Puhutte offsetin ja laserin/xeroxkopioinnin eroista. Värilliset (esim. kannet) taitaa jo selkeesti olla edullisempia diginä. Niissä juuri pienten painosten (lue satoja kpl) suhteellinen hintaero tulee näkyviin. Offsetin kannattavuusraja on (mv:na) tosiaan jossain 500kpl:n paikkeilla. Tämä riippuu painosta. Toisaalta paino laskee automaattisesti hinnan sen halvemman metodin kautta. Tilaajan tehtäväksi jää miettiä painosmäärä.
Projekteista joissa olen ollut osallisena, niin Ruuhkalukemisto (350kpl, v. 2001), Sarjari(400-500kpl) kuin Zippojen värikannetkin (350kpl, v. 1991) on painettu offsetilla. Muinaisina aikoina jopa 50-150kpl:n painokset lehdistä tehtiin offsetilla. Tuo kun oli siihen aikaan se kannattavuusraja. Tuolloin käytettiin pienissä offset-koneissa ns. paperimastereita peltien sijasta, mikä vaikutti hintaan (ja painojälkeen).
Nykyään olen havainnut, että valitsemalla sopivan huokoisen paperin voi digin kiiltäävää jälkeä hieman hillitä - siis jos ei tykkää siitä kiillosta. Mutta kyllä neliväritöissä (tai kaksi) edelleen offsetin ja digin välillä on ihan selkeä ero siinä fiiliksessä. Offset alkaa mennä joi vähän retroiluksi. Mut mie kyl silti tykkään, että se sopii joka paikkaan. Värillisen digiprintin pinta murtuu tosi helposti (kärsii siis fyysisesti käpälöitäessä). Se väri kun on siinä pinnassa, eikä huokosissa, sano.
