Suomessa nähtyjen numeroiden jatkoksi tulevat Suicide Squad -sidosnumerot, jotka hyppäsin yli. Hitch kuvitti numeron 14 itse. Kyseessä on samanlainen täytejuttu kuin Rebirth-erikoisnumero, joka käsittääkseni Suomessa julkaistiin Kadotuskoneiden kanssa samassa paketissa.
En tiedä, onko Hitchin vaikea keksiä ideoita, mutta kovin kaavamaisesti nämä pikkujutut menevät.
Ensinnäkin avaruudesta tulee iso mömmiäinen, joka sitten vähän toisella kädellä kukistetaan.
Toisekseen Hitch varastaa ideoita. Rebirth-spesiaalin The Reaper -rotu oli pienin muutoksin varastettu Mass Effect -pelisarjasta. Toimituksen tulisi pitää siitä huoli, etteivät tällaiset yksinkertaisesti mene läpi. Tähtien sodan Kuolontähti esiintyy numerossa 14, mutta sen Hitch kuittaa vitsailemalla, että sehän on kuin Tähtien sodan Kuolontähti. Tällaisen minä sentään näen reiluna pelinä, toisin kuin tuon ensimmäisen tapauksen.
Timeless-tarinassa (numerot 15-19) nähdään sitten viimein oikein rehellisesti hyvää Oikeuden puolustajat -tarinaa.
Hitch käyttää pohjalla juttuja siitä New 52 ja Rebirth-kausien väliin ikävästi pudonneesta, kymmenen osan mittaisesta Oikeuden puolustajat sarjasta. Sen suurin synti oli, että sen loppu venyi yli Rebirth-uudistuksen. Onneksi DC julkaisi sen loppuun, mutta taitaa se kokoelmamuodossa olla jäänyt vähän Rebirth-uudistuksen jalkoihin.
Juurista johtunee, miksi tarina tuntuu ensisijaisesti Teräsmies-tarinalta, vaikka ahkerasti koko joukkue siinä puuhailee.
Suomessa olisi muuten saatu hieno kokonaisuus aikaan, jos tuo sarja olisi julkaistu ensin ja sitten loikattu tähän Timeless-tarinaan.
Kuvittaja, Fernando Pasarin, tekee tosi hienoa jälkeä ja ilmeisesti Hitch määrittää niin tarkkaan miten ruudut sivuille tulevat, että tulee monesti mieleen kuin lukisi Hitchin itse kuvittamaa tarinaa. Siinäkin mielessä olisi tullut eheä kokonaisuus.
On mahdoton asettua toisen saappaisiin, mutta minä kuvittelen Hitchin näkevän käsikirjoituksensa kuvittajan silmin, sillä käsikirjoitukseen jää omituisia aukkoja.
Timeless-tarinan alkupuolella on sellainen kohta, että siitä vain tuntuu puuttuvan ihan kuin saksilla leikattuna sivu tai pari välistä. Samanlainen outo epäjatkuvuuskohta oli mielestäni niissä numeroissa, jotka Suomessa julkaistiin toisessa kokoelmassa, mutta kun tarina ei niin kiinnostanut, sivuutin sen lähinnä olkia kohauttaen.
On tarinassa vielä vähän sitäkin, että Vesimies ei ensin atraimellaan saa naarmua viholaisiin, mutta kun lopputaistelu on kyseessä, niin sitten kaatuu miestä kuin heinää. Kun koko tarinan aikana ei tapahdu mitään, minkä voisi edes käsikirjoittajan puolesta selittää itselleen oikein päin, niin vähän on hölmö olo, vaikka tuo epäonnistutaan ensin ja noustaan sitten voittajiksi on ihan perusmalli supersankaritarinoissa.
Tätä seuraava tarina on nimeltään Endless, mikä on siis nyt se Hitchin itsensä kuvittama osuus. En ole sitä vielä ehtinyt tätä kirjoittaessani lukea, mutta parin numeron perusteella nyt ollaan hyvällä tasolla.
En tiedä, mikä Suomessa on tilanne tulevien Oikeuden puolustajien suhteen, mutta olipas kurja juttu, jos siellä julkaistiin just ne huonoimmat jutut siitä parempien välistä.
