onko siis niin, että kannattaa tehdä väreissä vain jos olet varma että löydät kustantajan?
On, eikä riitäkään. Suomen markkinoilla ei tavalliselle sarjakuva-albumille saada aikaan väripainatukselle tarvittavaa myyntiä sitten millään, ellei kyseessä oo sarjakuvakentän ulkopuolelta yleisöään kalastava "kahvipöytäkirja" kuten Naisen kanssa tai Julia Vuoren kirjat. Tai ellei kyseessä ole paikkansa vakiinnuttanut kaikkien lempisarjakuva kuten Mämmilä - ja sittenkin kituutetaan.
Ainoa järkevä mahdollisuus on yhteispainatus, joten sun pitää olla varma, että löydät kustantajan vähintään kahdesta, mieluummin kolmesta maasta yhtäaikaa. Väripainatus maksaa kumminkin sellaisen uuden henkilöauton hinnan verran enemmän.
Hiukan voit säästää, jos sarjat on alunperin julkaistu nelivärisinä lehdessä, ja sulla on niistä valmiiksi erotellut filmit. Kallista se on silti. Kyllä sarjakuvantekijää naurattaa, kun on saanut lehtitalon päätoimittajan lupaamaan julkaista värialbarin. Hähä, viimeinen kuitti kotiin, Vesku ja Artsi.
;-)
Ja muuten, nuorille ja innokkaille tiedoksi: painovalmis ei tarkoita mitään ohjelmaa sinänsä, vaan kyseessä on käsitelty tiedosto, joka menee sellaisenaan koneeseen. Homman oppii käymällä läpi ammattikorkeakoulun tai Taideteollisen korkeakoulun graafikko-, painaja- ja painopinnavalmistajalinjat. Yleensä keskimäärin nelivuotisia ovat. Innokkaan amatöörin tekemiä tiedostoja ei mikään paino halua, vaan siinä tapauksessa otetaan paljon mieluummin yksiväriset paperioriginaalit (musta ja puhekuplien tekstaus) ja värit toisella arkilla.
Eli ei syytä huoleen. Jatkakaa piirtämistä.
