Ehkä sarjakuvassa helpompaa olisi saada kuitenkin aikaan kauhua hyvällä tarinalla kuin itse ruutujaolla, sommittelulla ja rytmityksellä. Sellainen elokuvamainen leikkaus ei tosiaan varmaan toimi.
Kyllä ja ei.
Kauhussa, myös kirjallisessa muodossaan, on usein mukana graafinen elementti. Eli minusta sarjakuvakerronnan elokuvamainen leikkaus saattaa toimia sangen hyvin.
Hyvä tarina on olennaista, liian moni tyytyy vain läträämään verellä muodon vuoksi, tappamaan paljon lyhyessä ajassa joista kumpikaan ei itsessään toimi, koska eihän se toimi reaalimaailmassakaan.
Aivomme sulkevat pois varsinkin kauheudet jotka eivät sovi omiin arvomaailmoihimme tai kategorisoimme ne "hirviöiden"/"muiden" tekemiksi mihin
normaali ihminen ei voi kyetä.
Paras kauhu, myös sarjakuvamuodossaan, murtaa tuon Nina mainitseman kalvon:
Sarjakuvaan lukija siis osallistuu eri tavalla kuin elokuvaan, enemmän sillä tavalla kuin kirjaan. Sarjakuvan lukemisessa lukija voi kokea olevansa enemmän tilanteen tekijä kuin elokuvassa, jossa on pelkästään vastaanottaja. Tämä lukijan valta tilanteeseen nähtiin tässä keskustelussa pelkästään huonona asiana kauhun suhteen, mutta minä uskon, että sitä voisi käyttää hyväkseen. Mutta tämä kyllä aiheuttaa sen, että hyvä kauhusarjakuva vaatii lukijaltaan uppoutumisen, sen että lukija itse tekee osansa. Sarjakuvahan ei ole sillä tavalla automaattinen ärsykevirta ja media kuin elokuva, se todellakin vaatii lukijaltaan jotakin.
tämä on totta, lukijalta vaaditaan mutta lukija vaatii että voi välittää hahmoista.
Ei välttämättä pitää mutta välittää.
Sillä ero on semanttinen.
Pelotus on BUU!-efekti. Joku hyppää tai äkisti on jotain rumaa, inhaa, öklöä eikä yhtään "ihqua".
Kauhu voi käyttää pelotustakin, mutta se menee syvemmälle. Paras kauhu kumpuaa niistä asioista joista ei kuulu puhua.
tai esimerkin voimin:
Pelotustarina menee näin: nuori nainen on lenkkipolulla kun yhtäkkiä hyppää sekava mies jolla on veitsi! tyttö muistaa että alueella on kadonnut nuoria naisia joten hän pakenee. Tyttö pelastuu täpärästi mutta mies jahtaa häntä, tyttö kompastuu mutta nuori mies ryntää paikalle ja nujertaa sekavan mahdollisesti naamioidun veitsimiehen, joka kuitenkin tokenee ja surmaa nuoren miehen.
jahti jatkuu.
Lopulta tyttö luulee karistaneensa miehen mutta tämä ilmaantuu äkisti ja tyttö onnistuu voittaa hänet. (tai kuolla, tosin harvemmin)
Kauhutarina menee enemmän näin: nuorella tytöllä on vaikeaa, perheen kanssa on ongelmia ja ainoa joka ymmärtää on poikaystävä.
he kaavailevat lähtevänsä perheen vastustelusta huolimatta lisäksi tytön ystäviä on kadonnut. tytön ollessa lenkillä naamioitu mies yrittää kaapata hänet, mutta tytön onnistuu karata esim. lyötyä päällekarkaajaa avaimilla käteen.
Tyttö kertoo poikaystävälleen joka lohduttaa tyttöä ja lupaa pitää tästä huolen. Kotona käydessään tyttö on joutua arestiin ilman näkyvää syytä kunnes havaitsee isänsä kädessä verisen siteen juuri mihin löi avaimilla. vanhemmat yrittävät pysäyttää tyttärensä mutta tämä pakenee.
poikaystävä tulee pelastamaan tyttöä mutta vanhemmat yllättävät heidät ja syntyy tappelu, isä puukottaa poikaystävää mutta tytön onnistuu paeta pojan kanssa.
Poliisi tulee paikalle, mutta isän tuttuna poliisi yrittääkin pysäyttää nuoret.
nuorten onnistuu paeta jahtaajiltaan autiotaloon, sidottuaan pojan haavat he käpertyvät nukkumaan jatkaakseen levänneinä pakoaan.
Tyttö herää, hänet on sidottu.
Poika kertoo kunka tärkeä ja erityinen hän on.Kuinka paljon tyttöä rakastaa. Kuinka hän tarvitsee jonkun joka on riittävän vahva, jonkun paremman kuin ne muut tytöt.
Ne heikot.
Äidin lapsilleen.
Tyttö anelee ja pyytää päästä pois siteistä, poika ottaa esiin kiristyssiteet ja veitset ja kertoo että niin hän tekeekin...kohta.
huono esimerkki mutta kumminkin.
Hellblazer näyttää puhuvilta päiltä mutta on enemmän, juuri ylläolevasta syystä.
