Missäs määrin oli Ilmojen Korkeajännityksessä scifiä? Sattui kouraan nro 1/1981, joka on ihan muuta kuin ilmasotaa maapallolla. Rosvoplaneetta (tai kannen mukaan Rosvo planeetta) on kyllä ihastuttavan kömplöä tavaraa ja höpöä tarinankerrontaa. Ihan tulee kotimaiset Shokki-sarjojen avaruussekoilut.
Melkoista huttua kyllä. Piirtäjä on kyllä hivenen parempi kuin esimerkiksi minä, mutta ei tajua mitään sarjakuvaruutujen asettelusta ja keskinäisestä flowsta. Tätä korostaa ratkaisu jättää huomattavan moneen ruutuun taustat piirtämättä kokonaan, mikä näin realistisen tyylikunnan edustajan kohdalla näyttää juuri siltä kuin lukisi jotain puutteellista photoshop-versiota, josta on pari layeria deletoitu.
Tarinasta: no niin, yleensä Korkkarissa kerrotaan lehdenmitassa muutaman miehen tarina toisesta maailmansodasta, tässä ratkaistaan kokonainen galaktinen sota. Sillä tavalla ei yllättäen saa aikaan oikein koherenttia avaruusoopperaa.
Löytyy minulta myös Avaruusmies ja Spitfire, joka on enemmän normaalia korkkaria, avaruusmiesten rotu on hätää kärsimässä sodassa naapuriensa kanssa ja joku pitää sitten lähettää Maahan ja Englantiin opettelemaan "epäloogista sodankäyntiä" ja vihollisen inhimillistä kohtelua. Tämä on kaiken järjen mukaan Gordon Livingstonen Spaceman in a Spitfire.
Sitten on Kauhusatelliitti, joka sekin taitaa olla jonkun nimekkään piirtäjän käsialaa. Aika perushölmöilyä apinaolentojen invaasiosta. Avaruuden mittasuhteissa ei vaihteeksi ole mitään järkeä, mutta muutoin ei päästä kuitenkaan mihinkään Jet-Ace-sfääreihin.
