Tex Willerin suuralbumeista

[pasoleati]

Ihmettele ihan vapaasti. Kyllä, Galep loi Willerin, mutta mitä sitten? James Watt keksi höyrykoneen, mutta oliko hänen koneensa paras koskaan rakennettu höyrykone? John Ericsson keksi potkurin, mutta oliko juuri hänen tekemä potkuri kaikkien aikojen paras potkuri?

Toisaalta en juuri viitsi kommentoida lukutaidottomien sarlataanien vikellyksiä (siis pasoleati, ei paseolati).   

[Hannu]

Ihmettele ihan vapaasti. Kyllä, Galep loi Willerin, mutta mitä sitten? James Watt keksi höyrykoneen, mutta oliko hänen koneensa paras koskaan rakennettu höyrykone? John Ericsson keksi potkurin, mutta oliko juuri hänen tekemä potkuri kaikkien aikojen paras potkuri?

Toisaalta en juuri viitsi kommentoida lukutaidottomien sarlataanien vikellyksiä (siis pasoleati, ei paseolati).

Hienoa, kiitos Pasoleatille kommentista, se oli jotakuinkin odotetun kaltainen. Pahoittelut kirjoitusvirheestä, joskin olettaisin että Aurelio Galeppinilla (jos eläisi) olisi enemmän syytä olla närkästynyt (kilep kalep kolep).   
Pasoleatin ajantuksenjuoksua mukaillen siis henkilö joka keksi ruudin ei varsinaisesti ollut mikään ruudinkeksijä vaan vasta henkilöt jotka keksivät lisää ruutia ansaitsevat arvostuksemme. Graham Bell oli varsinainen kuonakasa koska oli niin idiootti ettei puhelinta keksiessään huomannut keksiä Nokian viimeisintä mallia.

Texin piirtäjistä puheen ollen en ole esittänyt että Galeppiini olisi välttämättä
paras (Mitä se on?, millä kriteereillä??) , vain että hän on ensimmäisenä piirtäjänä se joka on määrittänyt millaiseksi koko sarjakuva muotoutuu. Ilman Bonellia ja Galeppiinia meillä ei olisi Tex Willeriä, joten jos joku idiootti haukkuu Galeppia iditootiksi niin kai siihen täytyy jotenkin reagoida.

P.S. Pasoleati: termi sarlataani oli piristävä, keksi lisää, joten ei muuta kuin sivistyssanakirja soimaan!


 

[pasoleati]

No, itse kyllä kirjoitit, että sinulle Galepin piirtämä Willer on "se" oikea. Ei liene kovinkaan kohtuutonta päätellä tuosta lausunnosta, että sinulle juuri Galepin piirtämä Willer on se paras?

Mitä tulee spitaalisiin, niin katsopa vaikka Galepin piirtämää albumia Kaksipäinen käärme. Siellä niita spitaalisen näköisiä naamoja piisaa. Tai vaikkapa uusimman Aku Ankan johtosarjan avausruudun Roopen naamaa. Ilmeinen spitaalihan se Roopeen on iskenyt.

[Janne]

Mielestäni on väärin tuomita Galepin koko tuotantoa hänen viimeisten töidensä vuoksi. Piirsihän mies Texiä liki 50 vuotta, joten kaikenlaista mahtuu mukaan. Ensimmäiset vuodet olivat oman tyylin etsimistä, mutta pian alkoi varsinainen kultakausi. Myöhemmällä iällä hän mm. opetteli piirtämään aseet paremmin. Harmi vain, että Galepin parasta kautta pääsivät osittain pilaamaan yhteistyönä huonojen taitelijoiden kanssa tehdyt työt, jotka pitkälti merkittiin pelkästää Galepin nimiin. Uran paras kausi jatkui aina 80-luvun alkuun saakka. Mutta sitten ikä alkoi vaivata ja töiden taso laski radikaalisti. Viimeiset 3-5 työtä ovat suorastaan hirveitä. Näihin töihin lukeutuu Kaksipäinen käärme.

Minäkään en tuomitse esim. ennen niin loisteliaan Letterin koko tuotantoa, vaikka viimeiset kymmenen vuotta hän on suoltanut luokatonta tavaraa. En myöskään tuomitse Ticciä, joka on luisunut mestarilliselta tasolta hyvälle. Ainahan voi palata vanhojen tarinoiden pariin, jos ei kestä uutta tuotantoa.

Myönnän toki auliisti, että tuskin Galep on koskaan ollut aivan taitavimmasta päästä kuvittajana. Hänen keskivertotarinansa ovat silti virheetöntä, nautittavaa luettavaa! Tokihan Galepin kädenjälki vaikuttaa nykylukijan silmään vanhanaikaiselta, mutta etkös juuri sinä, Pasoleati, ole ollut ensimmäisten joukossa tyrmäämässä kaikki uudistukset ja modernit virtaukset Texeissä? Joten ihmettelen ääretöntä vastenmielisyyttäsi Galepin vanhahtavaa tyyliä kohtaan. Mutta makunsa kullakin. Ja makuasioista saa/pitää riidellä.

Mutta on se mukavaa, että muutkin kuin minä antavat äänensä kuulua Galepin puolesta!!

[Janne]

Mulla kun on yleissivistyksessä aukkom, niin en tiedä mikä sarlataani on. Voisiko joku kertoa? Pasoleatin värikkäät ilmaukset ovat kyllä yleensä tekstin muuhun sisältöön sopivia

[VesaK]

Mulla kun on yleissivistyksessä aukkom, niin en tiedä mikä sarlataani on.

Ei se ole mikään. Se on väännös termistä "charlatan", joka tarjoittaa huijaria tai puoskaria.

Se voi toki olla bändikin: Ciarlatani
Uusia sanoja on kiva keksiä, mutta jos oikeasti haluatte käyttää sivistyssanoja, tai edes lainasanoja, niin selvittäkää ensin itsellenne mitä ne tarkoittavat.

[Asko AA]

Ei se ole mikään. Se on väännös termistä "charlatan", joka tarjoittaa huijaria tai puoskaria.

Aina vain paranee retoriikka huijaripuoskarin engelskaksi määrittelyssä:
Charlatan means “a person fraudulently claiming knowledge and skills not possessed"...

Nimellä Charlatans tunnetaan kohtuuhyvin kaksikin bändiä, toinen kontemporääri brittipop-yhtye ja aiempi 60-luvun San Franciscon versio, josta on lähtöisin sivistyneimpien sarjakuvavaikuttajien kuten Pauli Kallion ihannoima relaveikko Dan Hicks (and His Hot Licks).

Kun taas vikellys tarkoittaa erilaisten temppujen tekemistä ravaavan tai laukkaavan hevosen selässä ja sen nimi tulee ranskankielen ilmaisusta ”La Voltige”.

Yours "unfraudulently"

[pasoleati]

Janne, olisi ehkä paikallaan määritellä mitä vanhanaikainen  tarkoittaa tässä yhteydessä? En ole tyrmännyt Galepia tuolla perusteella, vaan seuraavilla puutteilla:
-taustat ovat kovin yksinkertaisia ja puutteellisia
-Galep ei osannut piirtää yhtään rehellisesti iloista naamaa vaan kaikilla tuntui olevan päällä jonkinmoinen kärsimysilme
-mittasuhteet olivat usein päin petäjää (esim. Texin pää saattoi paisua tilavuudeltaan ainakin 50% tai rivolli oli aivan liian iso käteen verrattuna)
-Galepin hevosilta oli usein jalat poikki (niveliä oudoissa paikoissa)
-maisemat olivat liian usein surkeita, hätäisesti hutaistuja perspektiiviltään heikkoja esityksiä eikä hän kyennyt esittämään niitten jylhyyttä
-Galepin kaupungit olivat heikkoja esityksia

Siinäpä niitä. Kaksipäistä käärmettä pidän itse asiassa Galepin tuotannon paremmasta päästä olevana. Enkä itse asiassa pidä häntä edes huonoimpana piirtäjänä. Kyllä luen mielluummin Kaksipäistä käärmettä kuin vaikkapa tuota Milazzoa, Marcelloa, Zanibonia taikka Jordi Bernetiä.

Ticci ei ole mielestäni muuttunut tippaakaan sitten 1980-luvun alun. Hän on edelleenkin huipputekijä. Huippuihin lasken siis Ticcin, Fuscon, Letterin, Villan, Civitellin, Cestarot, Repeton, Ortizin, Giolitin, Magnuksen, Capitanion ja Montin.

Ja Bruno Brindisi on hyvä sekin.
Jos joku unohtuu viestistä, käytä muokkaa-toimintoa, äläkä tee uutta. -joe-

[Janne]

Ei käy kiistäminen: perustelut ovat hyvät! Mutta...
- muistan Galepin Texin joskus, harvoin hymyilleen! Kyseessä ei siis ollut osaamattomus vaan haluttomuus tehdä iloisia naamoja
- mittasuhteiden kanssa Galepilla todellakin on JOSKUS ollut ongelmia. Siinä olet ihan oikeassa. Mutta se on mielestäni enemmänkin ollut hänen alkuvaiheidensa ongelma. Silloin oli kiire saada jutut valmiiksi ja tästä laatu kärsi. Galep ei todellakaan ollut kaikkein taitavin Texin piirtäjä 
- hevosissa en ole huomannut mitään vikaa mutta saatat olla oikeassa. Pitääpä tutkailla pattipolvia tarkemmin.
- maisemien suhteen ole eri mieltä. Esim. meksikon kuvauksista hyökyy todellinen vaaran uhka. Pölyisten preerioiden piirtäjänä häntä ei lyö laudalta kuin ehkä Ticci ja Ortiz.
- Galepin kaupungit ovat mielestäni pääsääntöisesti nautittavasti kuvattuja. Kaikki tosin muistuttavat toisiaan. Rähjäiset kapakat ovat ehkä parhaita mitä Texin sivuilta löytyy. Katolla väijyviä sala-ampujia ei myöskään kukaan muu ole tehnyt yhtä vakuuttavasti.

Ja vanhanaikausuudella tarkoitan lähinnä perinteisyyttä. Ruutujako on simppeliä. Ja ehkä myös tiettyä kuvien staattisuutta. Galepin toimintakohtauksissa, kuten myös useimpien muiden "vanhojen" piirtäjien, ei ole sitä vauhtia ja elastisuutta kuten vaikkapa Villan Texeissä. Ticci on myös loistava kuvaamaan taistelukohtauksia. Samoin Kubertin Texissä oli mahtavat taistelukohtaukset.

[Timo Ronkainen]

Ruutujaosta on pahuksen vaikea tehdä vaihtelevaa jos pitää tehdä pelkkää liuskalehden muotoista taittoa. Ensimmäiset Texit tehtiin melko lailla sivutyönä. Galepilla meni siinä alussa ainakin pari sarjaa (Occio Cupo) edelle alkuun. Ja ilmeisesti tyylittely on vieras asia, kaikki pitää kuvata millimetrin tarkasti kuin arkkitehti?
Kenties vanha herra Bonelli - jos eläisi- ottaisi Pasoleatia - tai ketä vaan - niskavilloista kiinni ja lakaisisi saluunan lattiat puhtaiksi. Herra B. kun arvosti Galepin korkealle.
(Edit: tähän pitäisi laittaa kuva herra B:stä, aidon lännenmiehen perikuva). 

Timo

[Janne]

Ruutujaosta on pahuksen vaikea tehdä vaihtelevaa jos pitää tehdä pelkkää liuskalehden muotoista taittoa.
Timo

Totta kuin mikä!! Ja niitä liuskoja tehtiin sentään 70 luvulle saakka, yli parikytä vuotta. Rinnalla ilmestynyt pokkarilehti, joka aloitti joskus 50-luvulla, sai liuskajulkaisut kiinni 1967. Silti liuskalehtien julkaisua jatkettiin tämänkin jälkeen ja tietenkin tarinat piti edelleen kuvittaa siihenkin formaattiin mahtuvaksi. Enpä olekaan ennen oikein "tiedostanut", että mistä se vanhahtava ruutujako on johtunut...
________
Jaahas! Annoin innoissani hiukkasen väärää informaatiota. Tarinoiden sovittaminen liuskaformaattin loppui sittenkin vuoteen 1967, kun pokkarijulkaisut saavuttivat liuskat. Tämä tapahtui tarinan Viidakon murhenätelmän (mefisto tarina) aikana. Tämänkin jälkeen liuskoja julkaistiin uusintoina vielä 70-luvulla, mutta niissä julkaisuissa ei päästy yhtä pitkälle kuin "perusliuskoissa".

[Hannu]

No niin, nyt kun putkahti ilmoille uusi kronikka on kaikilla mahdollisuus tarkastella Galepin piirrosjälkeä Pasoleatin esittämästä näkökulmasta. Kronikassa alkava seikkailuhan ilmestyi alunperin Italiassa 1967 jolloin miehen käsi ei kaiketi vielä ainakaan ikääntymisestä johtuen tärissyt.

Ensikin on todettava että ainakaan minä en bongannut yhtään spitaalista tai siltä vaikuttavaa henkilöhahmoa; kaikilla tuntui olevan nenä varsin tiukasti paikallaan. 

Sitten näihin muihin väittämiin (toivottavasti Pason lainaukset erottuvat tekstissä ettei joku erehdy luulemaan niitä minun kirjoittamiksi):

P: -taustat ovat kovin yksinkertaisia ja puutteellisia

H: Jos katsotaan vaikka kaupunkimiljööseen sijoittuvia tapahtumia (s. 243-250) niin kyllä ne minusta vaikuttavat välillä (siis silloin kun on tarpeen) erittäin yksityiskohtaisilta; en nyt keksi mitä sieltä puuttuu sellaista mitä siellä kuuluisi olla.

P: -Galep ei osannut piirtää yhtään rehellisesti iloista naamaa vaan kaikilla tuntui olevan päällä jonkinmoinen kärsimysilme

H: Tämän tarinanpätkän aikana tapahtumat ovat kyllä sellaisia ettei odottaisikaan siellä näkyvän nauravia naamoja, eli hahmojen ilmeet ja eleet ovat aivan asiaankuuluvia.
 
P: -mittasuhteet olivat usein päin petäjää (esim. Texin pää saattoi paisua tilavuudeltaan ainakin 50% tai rivolli oli aivan liian iso käteen verrattuna)

H: Olihan siellä joku sellaiseen vivahtava kuva, esim. s. 232 tex näyttää hevoseensa nähden hieman liian riskiltä (hevosparka), mutta veikkaisimpa että 99%ssa kuvista mittasuhteet ovat aivan riittävän hyvin kohdallaan. Pään paisumisesta tuli mieleen että verratkaapa Nicolon piirroksiin (etenkin s. 196 yläkuva Carsonista), en tiedä onko pään kutistuminen yhtään sen hauskempaa (tarkoitan sitä osaa vanhan tarhapöllön päästä mikä pitäisi mahtua hatun sisään). 

P: -Galepin hevosilta oli usein jalat poikki (niveliä oudoissa paikoissa)

H: Tässä tarinassa onkin hevosia aivan hirvittävästi eikä minulla ollut ainakaan mitään vaikeutta tunnistaa niitä nimenomaan tähän eläinlajiin kuuluviksi ja ihan normaalijalkaisiksi otuksiksi. Varmaan muutamalta hevoselta tuoksinassa menikin jalkoja poikki (s.230-231) mutta se oli Texin eikä Galepin syytä.

P: -maisemat olivat liian usein surkeita, hätäisesti hutaistuja perspektiiviltään heikkoja esityksiä eikä hän kyennyt esittämään niitten jylhyyttä

H: Liian usein? Mikähän on sopiva määrä surkeita maisemia? Tässä tarinassa ei ole kyllä ainuttakaan, vaan löytyy niin monta jylhää maisemaa Texin & co ollessa kissajahdissa etten viitsi sivuja luetella.
 
P: -Galepin kaupungit olivat heikkoja esityksia

H: Urbaanissa miljöössä liikutaan pariinkin otteeseen eikä minua heikota yhtään, eikös ne vähän tuon näköisiksi yleensä sarjakuvissa ja lännen elokuvissa kuvata?
 

P: Kaksipäistä käärmettä pidän itse asiassa Galepin tuotannon paremmasta päästä olevana.

H: Makuasia mitä päätä pitää parempana. Minusta se on kyllä Galepin heikoimpien töiden joukossa, en edes viitsinyt ostaa sitä suuralbumiversiona, kun se oli jo tavallisissa julkaistu.

Ugh! Sarlataani on vikeltänyt!

[Hannu]

Vetoomus Askolle

Tuossa taannoin jo esitin vaatimattoman toiveeni siitä että Texin klassikkoseikkailuissa julkaistaisiin vuonna 1965 kesken jäänyt seikkailu Taikakalu (L'Enigma del Fetticio, Italian no 24 alkanut). Silloin se jäi vaille vastakaikua, joten toistan sen nyt.
Eli: Asko, ja myös Janne ( joka olet selvästi myötävaikuttamassa asiaan), tehkää miehen työ ja laittakaa tuo seikkailu ilmestymään mahdollisimman pian. ... Tai ainakin tietoa siitä milloin se on tulossa. Ajatelkaa nyt: luin seikkailun alkuosan alle 5-vuotiaana ja saan lukea sen loppuosan kun olen jäänyt eläkkeelle?
(Tähän muutamia kirosanoja luomaan tehoa.) Pitääkö kerätä addressi? Vai järjestää mielenosoitus?

[pasoleati]

Nicolo pesee Galepin 100-0. Mitä tulee kaupunkien ja jylhien esittämiseen, niin verratkaa Civitellin ja Villan näkemyksiä Galepin vastaaviin. Galepin tekeleet näyttävät  ihan meikäläisen piirtämiltä. Ja silloin puhutaan surkeasta piirtämisestä.

[Janne]

Ensikin on todettava että ainakaan minä en bongannut yhtään spitaalista tai siltä vaikuttavaa henkilöhahmoa; kaikilla tuntui olevan nenä varsin tiukasti paikallaan. 

En löytänyt minäkään spitaalisia tästä seikkailusta. Oletan kuitenkin, että Mr Pasoleati on tarkoittanut spitaalisilla Galepin myöhäistuotannon hahmoja etenkin tarinasta Kaksipäinen käärme, sillä siellä on minunkin mielestäni aika vääristyneen näköisiä hahmoja. Näin siitäkin huolimatta, että Pasoleati arvostaa Galepin myöhäistuotantoa enemmän kuin alkupään juttuja.

Ja Hannu. Kannatanhan minäkin Taikakalun jonkinsorttista julkaisemista, mutta en voi ikävä kyllä päätöksiin vaikuttaa  . Pahimmassa tapauksessa sitä pitää odottaa julkaistavaksi klassikkosarjassa, mutta ei siihen enää hirveän monta vuotta mene. 98 aloitettiin uusinnat ja nyt ollaan muistaakseni suunnilleen Suomessa julkaistujen liuskojen puolivälissä. Ja liuskoissahan tarinat julkaistiin viimeisinä vuosina väärässä järjestyksessä, joten Taikakalu ei ole läheskään uusin Suomen liuskoissa julkaistu tarina, vaikka viimeisin olikin. Joten hätäisesti arvioituna sanoisin, että viiden vuoden kuluttua se julkaistaan! Ja mitä on viisi vuotta 40 vuoden odotuksen jälkeen? Pisara meressä !