Tuli hommattua Villan suuralbumin erikoispainos Italiasta. Eli se karvalakkiversio ilman numerointia ja signeerausta. Itse sarajakuvasivut ovat käsittääkseni identtiset noihin deluxe-versioihin, joita on jo kolmea väriä: punainen, sininen ja ruskea.
Aika majasteetillinen opus normaalia suuralbumia reilusti isommassa koossa. Lukemiseenkin meni pari päivää, kun tuo italian tankkaaminen on sen verran kankeaa. Toisaalta kiva, että lukemiseen piti keskittyä, niin tuli silmäiltyä kuvitustakin normaalia intensiivisemmin.
Hienosti onnistunut tarina kaikkineen. Dialogia tuntui olevan uuvuttavuuteen saakka, mutta se todennäköisesti johtui pitkälti vieraasta kielestä. Boselli oli onnistunut mielestäni hyvin kirjoitustyössä; seikkailu vaikutti tuoreelta, vaikka se on kirjoitettu jo melkein 20 vuotta sitten. Tarina oli periaatteessa aika perinteinen lännen seikkailu, jossa oli intiaaneja, länkkäreitä ja meksikolaisia. Boselli oli kuitenkin onnistunut välttämään kliseisimmät karikot. Erityisen ilahduttavaa [spoiler]oli, että tämä ei ollut Bloody-Maurolle tyypillinen veriooppera, vaan suorastaan yllättäen sarjan sankarit näkivät jopa vaivaa, etteivät olisi passittaneet vähäisempiä rikollisia suoraan hiilenluontihommiin.[/spoiler]
Sitten se tärkein: Villan taide. Tarinan alkupuoli, joka onkin kai piirretty heti Mefisto-tarinan jälkeen n. 15 vuotta sitten, oli Villalle tyypillistä tarkkaa ja upeaa työtä. Albumin loppupuolella aloin kiinnittää joissakin kohdissa huomiota, että viiva muuttui vähän luonnosmaisemmaksi. Tiedä sitten, johtuiko asia Villan ikääntymisestä - onhan hän jo yli 60-vuotias patu - vai mahdollisesta loppumetreillä yllättäneestä kiireestä. Jännä päästä havainnoimaan, että huomaako näitä luonnosmaisuuksia normaalissa suuralbumikoosa lainkaan. Antaisin albumin alkupuolen kuvitukselle kouluarvosanaksi 10 ja loppupuolelle 9,5. Ja muutenkin koko albumi menee komeasti kiitettävän puolelle.
