Kauhistuttaako kauhu sarjakuvissa?

[Nissan]

Sen verran kun jaksoin vanhoja kommentteja lukea, en tullut törmänneeksi japanilaiseen kauhusarjakuvaan keskustelussa, vai onko se jätetty huomiotta ympäriinsä toitotettavan ja rasittavaksi muodostuneen japani-fanituksen takia?
Itse tykästyin heti Junji Iton mestarillisiin (ja palkituihin) kauhukuviin sarjassa Uzumaki.
http://www.onemanga.com/Uzumaki/
Saman tekijän sarjakuva Gyo on jo hieman koomisempaa luettavaa mekaanisilla varustettujen kalojen hyökätessä.
Varhaisemmat teokset Tomie ja sekalainen joukko lyhyttarinoita (Museum of Terror) ovat myös ansiokkaita teoksia kauhugenressä.
Tosin Japninmaasta löytyy varmasti kasoittain muutakin genreen liittyvää, oudompana ehkä Hino horror, missä pyöreäpäiset hahmot aukovat suutaan jatkuvasti (hieman rasittavaa...)

Ehkä sarjakuvan keinoin on vaikeaa varsinaisesti pelästyttää lukijaa, mutta pääkeinona taitaakin olla inhottavat kuvat, mitkä jäävät vainoamaan lukijan mielen syövereihin ja kalvamaan sisintä.

[VesaK]

Yksi syy miksei Mikin Infernoa julkaista Suomessa on varmasti se, että takuulla perus-Ankanlukijat (joiksi oletetaan 7 - 13 vuotiaat) saisivat painajaisia osittain luurangoksi kalvautuneesta Sepe Sudesta.
Nuorena se kolisi kaikki niin eri tavoin. Shokki-lehdetkin olivat aivan liian hirveitä, nykyään ei hätkäytä enää juuri mikään sarjis, enintään tekee pahoinvoivaksi.

[Janne Kuusinen]

Lapsena Alien-sarjakuva oli aika ahdistava ja pelottava, en ollut ikinä nähnyt moista monsteria enkä vastaavaa verenroiskutusta ja raakoja kuolemia. 70-luvun lopulla tv-tarjonta oli kovin siistiä. Mutta nyt on vaikea saavuttaa vastaavia tehoja karkeilla shokkiefekteillä. Aikakoneella pitäisi mennä taaxepäin kauhistuttamaan.

Flashback, flashback. Eikö tuossa ollut semmoinen aukeaman levyinen kuva, jossa äiän mahasta tulee täysikasvuinen alien tms.? Kieltämättä traumoja aiheutti, mutta sitten kun näin vasta myöhemmin leffan, niin petyin, kun sieltä mahasta tulikin semmoinen säälittävä hardcore-katkarapu.

Mutta hei! Kuka muistaa Poortvlietin "Tonttujen kutsu"? Loistava taiteilija, lapsuuden kulttihahmo, joka maalasi virtuoosimaisesti tonttuja ja eläimiä! Ym. teos kuitenkin huipentuu kuvaan helvetinmoisesta, monipäisestä, paskantavasta monsterista, joka on yksi kaikkien aikojen parhaita trauma-shokkeja. Johtuen nimenomaan kontekstista. Söpöilyä ja symppismeininkiä aiemmin viljelleen tekijän kirja alkaa lastentarinana, mutta saa lopussa todella synkkiä sävyjä. Itse asiassa jälkikäteen ajateltuna: mestariteoshan tuo on! Olisiko tuo jäänyt Poortvlietin viimeiseksi kirjaksi, katkeraksi tilitykseksi, kuka tietää?

[zoukka]

Enpä lähtisi kauhua sarjakuvan kautta käsittelemään. Ainoastaan Taboo-lehden yksi tarina antoi minulle painajaisia joskus historian hämärissä. Muuten kaikki "kauhusarjakuvat" tuntuvat valuvan aina vain toiminnan puolelle.

Asiaan vaikuttanee myös se, että minusta elokuvatkin tippuivat kauhupallilta heti kun ensimmäiset videopelit rupesivat pelaajia säikyttelemään.

[Emppu]

Enpä lähtisi kauhua sarjakuvan kautta käsittelemään. Ainoastaan Taboo-lehden yksi tarina antoi minulle painajaisia joskus historian hämärissä. Muuten kaikki "kauhusarjakuvat" tuntuvat valuvan aina vain toiminnan puolelle.

Asiaan vaikuttanee myös se, että minusta elokuvatkin tippuivat kauhupallilta heti kun ensimmäiset videopelit rupesivat pelaajia säikyttelemään.

En nyt tiedä, mun mielestä tollainen cheesykauhu toimii ihan hauskasti sarjakuvassa. Just sellaiset b-luokan ideat, joista jo kaukaa tietää, ettei se ees kauhista, sopii aika kivasti juuri hieman koomisesti käsiteltäväksi.

[Curtvile]

Olen omaa kantaani tuonut aiemmin esiin ja kauhulajityypin ystävänä lukenut sitä riittävästi, mutta sarjakuvilla on tismalleen sama ongelma kuin kirjoilla, elokuvilla peleillä jne.
Kauhu ja huumori ovat vaikeimmat lajit toteuttaa hyvin, muodosta huolimatta.
Niiden käyteyty tunnusmerkit ovat yksinkertaisia mutta haetun vaikutuksen saavuttaminen aiovan eri asia.

Monesti sorrutaan väkivaltaiseen ja inhotusreaktiota aikaan saavaan toimintaan kauhun sijaan ja unohdetaan ettei kyseessä ole vain graafisuus.
Irtilyöty pää on ahdistava, 800 irtilyötyä päätä myös mutta se aikaansaa turtuneisuutta, kytkee suojaavat defenssimme päälle. Se jos 801. irtilyöty pää on läheisen tai  vastoin realismia alkaa puhua asia muuttuu.
Helblazerit ovat esimerkkitapauksia kauhusta joka pohjaa siihen miten mennä ihon alle tarinan ja tekstin myötä.

Tepesin esimerkki toimii yhä. Kun genrerajaa rikotaan saadaan esiin primitiivistä pelkoa: sinä et voi luottaa mihinkään-efekti.
Oli ilo ja riemu käydä katsomassa elokuvateatterissa From dusk till dawn. Muu yleisö oli tullut katsomaan tuoretta tarantinotrilleriä.
 Sarjakuvallisia vastineita ei ole tullut juuri vastaan, harmi.

[Reima Mäkinen]

Sen verran kun jaksoin vanhoja kommentteja lukea, en tullut törmänneeksi japanilaiseen kauhusarjakuvaan keskustelussa, vai onko se jätetty huomiotta ympäriinsä toitotettavan ja rasittavaksi muodostuneen japani-fanituksen takia?
Itse tykästyin heti Junji Iton mestarillisiin (ja palkituihin) kauhukuviin sarjassa Uzumaki.
http://www.onemanga.com/Uzumaki/

Eipä haullakaan löytynyt tästä. Manga-puolella taitaa olla jotain. Ito on hyvä joo, ja on paljon muitakin. Jopa Suomen kioskeissa Dark Metro ja Petshop... joita en tosin ole lukenut.
...

Tosin Japninmaasta löytyy varmasti kasoittain muutakin genreen liittyvää, oudompana ehkä Hino horror, missä pyöreäpäiset hahmot aukovat suutaan jatkuvasti (hieman rasittavaa...)

Hideshi Hinon kirjat oli ekoja mangoja mitä luin. Niissä samoin kuin Iton töissä, minusta on pelottavaa lähinnä se että miten joku voi tehdä mitään sellaista. Tarkoitan ihmisen pahuutta. Tai laimeammin ymmärrettynä kykyä kuvitella ja esittää pahuutta. (Sama toimii kirjoissa, ekana tulee mieleen King ja Lovecraft) Siis yliluonnollisen sijaan minua pelottaakin se luonnollinen olemassaoleva pahuus, jota kauhugenren elokuvat ja sarjakuvat yleensä eivät onnistu tavoittamaan. Tässä mielessä sarjakuva, ikään kuin henkilökohtaisena käsialana on uskottavaa. Sen avulla voi rivien välissä kertoa että nyt Hino-setä on aivan kajahtanut. Niin kajahtanut että jos se (tai joku muu saman tapainen tyyppi) tulisi vastaan niin alkaisi pelottaa.

Sarjakuva on kuitenkin niin todellisuudesta etäännytettyä  että Curtvilen mainitsema defenssi toimii sitäkin kautta. Lapsi pystyy vielä eläytymään sarjakuvakauhuun, mutta rationaliseen toimintaan tottunut aikuinen heikommin. Jotensakin tuntuu että pitäisi uskoa ylluonnolliseen (olla uskonnollinen), jotta voisi uskoa kauhuun siinä muodossa kuin se esitetään useimmissa sarjakuvissa.

[Emppu]

Itolla on hyvä ja sopivan häiriintynyt tyyli, mutta juuri Uzumaki hyvin todisti, että pienistä pätkistä koostettu isompi tarina ei vaan toimi. Siksi kaverin lyhyemmät, yksittäiset jutut on olleet mielestäni tosi kelpo kamaa, vaikkka Museum of Horrorin lopussa olikin hieman alkukankeutta havaittavissa.
Onhan se tietenkin myös kyse siitä, miten niitä lukee. Itse saan kiksejä tyhmistä b-luokan kauhuista ja suurin osa juuri Iton lyhyissä jutuissa on jotain samanlaista sisuhenkeä aistittavissa.

[Sanjo]

Lapsena Alien-sarjakuva oli aika ahdistava ja pelottava, en ollut ikinä nähnyt moista monsteria enkä vastaavaa verenroiskutusta ja raakoja kuolemia.

Kuulun myös heihin jotka ovat saaneet lapsena puistatuksia kyseisestä sarjakuvasta, ei ne hirviöt tai lahtaaminen ehkä, skidinäkin tuli järkeiltyä että iso elukkahan se alimurmeli pohjimmiltaan on.

Oli yksi juttu joka tosin tuossa sarjakuvassa järkytti nuorta lukijaa, yhdessä niissä albumeissa esitelty kidutuskone johon tunnottomaksi pistetty uhri on kiinnitetty katselemaan omaa silpomistaan joka edeltää valmisteluna tunnon asteittaista palauttamista kuulustelun yhteydessä, ja sitten tämän muistaakseni liikaa nähneen TV-asentajan jäljellä olevien osien kierrättäminen, siinä vasta oli jotain joka paloi silmämuniin.

[Pässi]

Hölömö. Pertti tarkoittaa nyt sitä ensimmäiseen Alien-elokuvaan perustuvaa semilegendaarista sarjakuvasovitusta eikä näitä ysärilimboja.

[Sanjo]

Hölömö. Pertti tarkoittaa nyt sitä ensimmäiseen Alien-elokuvaan perustuvaa semilegendaarista sarjakuvasovitusta eikä näitä ysärilimboja.

Olisi pitänäyt miettiä kaksi kertaa, jokin raksutti taustalla että mulla menee puurot ja vellit ja aikajana sekaisin.

[Lurker]

Walking Dead myy ja myy ja myy...
Walking Dead Graphic Novels Have Legs

Televisiosarja on toki lisännyt myyntiä, mutta sarja oli menestys alusta alkaen.

http://www.hiddenrobot.com/WALKINGDEAD/

[Curtvile]

Walking Dead myy ja myy ja myy...

Televisiosarja on toki lisännyt myyntiä, mutta sarja oli menestys alusta alkaen.

niin on. Erittäin hyvä lehti onkin.

[Petteri Oja]

Erehdyin tutustumaan Walking Deadiin ja jäin kerralla koukkuun. Eilen meni viides ja kuudes trade, tänään vuorossa seiska.

[Sanjo]

Erehdyin tutustumaan Walking Deadiin ja jäin kerralla koukkuun. Eilen meni viides ja kuudes trade, tänään vuorossa seiska.

Noilla paikkeilla olen kuullut olevan eräänlaisen käännekohdan sävyssä, itse olen lukenut pötkönä huomaamatta vaihtelua makkaran laadussa.