Toinen albumi oli Mizunon omaan ideaan perustuva Pure Trance.
Poimintoja Pure Trancesta: hyönteismyrkkyä inhaloivat kaksi keinotekoista ihmistä, jotka ovat varsinaisia riiviökakaroita, ja jotka ruokakapselien ylensyömistä sairastavien hoitolaitoksen sadistinen johtaja on luonut korvaamaan "normaalimman" henkilökunnan; entisistä rotulemmikeistä kehittyneet, villeinä maan päällä vaeltavat pullukat, pujopartaiset jättikoirat, joilla voi ratsastaa (marginaalin tietoiskussa nimellä "Animal Ride 1") sekä kukat, jotka kasvattavat pupunpääkukinnot, jotka irtoavat ja leijuvat pois tuulen mukana.
Pure Trance on käsittääkseni hieman kuin happoista trancemusiikkia sarjakuvana. Alun perinhän sarjakuva oli samannimisten teknokokoelma-CD:iden kansivihkoina, ja vasta myöhemmin Mizuno väänsi ne yhtenäiseksi tarinaksi kirjaa varten. Joka tapauksessa riemastuttavan sairasta ja omintakeista huumoria tässä on rutkasti.
Comics Underground Japanin lisäksi on ne
Secret Comics Japan ja
Sake Jock, joista on Kvaakissa useampikin maininta. Secret Comics Japanissa oleva, Mizunon piirtämä
The Life of Momongo vetää myös jalat alta. Vahvaa viivaa, tyylikästä ja hienovaraista rasterin käyttöä, ja ruudut muodostavat sivuille kauniita kokonaisuuksia. Erittäin maaginen, joskin
erästä mielipidettä mukaillen juuri Mizuno on hyvä aloituspiste undergroundin esittelylle, koska hänen työnsä ovat verraten helposti lähestyttävällä tavalla visuaalisesti esteettisiä.