Vähän sama kuin toiseen taiteenlajiin verrattuna ensimmäinen Matrix oli jotain erilaista ja erikoista, silloin.
Jatko-osiensa ja kopioijiensa myötä se mikä teki siitä erilaisen on vaikeampi selittää taholle jolle näin on aina ollut.
No ehkä avain vastaukseen on juuri tässä.
Monille ihmisille Matrix oli uutta ja ihmeellistä, koska siinä kerrottiin, että elämä on harhaa. Itse henkilökohtaisesti en yllättynyt tästä uutisesta, ja siitä että todellisuus on subjektiivinen käsite, varsinkin kun sitä on hyvin varmasti käsitelty jo muualla, vaikka en Hard Boiledin lisäksi nyt jaksaisi esimerkkejä poimia ja filosofiankin puolella asiaa on saatettu pohtia jo jonkin aikaa.
Minusta elokuva oli yhdistelmänä uniikkia, ja on sitä vieläkin.
Jos osaa yhdistää Hard Boiledin, Liisa Ihmemaassa kirjat, itämaisen filosofian, länsimaisen ateismin, itämaiset taistelulajit, aseet, huumeet, hakkeroinnin, mytologian, Raamatun, mustiin pukeutumisen ilot ja tehdä sen kohtuullisen uniikilla tehoste teknologialla, ja yllättää vielä seuraavassa elokuvassakin menemällä hieman syvemmälle tuohon maailmaan tarjoten ainakin vielä muutaman panoksen elokuvan maailmasta, jolla tehdä siitä mielenkiintoinen, voidaan sanoa, että elokuvan katselu arvo ei katoa vaikka kolmas elokuva ei tarjonnut oikeastaan yhtään mitään käänteentekevää ja tehosteitakin on jäljitelty (yleensä huonosti) sekä parodisessa mielessä että ihan "asiallisessa" mielessä, ymmärtämättä oikeastaan lainkaan, miksi kyseiset tehoste ratkaisut olivat tuossa alkuperäisessä yhteydessä yllättävä veto.
Olen jo aiemminkin viitannut, että sekin, että jossakin asiassa asioiden yhdistämisestä voi syntyä enemmän uutta ja uniikkia, kuin siitä, että yrittää luoda täysin uutta, ja luo taas yhden kopion klassikosta.
Visionäärin ero edelläkävijöihin on se, että hän näkee, että mikä toimii, mikä ei, ja luo sen omilla ehdoillaan. Edelläkävijät eivät seuraa muita, vaan hutaisevat, ja katsovat jos se vaikka osuisi johonkin.
Morrison on enemmän visionääri.
