Minua ei ainakaan saa uskomaan että Chuck Austen olisi ikinä kirjoittanut mitään hyvää. Ei ikinä.
Ensitutustumiseni perusteella Austen tuntuu kirjoittavan hyvin vivahderikkaasti ja tarkkanäköisesti. JLA:n Pain of the Gods -sarjassa jokainen hahmo reagoi omalla, erilaisella tavallaan, ja perustellusti. Kaikki ovat yksilöitä.
Tarinassa ei myöskään ole niitä iänikuisia spektaakkelitaisteluja (no, on niitä vähän) superhahmojen välillä. Ehkä Austenia vihataan juuri sen takia, että hän ei anna faneille sitä mitä he haluavat, vaan pyrkii yllättämään ja keksimään jotain uutta.
Minor spoiler!
Tässä sarjassa tuotiin hyvin myös esille se, kuinka raskasta pelastustyö on. >>
Vanhan palomiehen ilme on paljon kertova, kun Salama (Wally) kertoo nähneensä ensimmäistä kertaa onnettomuudessa kuolleen uhrin. Supersankaruus on loppujen lopuksi hyvin helppoa verrattuna tavallisen ihmisen sankaruuteen ilman supervoimia. Epäonnistumiset ovat arkea. Sama juttu Vihreällä lyhdyllä, joka joutuu valitsemaan kumman uhrin pelastaa. Toinen jää henkiin, toinen kuolee. Kuitenkin poliisi joutuu päivittäin samojen valintojen eteen, kaikkia ei voida pelastaa. << Pidin tästä teemasta.
Ihmenaisesta ja Teräsmiehestä vielä sen verran, että mitenkäs ne nämä Teräsmiehen naisjutut oikein menevät. Clark on Loisin kanssa, mutta Teräsmies halailee Ihmenaista. Toisaalta, ihan järkevä jako...