Me tahdomme Grant Morrisonin!

[Doctor Phantomizer]

Sillä kohta tulee skotilta lisää tuotantoa. Paljon.

Ja siihen ei siis vielä ole mitään kuvausta, listaa...mitään tarkentavaa informaatiota vielä? Ei edes siitä, että koska tämä kohta alkaa?

[Lurker]

Tulisiko se Multiversity nyt sitten tänä vuonna.

Grant Morrison has been promising Multiversity for some time now with publication expected last year but now looks to (hopefully) be released this year.

The series will be nine 40-page issues exploring the DC Multiverse with 7 different artists for 7 different issues. Each comic will take place in a different parallel universe and feature a different storytelling approach. The basic premise is that something is bringing down the structure of the Multiverse.

Tästä tulee kyllä iso tapaus. Jos se sitten tulee.

[Curtvile]

Multiversity ja Ihmenainen ovat tulossa ja sitten Imagen puolella Grant Morrison liittää voimat yhteen Chris Burnhamin (batman inc) kanssa.
Nameless on kauhua

USA Todayn haastattelussa grant on hyvässä vauhdissa.

jos et jaksa koko haastattelua:

I wanted to take it beyond that Frank Miller hard-boiled thing into a quite weird stream-of-consciousness, Lovecraftian kind of thing

[Jarkko Sikiö]

Morrison-Quitely-kaksikon tuotoksista ainoa väliin jäänyt taisi kohdallani olla vaikeasti mieleen jäävä kolmiosainen Vertigo-minisarja WE3. Ei ole enää.

On tämä sellaista scifi-herkkua, ettei sanotuksi saa. Ensimmäinen osa on oodi käsikirjoituksen ja kuvituksen yhteispelille ja muu menee suupalana siihen jatkoksi. Nami nami.

[Lurker]

-- oodi käsikirjoituksen ja kuvituksen yhteispelille ja muu menee suupalana siihen jatkoksi. Nami nami.

Ruututaide WE3:ssa oli melkoisen luovaa. Sarjakuvassa on niin paljon mahdollisuuksia kekseliääseen visualisointiin!

[Jarkko Sikiö]

Ruututaide WE3:ssa oli melkoisen luovaa. Sarjakuvassa on niin paljon mahdollisuuksia kekseliääseen visualisointiin!

Quitely tosiaan loistaa loppuun saakka. Visuaalisestihan tämä on huikean hieno loppuun saakka.

[VesaK]

Sivistynyttä keskustelua maailman sarjakuvantekijöiden välillä. Tai, Morrison ehkä ei ole vielä vastapuheenvuoroaan pitänyt ja toki kaikki voi olla kosmista pilaa, mutta silti.

http://comicsbeat.com/alan-moores-eight-best-grant-morrison-burns/

[Lurker]

Grant Morrisonin sen seitsemän parasta, What Culture panee paremmuusjärjestykseen. Eka on aika ylläri.

[Curtvile]

Kenelle on kenelle ei.

Mutta toisaalta Annihilatorin myötä on kiva kuulla ihan skottihevosen suustakin Grantista ja sarjakuvista:

Legendaryn Grant Morrison tuokio

[Jarkko Sikiö]

Vimanarama (2005), kolmiosainen Vertigo-minisarja, on varmaan nyt taas niitä sarjoja, jotka tekijän haastattelun perusteella avautuisivat sellaisiin nerouden sfääreihin, joita ei maallikko tavoita.

Taustoihin tutustumatta tämä on vain omituinen minisarja, jonka huumori ei uppoa. Philip Bond kuvittaa huumorin sävyt kuitenkin kohdalleen.

[Jarkko Sikiö]

Flex Mentallo, jälleen yhteistyö Quitelyn kanssa, on suurta sarjakuvaa pienissä kuosissa.

On tämä niin vaikeaa – ja paikoitellen jotenkin vaikealukuista – ettei tätä voi suositella kenellekään.

Opus vaatii ehdottomasti uudelleenlukukerran, ja mahdollisesti suurin ilo tästä irtoaa vasta vuosien myötä, mutta toistaiseksi tämä meni läpi sellaisena Morrison-lukuprojektina.

Onhan tämä sellaista 1990-luvun supersankarisarjakuvan alennustilasta kumpuavien traumojen purkamista.

EDIT: Viimeinen lause muokattu (tuli vahingossa vastattua kun piti muokata).

[Curtvile]

Luin pariin kertaan Jiksin mielipiteen Flex Mentallosta.
Mielipiteitä on monia tietty.
Vaikealukuista?
Just just.

[Jarkko Sikiö]

Kolmeosainen Seaguy (Vertigo, 2004) on samassa päädyssä Vimanaraman kanssa.

Tekijänsä mukaan tämä oli osa taistelua kaikkea sitä vastaan, mikä 1990-luvulla supersankarisarjakuvassa meni vikaan. Toisaalta kun Morrison itse oli nostamassa supersankarisarjakuvaa erityisesti Suomessakin nähdyn JLA:n voimin ei tällaisia terapiaprojekteja oikein täysin voi ymmärtää. Eipähän ollut sentään Flex Mentallon tapaista metatekstiä.

Jatkoakin on vuodelta 2009 (ja lisääkin tulossa), mutta kun sauhuttelevat Pääsiäissaaren kivipäät ja muu satunnaiskuvasto oli tämän sarjan parhaimmistoa, ei oikein pelkkä lukuprojekti riitä syyksi seurata jatkoa. Härskisti Morrison jätti lopun cliffhanger-tyyliin auki ja vieläpä Paluu tulevaisuuteen -mallisen tiiserin kanssa.

Cameron Stewart on pätevä, selkeälinjainen kuvittaja.

[Jarkko Sikiö]

Kolmeosainen Seaguy (Vertigo, 2004)

Seuraavat kolme osaa kattava minisarja, eli Slaves of Mickey Eye, tuli nyt kuitenkin luettua.

Kulutusyhteiskunta- ja mediasatiiria löytyi ensimmäisestä minisarjasta, mutta en oikein edes tiennyt, mitä olin lukemassa. Toisen kohdalla löytyi Kippari-Kallea ja muuta piirrettyä, mutta en vieläkään tiedä mitä olen lukenut.

On tässä kai jotain yhteiskunnan (valtakulttuurin) ylivallasta (alikulttuuriin/vähemmistöön), mutta toisaalta on tämä myös niin tylsää ettei tämä saa virtaa edes kahden aivosolun yhteentörmäyttämiseen.

Morrisonin haastattelut eivät valota mistään mitään. Kolmen minisarjan allegoria ihmiselämästä, minkä Morrison keksi vasta luettuaan itse oman minisarjansa aloituksen...

[Anonyymi Jaarittelija]

On se hurja...

Grant Morrison stars in the video for Midnitemen’s ‘Killer’