Tex Willerin suuralbumeista

[Mosabacka]

Kuoleman ratsumies on eittämättä yksi tämän vuoden parhaimpia tarinoista!

[spoiler]Kit Willerin ihastus taisi jäädä yhden yön tapaamiseksi. Sen sijaan mietin Eusebion kohdalla, että periaatteessa olisi ollut mahdollista, että hänet olisi listitty. Mutta tämän tarinan jälkeen sellainen taitaisi olla jo melkoinen rikos. Eusebio on merkillisen hyvä synkistelijä, jolle Carson häviää auttamatta. Tex-genreen olisi sopinut, että lopussa olisi ollut vielä yksi päätön ratsastaja, tiedättehän mitä tarkoitan.[/spoiler]

[The Spirit]

[spoiler]Lämmitti mieltä erityisesti tuo nuoremman Kitin ja sen tytön lyhyeksi jäänyt suhde. Vihdoinkin jotain tuollaistakin säpinää [/spoiler]

[spoiler]Minua se enemmänkin harmitti, tuommoiset romanssit ei kuulu Willeriin, varsinkin kun se ei liittynyt juoneen mitenkään. Samaten aloin ihmettelemään miksi kukaan ei älynnyt pysäyttää kuoleman ratsumiestä ampumalla tämän hevosta, mutta onneksi Tex viimein älysi.[/spoiler]

Mutta kokonaisuutenahan tämä oli ehdottomasti parasta Willeriä tänä vuonna, kuten suuralbumin pitää tietysti ollakin. Civitellin piirros täytti odotukset ja enemmänkin. Haastatteluosiossa paljastui, että hän on kuvittanut mm. Ihmenelosia Jack King Kirbyn tyyliä mukaillen. En ole tuota ennen ajatellutkaan, mutta Civitellin tyyliin kuuluvat voimakkaat ja hieman kulmikkaat kasvojen muodot ovat kuin Kirbyn työkalupakista.

[*Mika*]

Tänään tuli luettua aamulla tuo uusin suuralbumi. Tunnelma veti mukaansa heti! Jännittävä ja loistava tarina ja synkkyyden vuoksi hieman normaalista poikkeava! Varmaankin vuoden paras texi! Aamupäivällä luin myös uusimman pokkarin, joka myös oli ihan ok.

[J.T.Chance]

Tyylikäs tarina parantaa kyllä kuluneen vuoden Tex-tasoa mukavasti. Saikohan Boselli idean tarinaansa katsottuaan Tim Burtonin "Päättömän ratsumiehen"? Civitelliä parhaimmillaan! Mietityttää kuitenkin, että oliko Civitellistä turhauttavaa tehdä niitä taustapisteitä.

[Secos-Bill]

Civitelli on loistava piirtäjä, mutta ihmetyttää, miten hänenkaltaisensa mestari ei vieläkään osaa piirtää pään ylä- ja alaosaa oikeassa suhteessa.Civitelli piirtää yhä silmät aivan liian ylös, vaikka onkin parantanut vanhoista ajoista. Joskus oikein hirvittää kuinka matalaotsaisia ihmiset ovat ja kun Civitelli vielä piirtää Texille varsin jämerät piirteet ja leveät hartiat, niin tulos näyttää joskus gorillalta. Jonkun pitäisi kertoa hänelle, että päälaelta leukaan vedetyllä viivalla silmät ovat puolessavälissä. Onneksi useimmilla on kuitenkin hattu päässä ja yhdellä ei edes ole päätä...
Toisaalta esimerkiksi sivu 67 on todellinen taideteos, erityisesti ensimmäinen kuva, jossa ruudun rajat rikotaan.

Itse tarinasta; [spoiler]varsinaisen konnan motiivi tuli liian puun takaa, olisin kaivannut edes pientä vihjettä, vaikka en sitä olisi tajunnutkaan ( tai jos siellä oli sellainen, niin en huomannut sitä... ), lisäksi hänen roolinsa oli liian pieni pääkonnaksi.[/spoiler]

[AlkoTanko]

Moni on jo kehunut uutta suuralbumia, mutta minut se jätti hieman kylmäksi varsinkin juonen alkaessa purkautua melkoisen tylsäksi perustarinaksi, alkupuolen ollessa melko kutkuttavaa kauhuntapaista. Mitään Orjakauppaiden tapaista roskaa tämä ei kyllä ole mutta ei mene kyllä suuralbumeissa kovinkaan korkealle.

[Mirre]

Tietäisikös täällä joku paljonko mahtoi maksaa markoissa vuonna 2001 ilmestynyt Tex Willer: Viimeinen kapinallinen-suuralbumi?

[Secos-Bill]

Takakannessa näyttää olevan: € 9,25 - 55 mk ( sis alv. 8 % ).
Eli 1 € näytti olevan 5,945 945 945 945... mk.

[tertsi]

Cochisen kultakanjoni luettu. Tarina kulki hyvin. Käänteitä riitti kotitarpeiksi, milloin olivat yhdet voitolla, kohta taas toiset. Kun Tex ja Cochise tapasivat, niin siinä sitä tuli miettineeksi, että miten ihmeessä sankarimme oikein selviää pinteestä. Plussaa epätavallisesta viimeisestä "välienselvittelystä".

Alessandrinin kansikuva on aika vaatimaton, mutta itse sarjakuva alkoi toimimaan oikeinkin hyvin pienen totutteluvaiheen jälkeen. Joistakin ruuduista tuli deja vu -tunne. Giraud ei liene Alessandrinille tuiki tuntematon piirtäjä.

Revolvereita ja kivääreitä oli piirretty vähän sinne päin. Kyllä ois voinut vaikka googlettaa ja katsoa miten Coltin piiput oikein menevät.

Jännä tekniikka on Alessandrinilla. Siinä riitti ihastelemista. Hienoja varjostuksia.

[tertsi]

Coloradon kaivoskahakka luettu. Milazzon taide hurmaa. Hän ikään kuin maalaa tussilla. Järisyttävää mustaa ja valkoista. Impressionistista sarjakuvaa. Nyt kyllä räjähti tajunta.

Nizzin kirjoittama tarina on mukiinmenevä. Ei mitään unohtumatonta tarinaniskentää, mutta asiallista ammattimiehen työtä kuidenkin.

En tiedä jaksaisiko piirrosjälki viehättää, jos jokainen Tex olisi piirretty tällä tyylillä. Tällaisena One-shottina toimii erinomaisesti.

edit:
Vaikka Milazzo kikkailee välillä jopa itsetarkoituksellisesti mustalla ja valkoisella, hänen piirtämänsä kuvat eivät ole kuitenkaan liian mahtipontisen tai teatraalisen oloisia. Taitava on hän.

[Janne]

Huh! Minä luulin jo olevani ainut, joka tuon albumin kuvituksesta tykkää. a tekniikoistahan en siis mitään ymmärrä.

[haplo]

Mä pidän myös ton tarinan kuvituksesta. Tosin valitsen muutenkin Texini luettavaksi lähinnä piirrosten perusteella ellei sitten erikseen jotain suositella tai muuten kehuta kovasti.

[TexKiller]

Pitäisi ehkä hankkia suuralbumina, omistan tuon vain pulp pokkarina ja mahdollisesti siinä ei taide päässyt oikeuksiinsa pienissä kuvaruuduissa.

[tertsi]

Suuri junaryöstö luettu.
Nizzin kynäilemä tarina on hyvä. Paras nyt mieleen tulevista suuralbumeista. Epärehellisyyttä ja kieroilua riittää koko tarinan ajaksi lukijaa sopivasti hämmästyttämään. Rosvoille annetaan sopivasti tilaa, Tex ja Carson ovat melkeinpä sivuroolissa. Loppuratkaisukin on kekseliäs ja komea. Kuva rosvoparin käsistä säväyttää.

Ortizin piirrokset ovat lännentarinaan sopivan rujoja. Mehevät siveltimenvedot saavat autiomaassa kuluneet vaateparret näyttämään sopivasti nuhjuisilta. Kasvojen hiusviivat toimivat hyvin. Tarinan naiseen hän on loihtinut hyvin silmää miellyttävää seksikkyyttä.

Lopun junakohtauksessa kaikki ampuvat aivan sikahuonosti.

[TexKiller]

Tex ja Carson ovat melkeinpä sivuroolissa.

On aikaa kuin luin tarinan viimeksi. Mutta tuon "melkeinpä" voisi poistaa, jollei vanhan muisti petä ihan täysin eihän rangerivaljakkomme tehnyt juuri mitään muuta kuin seurasi konnien jälkiä jotka pettivät toinen toisiaan ennenkuin lopulta saivat junassa parivaljakon kiinni. Edit;no olikohan yksi tulitaistelu  jossain autiokaupungissa?Ja heidän kohtaloonsakin rangerit vain edesauttoivat.

Hyvä tarina muistaakseni yhtä kaikki ja ilmeisesti pitäisi hommata jos/kun tulee divarissa vastaan. Karsastin aikoinaan aika pahasti noita normitexeissä julkaistuja uusintapainoksia suuralbumissa