Tex Willerin suuralbumeista

[Janne]

Ihan samaa mieltä. Tuo klassikko ei ole klassikko millään muotoa paitsi että kuvitus oli huippua. Se artikkeli oli myös mielenkiintoinen. Huitaisemallä kirjoitettu tarina. Intiaanien tappajatkin jäävät ilman rangaistusta. Uudempi tarina oli kuvitukseltaan hienoa mutta tarina oli nyt sitten ensimmäinen supertylsä Texin nuoruudentarina, jossa oli kaksi vähemmän ihanaa elementtiä: Texin ylivoimaisuus jajärjetön ruumistehtailu.

[MuotiMimmeroinen]

Ihan samaa mieltä. Tuo klassikko ei ole klassikko millään muotoa paitsi että kuvitus oli huippua. Se artikkeli oli myös mielenkiintoinen. Huitaisemallä kirjoitettu tarina. Intiaanien tappajatkin jäävät ilman rangaistusta. Uudempi tarina oli kuvitukseltaan hienoa mutta tarina oli nyt sitten ensimmäinen supertylsä Texin nuoruudentarina, jossa oli kaksi vähemmän ihanaa elementtiä: Texin ylivoimaisuus jajärjetön ruumistehtailu.

Tämä ilmiö on Texissä kuten kaikkialla muuallakin, eli teurastusta kuvataan raaemmin kuin ennen. Oliko tosi että tuossa oli tommonen stereotypia edelleen mukana, että ei tule intiaanien tappajalle rangaistusta? Olen ihmiskuntaan pettynyt! En oo lukenut kymmeneen vuoteen texiä paitsi nyt tilasin sen netistä miehelleni ja puoli vuotta on kyllä osoittanut että ei ole kymmenen vuotta ilman sitä mennyt yhtään hukkaan. Pitäiskö alkaa kirjottaa ite kiinnostavaa länkkärisarjista?!

[Janne]

Yleensähän näissä intiaanien tappajille tulee kova rangaistus, mutta nyt nähtävästi käsikirjoittaja oli unohtanut, että mitä tarinan alussa oli tapahtunut. Ja juu, alahan kirjoittamaan  . Jos tulee hyvä stoori, niin koko kvaakin väki voi suositella Bonelli Editorelle suomalaisen kirjoittajan pestaamista

EDIT. Vielä lisään, että kyllä tässä kymmenen vuoden aikana on ehtinyt tulla erinomaisiakin tarinoita, joten ei vielä kannata menettää epätoivoaan.

[Reima Mäkinen]

Oliko suomeksi yhtä tyylikkäästi taitettu, kuten tuo nimiösivu? Tuonhan voisi vaikka hankkia.

Paitsi että taidokkaasti piirretty & väritetty, myös yllättävän hyvä tarina. Itse asiassa taitaa olla kolmas Tex-juttu jonka olen saanut luettua loppuun (ja nukahtamatta). Saman kirjan avaa puiseva rutiinihomma "Painted desert", jonka myös sain luettua. Fiilis oli kuin olisi lukenut jotain erittäin huonoa Blueberryä.

Luulenpa että nämä väri albut eivät ole perinteisemmän Texin ystävien mielestä kovin kummoisia. Asian voisi kaiketi tarkistaa tästä ketjusta, jos kerkeäisi... Ainakin jutut ovat lyhyitä ja suoraviivaisempia kuin pokkariformaatissa, jos olen oikein hahmottanut. Mutta minulle suuralbumit tuntuisivat hitaasti avaavan hommaa. Piirtäjiä ja ilmeisesti käsikirjoittajiakin Italiasta näkyy löytyvän pilvin pimein, ja osa melkoisen päteviä kaiken lisäksi. Siis niiden tutumpien isojen nimien ohella.

[Janne]

Tässä vähän otteita saarjakuvasivuista, joista joskus koostunee se Villan kuuluisa suuralbumi.

Mutta on tämä aika tympiää, että kohta on 20 vuotta vilahtanut Villan edellisestä tarinasta. Kaksikymmentä Villan parasta vuotta piirtäjänä eikä muuta kuin kansia.

[Mosabacka]

Muutama kysymys. Onko Villa tyytyväinen tilanteeseen? Onko Villan työnantaja tyytyväinen? Entä lukijat?

Itse näkisin, että työnantaja on tyytyväinen, lukijat pääosin eivät ja luulisin, että Villakin haluaisi tehdä jotain muutakin elämäntyökseen kuin pelkkiä kansia.

Ei ole Villalta montaa tarinaa tullut.

[TexKiller]

Viimeinkin hallussa ja luettu captain jack ja hirmumyrsky iskee galvestoniin

Lukuisat hehkutukset ehkä asettivat odotusriman korkealla mutta Captain on tosi huono. Tarinassa ei juuri mitään koukkua ja taidekin aika keskiatasoa, varmaan albumikoko sen verran jeesaa ettei sentään huonoksi voi kutsua. Ei jatkoon.

Hirmumyrsky sen sijaan ensiluokkaista sekä kuvituksen että tarinan puolesta. Stoorissa oli omaperäisyyttä paitsi ihan viimeinen toimintakohtaus toi ikävästi mieleen erään teksin joka julkaistu uusintana suuralpparissa.

Lukaisen Jackin uudestaan illalla ehkä siitä petraantuu...

Sitten olisi vielä "loistava lainsuojaton" ja uusin värialbumi lukematta tällä saralla....Mutta kumpaakaan ei vielä hallussa....

[Janne]

Itse näkisin, että työnantaja on tyytyväinen, lukijat pääosin eivät ja luulisin, että Villakin haluaisi tehdä jotain muutakin elämäntyökseen kuin pelkkiä kansia.

Kannellahan sitä houkutellaan satunnaiset ostajat apajille, joten siinä mielessä kustantaja varmasti on tyytyväinen, kun tallin suurin tähti tekee näitä houkuttimia. Mulle on melkein se ja sama, millainen kansi on, koska hommaan lehden kuitenkin, ja tarinahan on se, mikä ratkaisee. Lukijan ja fanin kannalta tämä tällainen suurlahjakkuuden kykyjen haaskaaminen on kyllä niin syvältä kuin olla voi.

[Secos-Bill]

Onhan Villa loistava piirtäjä, mutta minua on aina häirinnyt hänen tapansa korostaa poskipäitä ja huulten pintaa. Kaikilla on kuin meikit naamassa. Kansissa tämä tapa ei sillä tavalla ole esillä.

[Punapila]

Finneganin rangerit luettu, ihan mielenkiintoinen tarina mutta taiteessa vielä sulattelemista, kun joka ruudussa hahmot erinäköisiä.

[Janne]

Mä tykkäsin taiteesta, vaikka Carson oli vähän verettömän näköinen. Olipa muuten järjettömän hienosti kuvattu yöllinen hyökkäys intiaanikylään sivuilla 12-16. Tällainenkin, joka ei kuvittamisen tekniikasta mitään tajua, alkoi miettiä, että kuinka ne ruudut on tehty. Väkisinkin vertasin Civitellin vastaaviin hämäräjuttuihin, jotka on toteutettu piste x 1 000 000 -tekniikalla. Mielestäni Majon taide oli siltä osin vaikuttavampaa.

Sen sijaan tarinassa oli minulla sulateltavaa.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Kuinka on mahdollista, että Finnegan, joka on vuosikymmeniä ollut katkera intiaaneille on koko tämän ajan tehnyt rikoksiaan jäämättä kiinni.  Va onko hän vasta nyt saanut uuden rikosvaihteen silmään syystä, jota ei millään tavalla selitetty.

Muutama ennenkokematon juttukin tapahtui: Kit Willer vietti yönsä ilotalossa ja vissiin ns. antoi palaa. Ja Tex Willer löi naista.

[exi_bel]

Finneganin rangerit luettu.
Tykkäsin:
+ Kaikki 4 mukana
+ Majon piirrosjäljestä
+ s.12-16 yöllinen hyökkäys

En tykännyt:
Käännöskukkanen tai tarinassa alunperin epäloogisuus s.71 ja 72 kukkotappelu. Kuvasta selvästi näkee että veitsi on sidottu kukon jalkaan mutta Kit kysyy miksi nokkaan on sidottu veitsi??

[Herman.]

En tiedä onko täällä ollut tästä vielä puhetta, mutta törmäsin tuossa englanninkieliseen Tex suuralbumiin Patagonian Rangerit. Amazonissakin myytävänä. Liekö jenkkimarkkinoille tai johkin muualle tarkoitettu julkaisu vai ihan Italiaanojen omaksi julkaisuksi, vaikka englanninkielinen?

Jokatapauksessa yksi parhaista Tex suuralbumeista mitä on tehty. Albumin englanninkielisen julkaisun nimi on käännettynä yksinkertaisesti ''Patagonia'' Kansi on kyllä upea. Itseasiassa tästä albumista löytyi ainakin kaksi englannin versiota, White cover/Blue cover.

https://www.amazon.com/Tex-Patagonia-Mauro-Boselli-Writer/dp/1942592132

https://www.amazon.com/Tex-Patagonia-Mauro-Boselli-Writer/dp/1942592124

[tiikerijack]

Paras suuralbumi on tietysti Ticcin Kadonnut pueblo. Vilkaisin juuri sitä. Mahtavaa taidetta.

[Morgan Kane]

Artisti ei iske tuossa Patagoniassa.