielestäni selvä suuntaus parempaan. Alkuaikojen Fusco oli kyllä todellinen Tekijä!!!

Fuscon huolimattomuus näkyy muuten erityisesti hatuissa, jotka alkoivat 90 luvulla muistuttamaan enemmänkin päivävarjoa kuin hattua. Samoin ihmisten leuat ovat joskus kummallisesti vinksallaan ja naama näyttää epäsymmetriseltä. Myös joskinasteinen suttuisuus vaivaa. Tuntuu, kuin ruudut olisivat liian pieniä Fuscon mehevälle tyylille. Suuralbumikoossa hän voisi olla enemmän edukseen. Ja silti, tästä kaikesta huolimatta, pidän Fuscon tyylistä!

[Janne]

Siitä Taikakalu maksista sen verran, että noista vanhemmista tarinoista koostetaan peräti kaksi maksia ensi vuodeksi. Homma alkaa nimenomaan Taikakalusta, jota seuraa alkuperäisessä ja oikeassa järjestyksessä viisi tarinaa. Suomessa julkaisematonta tarinaa on Taikakalun loppuosan lisäksi yhden kokonaisen tarinan verran. Joten liuskoissa aiemmin julkaistua matskua on siis melko runsaasti tulossa. Mutta tällä kertaa oikeassa järjestyksessä (liuskoissahan Biisonin pojat kostivat Texille tämän temput, jotka hän vasta myöhemmin teki juuri Taikakalussa...), hyvänä kokonaisuutena ja ennen kaikkea kokonaisina. Tässä vielä listaus tarinoista:
Taikakalu
Kaamea löytö
Noita Na-Ho-Mah
Apachien kapina (jonka liuskaversio on myös hiukan puutteellinen lisättyjen mainosten takia)
Tehtävä Las Vegasissa
I cavalieri della notte

[Ossi Hiekkala]

Olen viime aikoina lainannut kirjastosta näitä Texin suuralbumeja enkä pääse mihinkään siitä, että asenteeni Willeriä kohtaan vain vahvistuu. Tex Willer on yksi kuvottavimmista ja kaksinaismoralistisimmista "sankareista" mitä olla saattaa. Texin mielestä on oikein kiduttaa vankeja ja puristaa niistä kaikki tieto näitä keinoja käyttäen. Eihän Tex löisi koskaan ketään ilman, että tämä ansaitsisi tulla hakatuksi. Huumoria kehitellään näistä yksipuolisista hakkaamisista, jotka usein jatkuvat monen sivun verran. Väkeä lakoaa joka albumi pienen armeijan verran Willerin omatunnon pysyessä valkoisena kuin jauhoissa pyöritetty albiino.

Kaiken tämän lisäksi tarinat ovat huonosti ja tylsästi rytmiteltyjä. Ensin puhua paasataan kymmenen sivua putkeen, jonka jälkeen ammuskellaan tai hakataan toinen mokoma, minkä jälkeen alkaa taas pitkästyttävä jaarittelu etc.

Ainoa hyvä asia minkä saatan sarjasta sanoa, on sen usein varsin tasokas piirros. Miljöö ja detaljit ovat kuvattu mallikkaasti ja tussaus on paikka paikoin todella laadukasta.

Ken Parker tai Blueberry loistavat kuin myrskylyhty kylmässä pimeässä talviyössä verrattuna Tex Willeriin. Miten on mahdollista että Ken Parkerin kaltainen erinomainen ja vaihteleva sarjakuva saatettiin lopettaa ja Tex Willerin kaltainen pitkästyttävä ja itseään toistava tekele saa yhä jatkua?

Vai olenko sittenkin käsittänyt kaiken väärin ja Tex Willer onkin nerokas ja ironinen allegoria Yhdysvaltojen poliittisesta moraalista?

[Janne]

Olet monessa asiassa oikeassa:

Tex Willer ON kaikkien jesuiitojen esi-isä. Hänellä tarkoitus todellakin enemmän kuin pyhittää keinot. Texin puolustukseksi on sanottava kuitenkin se, että vaikka hän hakkaa kuulusteltaviaan sumeilematta, niin lukija voi luottaa siihen, että hakattava on satakertaisesti ansainnut kohtalonsa. Muuten Texin menettely olisi kerrassaan kuvottavaa. Vain kerran on käynyt niin, että tex on nuijinut syytöntä naamaa. Kyseessä on mielestäni Tex historian surkein tarina kirjoittajana Mauro Boselli, joka onneksi ei ole sarjan pääkirjoittaja.

Toiseksi. Tex Willer todellakin toistaa itseään. Alkuaikoina sarjan henkilöt kehittyivät, uusia syntyi ja joitakin tärkeitäkin henkilöitä kuoli. Näin ei ole tapahtunut enää vuosikymmeniin. Texissä toistuvat kliseet samaan tapaan kuin James Bondeissa. Tottunut lukija tietää mitä tuleman pitää ja osaa tavallaan nauttia tapahtumista jo etukäteen. Joitakin tämä alkaa pidemmän päälle ärsyttää ja he lopettavat Texien lukemisen kertarysäyksellä. Monet kuitenkin palaavat katuvina nostalgian pariin muutaman vuoden kuluttua. Yksi tällainen klisee on juuri nuo hakkaamiskohtaukset. Nykypäivän kirjoittajat olisivat luultavasti jo luopuneet mokomista jutuista, elleivät ne kuuluisi niin peruuttamattomasti texismin kivijalkaan. Havaittavissa kuitenkin on, että aika usein nykyään Tex selviää näistä tilanteista oveluudella ja nokkeluudella. Varoo muka rystysiään... 

Mielestäni Texejä ei voi kunnolla arvostella yksittäisten tarinoittein pohjalta. Täytyy tuntea taustat, jotta osaa asettaa uudet tarinat oikeaan perspektiiviin. Jos taustoja ei tunne, tai jos ei yksinkertaisesti pidä vähistä lukemistaan Texeistä, niin päällimäiseksi monella varmasti nousevat nuo Ossin mainitsemat seikat. Yksittäiset seikkailut nousevat vain harvoin, tarinansa puolesta, sille tasolle, joka saa kriitikoilta ylistystä.

Varmaan monella Texin vakituisella lukijalla on omat, henkilökohtaiset syynsä pitää Tex Willerin hahmosta. Jos ei ole, niin koko lehteä ei voi useinkaan sietää. Minulla on syyni ja senpä vuoksi Tex Willer on minulle ikuisesti kunkku numero yksi!!!!

[Lurker]

Ken Parker on Tex Willerin lähes täydellinen vastakohta, intellektuelli vasemmistolainen radikaali, joka inhoaa väkivaltaa. Kaverukset täydentäisivät mukavasti toisiaan kioskin lehtihyllyllä.

Texin konventiot ovat huvittavia. Itse pidän niistä sivukaupalla jatkuvista jorinoista ratsun selässä. Jotenkin on mukava, että jossakin sarjakuvassa voidaan "tuhlata aikaa" tällaiseen. Samalla usein näytetään kurpan lentoa, preeriakoirien kurkistelua tai kalkkarokäärmeen kalistelua jossain kaukana...

Jos Tex alkaisi ilmestyä nyt Suomessa ensimmäistä kertaa, seuraisi varmasti keskustelu italialaisen fumetin väkivallasta - mutta kun se ei ole enää mikään ilmiö vaan osa meidän kulttuuriamme.

Toisaalta: "Näin huusi viimeinen mo-mohikaani: Villiä länttä enää ole ei."

[Hannu]

Minulla on sellainen mielikuva että tex on muuttunut vuosien saatossa väkivaltaisempaan suuntaan, enkä ole asiasta lainkaan mielissäni. Muistaakseni maxi-tex 6 (kalkkarot jne.) samoin kuin uusimmassa värillisessä texissä on väkivaltaisempia episodeja ja väkivaltaa kuvataan yksityiskohtaisemmin kuin mitä keskiverto-texissä. Ja voi olla että tappelukohtaukset ovat yksipuolistuneet sisältämään enemmän texin kuulustelutoimintaa, jossa vastapuoli on jo etukäteen vailla mahdollisuuksia.

Toisaalta siihen maailmaan jossa tex tovereineen seikkailee, kuuluu vääjäämättä jonkinlainen nujakointi, tappelu tai vakavampikin väkivalta, eihän sitä muuten kutsuttaisikaan Villiksi Länneksi. Tuossa maailmassa ei ole vakiintunutta yhteiskuntajärjestystä vaan eletään muutoksen ja jonkin asteisen kaaoksen tilassa, jossa jokaisella ihmisellä on oikeus kantaa asetta ja puolustaa itseään (tämähän on ihan eri tavalla kuin nykyisin jenkeissä, vai mitä?). En tunne Ken Parkeria, mutta olettaisin että näitä asioita tapahtuu myös Parkerin maailmassa?

Vaikka Ossi kuvaakin Texin  kuvottavaksi ja kaksinaismoralistiseksi hakkaajaksi, niin asialla on myös toisia puolia. Texin tarinoissa löytyy lukuisia kohtauksia, jossa paikallinen korsto hakee riitaa Texin kanssa ja Tex joutuu puolustamaan itseään (etukäteisasetelma on siten kovin erilainen, paitsi että lukija kumminkin tietää jo lopputuloksen), tai sellaisia kohtauksia, jossa intiaaniheimon nuori kuumapää haastaa texin puukkotaisteluun, jonka tex voittaa muttei noudatakaan heimon sääntöjä tappaa voitettu vastustaja vaan säästää tämän hengen. Myös löytyy monta tarinaa jossa Tex johtaa intiaaneja taisteluun niin ettei vastapuolen (yleensä armeijan) sotilaita tapeta tai vahingoiteta.

Sarjakuvissa (samoin kuin elokuvissa tai kirjoissa) olennaista on myös se miten väkivaltaa kuvataan; jäädäänkö sillä mässäilemään, miten yksityiskohtaisesti ja realistisesti (tai naturalistisesti) tapahtumia kuvataan. Texissä ei mielestäni ole juurikaan tällaiseen mässäilyyn syyllistytty.

No, nämä nyt olivat etupäässä mielikuvien tasolla, mutta olisivat todennettavissa analysoimalla Tex-tarinoita. Tässähän olisi jollekulle innokkalle graduntekijälle aihe valmiina.

Mutta toiseen asiaan, tämä oli varsinainen ilouutinen:
 

Siitä Taikakalu maksista sen verran, että noista vanhemmista tarinoista koostetaan peräti kaksi maksia ensi vuodeksi. Homma alkaa nimenomaan Taikakalusta, jota seuraa alkuperäisessä ja oikeassa järjestyksessä viisi tarinaa. Suomessa julkaisematonta tarinaa on Taikakalun loppuosan lisäksi yhden kokonaisen tarinan verran. Joten liuskoissa aiemmin julkaistua matskua on siis melko runsaasti tulossa. Mutta tällä kertaa oikeassa järjestyksessä (liuskoissahan Biisonin pojat kostivat Texille tämän temput, jotka hän vasta myöhemmin teki juuri Taikakalussa...), hyvänä kokonaisuutena ja ennen kaikkea kokonaisina. Tässä vielä listaus tarinoista:
Taikakalu
Kaamea löytö
Noita Na-Ho-Mah
Apachien kapina (jonka liuskaversio on myös hiukan puutteellinen lisättyjen mainosten takia)
Tehtävä Las Vegasissa
I cavalieri della notte

Vuoden kulttuuriteko Tex-rintamalla!
           

[Janne]

Väkivallan lisääntyminen pitää ainakin osittain paikkansa, sillä nimenomaan maxi-Texit ovat usein varsin väkivaltaisia. Ja varsinkin ne maxi-Texit, jotka ovat Seguran kirjoittamia. Nyt pian kipareille tuleva (vai onko tullut jo?) Maxi ei tee poikkeusta. Koska kaikki maxit on Suomessa julkaistu todella nopeaan tahtiin, niin se saattaa antaa väkivallan lisääntymisestä vääristyneen kuvan. Tasaisemmin jyvitettyinä Seguran verioopperatkin olisi ollut helpompi sulattaa.

Muista kirjoittajista varsinkin Nizzi on niin perinteinen kuin olla voi ja hän tuskin tulee koskaan luopumaan, tai edes paljoa vähentämään, Texin "nyrkkikuulusteluja". Minulla on sellainen tuntuma, että Boselli ei niin hanakasti viljele samanlaisia nyrkkikylvetyksiä. Ja saattaahan se olla, että Texin taannoinen syyttömän pänttääminen oli Bosellilta jopa eräänlainen vastalause tänä konventiota vastaan.

Hannun kanssa olen siinäkin samaa mieltä, että Texin kuvituksessa ei ylenmäärin mässäillä väkivallalla. Tämäkin toki eri tekijöillä vaihtelee ja varsinkin Fuscon tunnusmerkkinä on "luoti näkyvästi otsaan ja kunnon verisuihku takaraivosta". Mutta toisaalta maxi-tarinassa Tuulen poika, Diso ei näyttänyt lainkaan, kun Tiger puukotti kaksi lurjusta hengiltä. Italian uusimmassa maxissa oli muuten varsin erikoinen kohtaus: siinä näytettiin skalpeerattuja ihmisiä. Yleensä Texin sivuilla skalpeeratut henkilöt näytetään sellaisesta kulmasta, mistä paljaat kallot eivät näy. Nyt siis näkyi!

[Janne]

Tässä muutama (raakile)kuva Alessandrinin todennäköisesti ensi vuonna julkaistavasta suuralbumista.





En tiedä, tykkäänkö oikein tästäkäkään piirrostyylistä. Texin nama muistuttaa apinan naamaa ja intiaanilla on kummallinen pottunenä. Tyyli on kyllä muuten hienoa ja maisemat komeita.

[pasoleati]

Alessandrini ei kyllä ainakaan noitten esimerkkien valossa näytä kovin lupaavalta, oudot ovta kasvonpiirteet ja turhaa kikkailua muutenkin.

Milloinkas sen Meksikon luotijunan pitäisi tulla saataville?

Väkivallasta sen verran, että nimenomaan Boselli on tuonut mukaan sadistisen aspektin. Esim. Jack Thunder- ja Mickey Finn-tarinoissa roistot ovat ihan aitoja sadisteja. Aiemminhan väkivalta on on ollut puhdas keino päämäärän saavuttamiseksi, sekä Texille että krimininaaleille.

[TeroH]

Meksikon luotijunaa näytti tulleen kauppoihin (ainakin pääkaupunkiseudulla) eilen. En oo vielä ehtinyt lukea, joten pitää jättää kommentointi pois toistaiseksi.

[Hannu]

No niin, luotijuna tuli ostettua ja luettua. Tarina oli kyllä erittäin hyvä, tosin niin kuin aika usein viime aikoina texeissä niin loppuratkaisu meni tyyliin "oho, aika on jo lopussa, joten käydään tämä loppu vähän harppoen". Ortizin piirroksesta myös pääpiirteissään tykkäsin, välillä joissain kuvissa oli mielestäni yhtäläisyyksiä Ticciin, mikä oli silkkaa plussaa. Toisaalta en kyllä ymmärrä miksi piirroksiin pitää ympätä jotain vastenmielistä, jotain sellaista mitä piirtäjä ei hallitse eikä kukaan lukija varmaan kovasti kaipaa. Tarkoitan tällä ensisijaisesti tarinan yhden konnan eli "Raivokoiran" kasvoja, jotka kuvattiin vammautuneiksi niin että toisella puolella kasvoja iho ei riittänyt peittämään hampaita ja ikeniä. Vammautumisen syitä tai niiden yhteyttä tarinaan ei kerrottu missään vaiheessa. Eikö pahista tunnista pahikseksi muusta kuin vastenmielisestä ulkonäöstä? Aika lapsellista ja yksinkertaistavaa. Lisäksi Raivokoiran vammautuneet kasvot eivät edes näyttäneet oikeastaan miltään muulta kuin typerästi piirretyiltä, lieneekö Ortiz  edes koskaan nähnyt ketään oikeasti vastaavalla tavalla vammautunutta. Olisiko tarinassa menetetty mitään jos Raivokoira olisi ollut normaalilla pärstävärkillä varustettu?

 Myös muutamien muiden henkilöiden kasvot (esim. kenraalin sihteeri) olisivat paremmin sopineet johonkin toiseen sarjakuvaan (Tintti?). Texin ja kumppaneiden osalta sen sijaan Ortiz on onnistunut mielestäni erinomaisesti suurimman osan aikaa.

Välillä Ortizin piirrosjälki toi mieleen suuren suomalaisen pilapiirtäjän eli Olavi Hurmerinnan.         

Esittämistäni kriittisistä kommenteista huolimatta lukukokemus oli erittäin miellyttävä ja viimeaikaisen väkivalta-keskustelun osalta tämä tarina vahvistaa pikemminkin kuvaa Texistä jos ei nyt ihan väkivallan vastustajana niin ainakin varsin humaanina ja empaattisena henkilönä joka saattaa käyttää välillä epämääräisiä keinoja mutta jonka tarkoitusperät ovat epäitsekkäitä ja toisten parhaaksi tähtääviä.   

[Janne]

Mielestäni tarinan alku on harvinaisen raaka. Mutta tällainen tyyli on Seguralle tunnusomaista. Mutta myös kuvitus oli harvinaisen raakaa. Vai mitä muuta voi sanoa alun karrelle palaneista ruumiista? Taitaa olla näissä maxeissa taiteilijoilla vapaammat kädet kuin normaalisti.Tykkään kyllä tästäkin tarinasta.