Ja taas sama moka!

[Zabbo]

Minulla taas suurin ongelma on hahmojen jalat. Piirtämishetkellä ne saattavat näyttää ihan hyviltä, mutta myöhemmässä tarkastelussa ne osoittautuvat liian lyhyiksi, pitkiksi, paksuiksi tai muuten vain omituisen näköisiksi. Ehkäpä olen liian itsekriittinen, mutta ainahan sitä pitää yrittää olla täydellinen (ja huomata ettei olekaan).

Toinen ongelmani on realistisen näköisen ihmisen piirtäminen, joka ei meinaa onnistua kirveenkään kanssa. Puolirealistinen ihminen vielä jotenkin menee, mutta mallista piirtäminen ei sitten enää onnistukaan.

[Jouni Ahola]

Naisilleni tuppaa tulemaan aivan liian iso rintavarustus...   En usko että mieshormonitkaan siihen hirveästi vaikuttavat koska vaikka haluaisinkin piirtää pienet niin aina niistä vaan kasvaa elämää suuremmat... (Esimerkki..)

Tussatessa tulee yleensä myös ongelmia.. Onnistun aina jotenkin sotkemaan jotenkuten onnistuneet kohdat jälkeenpäin. Katson kuvaa ja mietin että 'tuohonpa voisi vielä vetää vähän viivaa' ja sitten kahden sekunnin päästä hakkaan päätä seinään. (Toinen esimerkki..)

Ongelmaista on paperinsottaajan arki.

[Wilpuri]

Naisilleni tuppaa tulemaan aivan liian iso rintavarustus... (Esimerkki..)

No kieltämättä aika povekas neito, mutta ei se haittaa, jos kuitenkin onnistut pitämään ne joka ruudussa samankokoisina. Minä en välttämättä aina piirrä liian isoja rintoja, mutta koko vaihtelee ruutujen välillä joskus...

Tussatessa tulee yleensä myös ongelmia.. Onnistun aina jotenkin sotkemaan jotenkuten onnistuneet kohdat jälkeenpäin. Katson kuvaa ja mietin että 'tuohonpa voisi vielä vetää vähän viivaa' ja sitten kahden sekunnin päästä hakkaan päätä seinään. (Toinen esimerkki..)

Tuo kuvahan on mainio. Mikä siinä muka mättää? Ainoa kritiikki, mitä minä voin kuvillesi antaa on se, että naishahmojen kasvot ovat hivenen maskuliiniset... ehkä tarkoituksella, mutta ainakin itse pitäisin noista kuvista vielä enemmän, jos naisten kasvot olisivat jotenkin nätimmät...

[Esa]

Lainaus Wilpurilta

"No kieltämättä aika povekas neito, mutta ei se haittaa, jos kuitenkin onnistut pitämään ne joka ruudussa samankokoisina. Minä en välttämättä aina piirrä liian isoja rintoja, mutta koko vaihtelee ruutujen välillä joskus..."


Ei se mitään. On sitä muillakin koko vaihdellut!
www.liquidgeneration.com/poptoons/britneys_breasts.asp

(taas tää lainaus vähä potkii mua..)

[Jouni Ahola]

Tussatessa tulee yleensä myös ongelmia.. Onnistun aina jotenkin sotkemaan jotenkuten onnistuneet kohdat jälkeenpäin. Katson kuvaa ja mietin että 'tuohonpa voisi vielä vetää vähän viivaa' ja sitten kahden sekunnin päästä hakkaan päätä seinään. (Toinen esimerkki..)

Tuo kuvahan on mainio. Mikä siinä muka mättää? Ainoa kritiikki, mitä minä voin kuvillesi antaa on se, että naishahmojen kasvot ovat hivenen maskuliiniset... ehkä tarkoituksella, mutta ainakin itse pitäisin noista kuvista vielä enemmän, jos naisten kasvot olisivat jotenkin nätimmät...

No juuri nuo kasvot. Ne olivat paremman näköiset ennen kuin sotkin ne (ja vielä paremmat ennen kuin piirsin ollenkaan).  

[Wilpuri]

No juuri nuo kasvot. Ne olivat paremman näköiset ennen kuin sotkin ne (ja vielä paremmat ennen kuin piirsin ollenkaan).  

Jaaaaaa......

Mutta ajattele positiivisesti. Se tuntuu olevan ainoa juttu, joka sinulla pahemmin tökkii... ja ota huomioon se, että naisen kasvot on yksi vaikeimmista asioista piirtää, koska jos haluat pitää naisen/tytön (kasvot) kauniina, et saa liiaksi korostaa oikeastaan mitään piirrettä vaan kaikki täytyy tehdä hienovaraisesti.

Jos osaat harjoitella valokuvasta, niin suosittelen harjoittelemaan vaikka jodenkin eurooppalaisten selkeäpiirteisten kaunottarien avulla (Virginie Ledoyen, Monica Bellucci yms.).

[[kivi]]

Naisilleni tuppaa tulemaan aivan liian iso rintavarustus...   En usko että mieshormonitkaan siihen hirveästi vaikuttavat koska vaikka haluaisinkin piirtää pienet niin aina niistä vaan kasvaa elämää suuremmat... (Esimerkki..)

No, jos olet katsonut, miten rinnat tuollaisissa kureliiviratkaisuissa puristuvat, oot ihan oikeilla jäljillä. Tuolla tavalla luonnottomiksi palloiksihan ne pakotetaan. Siitä, mikä on hyvän näköistä voidaan sitten keskustella vaikka baijerilaisten kanssa, jotka keksivät kansallispukuun sen dirndl (vai mikä se nimi olikaan) -povitarjottimen.

Sen sijaan naishahmon vasen käsi (ylös kohotettu) on miehen käsi (ja varsin hyvin piirretty miehen käsi, pitää sanoa). Oikea voi ollakin naisen. Samoin vasemmassa hauiksessa menee kiertoliike jotenkin väärin, mikä luo vaikutelman ihonvärisestä puvusta joka kiertyy hiukan.

Naisten anatomia on eri kuin miesten, ja kannattaa harjoitella se jostain muualta kuin amerikkalaisista sarjakuvista ensin. Stereotyyppien piirtäminen onnistuu helpommin kun ensin opettelee piirtämään ihan oikeita ihmisiä (luonnossa oikeasti livenä). Jos olet lukenut Marvel Way to Draw'n, tiedät, että sankarien ja sankarittarien anatomia on tarkoituksella liioiteltu luonnottomaksi, ja parhaat piirtäjät onnistuvat työssään ennemminkin säännöistä huolimatta kuin sääntöjen vuoksi.

[[kivi]]

Tussatessa tulee yleensä myös ongelmia.. Onnistun aina jotenkin sotkemaan jotenkuten onnistuneet kohdat jälkeenpäin. Katson kuvaa ja mietin että 'tuohonpa voisi vielä vetää vähän viivaa' ja sitten kahden sekunnin päästä hakkaan päätä seinään. (Toinen esimerkki..)

Tuo kuvahan on mainio. Mikä siinä muka mättää?

No, naishahmossa ei mätä oikeastaan muu, kuin että nenän varjo tekee nenästä aavistuksen liian ison ja nenänpään verran liian pitkän, jolloin suu sijoittuu myös alahuulen paikkeille, hiukan liian alas. Sanoisin, että jos nenää typistäisi sen nenän alle tulleen varjon verran, ja nostaisi suuta saman verran ylemmäs kasvoissa, olisi ongelma ratkaistu.

Sen sijaan mieshahmon selkä on kuin manikin-nukella tai 'Action Man'illa. Hartiat, käsivarret ja selkä eivät oo erillisiä osia, vaan yhtenäinen joustava kokonaisuus. Tätä tietysti korostaa vaatetuksen varjostaminen kiiltoina, joka - kunniaksesi on sanottava - on sama varjostus johon Malik ja Brouyere päätyivät Archie Cash -sarjassaan (ilmestyi Ruutu-lehdessä 74-75). Suosittelen kokeilemaan alueen varjostamista yhtenäisempänä kokonaisuutena, ei kauheasti lihaksia eritellen (varsinkin jos välissä on vielä takki).

Muuten, ei ongelmia. Jatka samaa rataa.

[goldi]

Toinen olkapää, se mikä on kuvassa taaempana, tuntuu aina hankalalta.

Kaikkeista parhain apu on tullut croquis-piirtämisestä. Painajaismaista aluksi, ei ole helppoa ainakaan mulle, mutta nyt alkaa vihdoinkin näkyä tulosta. Halvimmat kurssit (ja mulle kätevä sijainti) ovat olleet Helsingin työväenopistolla Kaapelitehtaalla, harmittaa kun en nyt keväällä kovin monena perjantaina enää kerkeäkään.

Säästän kaikki piirrokset tunneilta ja aina välillä käyn etsimässä niistä apua kun ei jonkin asennon piirtäminen suju.

[Wilpuri]

No, naishahmossa ei mätä oikeastaan muu, kuin että nenän varjo tekee nenästä aavistuksen liian ison ja nenänpään verran liian pitkän, jolloin suu sijoittuu myös alahuulen paikkeille, hiukan liian alas. Sanoisin, että jos nenää typistäisi sen nenän alle tulleen varjon verran, ja nostaisi suuta saman verran ylemmäs kasvoissa, olisi ongelma ratkaistu.

Joo, jotain tuollaista tarkoitin, kun sanoin sitä maskuliiniseksi... en vain osannut ilmaista asiaa tarkemmin. Onneksi joukossamme on ammattilaisa, jotka osaavat huolellisesti kertoa, että mikä se juttu tarkalleen on, mikä mättää...

Minulla oli joskus ongelmana se, että jos piirsin naisen kasvot suoraan sivulta, niin henkilöstä tuli aivan intiaanin näköinen. Ei minulla ole mitään intiaaneja vastaan, ja kyllä ne joskus olivat ihan kauniin intiaanin näköisiä, mutta kyllä se silti vähän häiritsi... nykyään kaikki naishahmoni ovat persoonattomia pitkähiuksisia siroja pallopäitä.

[Jukka Koivusaari]

Minulla taas suurin ongelma on hahmojen jalat. Piirtämishetkellä ne saattavat näyttää ihan hyviltä, mutta myöhemmässä tarkastelussa ne osoittautuvat liian

 Itse itseäni koe-eläimenä käyttäen olen keksinyt tuon tyyppisiin vaivoihin  lääketieteellisen selityksenkin.
 Jos nyhjää nenä kiinni paperin reunassa tai muuten rötköttää silmäänsä piirustustasoon nähden vinossa , kuva näyttää  piirtäessä virheettömältä mutta kauempaa katsottaessa se näkyy kuin pullonpohjan läpi tai on muuten vinksallaan.




Ihmisenpiirustusongelmiin löytyy apua käsikirjoista. Liikenteessä on esim Barcsay-pupun puhelinluettelon paksuinen "Anatomia - opas taiteilijoille" , jota on saanut uutena  parilla kympillä.

[[kivi]]

Itse itseäni koe-eläimenä käyttäen olen keksinyt tuon tyyppisiin vaivoihin  lääketieteellisen selityksenkin.
 Jos nyhjää nenä kiinni paperin reunassa tai muuten rötköttää silmäänsä piirustustasoon nähden  

Ihmisenpiirustusongelmiin löytyy apua käsikirjoista. Liikenteessä on esim Barcsay-pupun puhelinluettelon paksuinen "Anatomia - opas taiteilijoille" , jota on saanut uutena  parilla kympillä.

Tuota vartenhan kallistettavat piirustustasot ovat. Suosittelen varauksetta. Vaakasuoralla pöydällä perspektiivi sotkee mittasuhteet, vaikka kuinka yrittäisi röhnöttää kuvan päällä (mikä taas tietty tuo omat ongelmansa).

Kallistuskulman ei tarvi olla iso. Helpoin tapa kokeilla on ottaa sopivankokoinen levy piirustusalustaksi, ja tukea sen takalaita pöydän reunaan ja etulaita omiin polviin. Aika pian huomaa, mikä itselle sopii. Jyrkempi kulma rasittaa kättä.

Ja joo, Jenö Barcsayn kirjat on hyvä ainakin jossain vaiheessa käydä ajatuksen, kynän ja paperin kanssa läpi, ellei (ja vaikka olisikin) kotipaikkakunnalla oo croquis-kurssimahdollisuutta. Kun ne on kerran tehnyt, ei välttämättä tarvi enää.

Suosittelen muuten Weltsullekin noita, sulla kun muuten on ulkoiset yksityiskohdat ihan hanskassa, kokonaisuuden liittäminen ...äh... kokonaisuudeksi... vain joskus vaikuttaa hankalalta.

Työn iloa. Harjoitus tekee metsurin.

[Veli Loponen]

Suosittelen muuten Weltsullekin noita, sulla kun muuten on ulkoiset yksityiskohdat ihan hanskassa, kokonaisuuden liittäminen ...äh... kokonaisuudeksi... vain joskus vaikuttaa hankalalta.

No krokejahan olen tehnyt aikoinani vinon pinon, kun olin Oriveden opistolla. Nyt kesällä ajattelin, että vois mennä jollekin työväenopiston piirustuskurssille, mutta koulu "sotki" ne suunnitelmat, kun ei niitä oikein oo muuta kuin iltaisin.
Noita anatomia -kirjoja olen myös vakavissani harkinnut ostaa.
Nyt olen koittanut sisäistää perspektiivin saloja ja jos ei muuta, niin ainakin olen onnistunut piirtämään mm. autoja kulkemaan hienosti perä ilmassa
No, ehkä se siitä joskus.

[Timo Ronkainen]

tuo Barcsayn julmettu järkäle tuli joskus kirjastosta useampaankin otteeseen lainattua. Todella yksityiskohtaista. Elävää malliakin tuli tehtyä, parannusta piirrosjäljessä ihan yleensä huomasi lähes heti. Nyt kun viime kerrasta on jo vuosia, huomaa taas kangistuneensa ainakin mitä realistisempaan jälkeen tulee... Valokuvista voi myös harjoitella, mutta ei 2-ulotteisen kuvan käyttäminen mallina ole sama.
Yleinen moka mulla kuitenkin oli symmetrian yms. epätasapaino, joko hahmoissa tai sommittelussa. Siihen ratkaisu löytyi kääntämällä luonnos valopöydällä ympäri (peilikuvaksi). Kaikkinaiset virheet em. seikoissa paljastuivat kaikessa raakuudessaan. Siihen sitten vaan korjaamaan. Ihmismieli on siitä hassu että tuommoiset näkee paremmin tällä lailla. Havaintopsykologiaa.
Toiset käytää peiliä, mutta näin virheet on (mielestäni) helpompi korjata.

Timo

Edit: PS: Ainiin, perspektiivi tuottaa aina vaikeuksia. Kannattaa valita kuvakulmia, joissa sitä on vähän. Taito sekin.

[Jouni Ahola]

Joo, ainoaksi puolustukseksi voin sanoa tuosta ykköskuvasta että se olikin nopea Wacom-tuherrus..

Onneksi tuli tuossa jouluostosten lomassa hankittua taskukokoinen anatomiakirja (Gray's anatomy) kun sen verran halvalla sain. Ehkä siitä on jotain hyötyä, kun ei ole mahdollisuutta elävänmallinpiirtoon tai rohkeutta mennäkään vaikka olisikin...
     Mutta vinkit on pistetty korvan taakse, kiitos niistä.

Perspektiivi tökkii minullakin, vaikka en ole kyllä perspektiivillisiä kuvia pahemmin piirtänytkään. Tuo vampyyrikuva onkin ensimmäisiä, sillä valitsin kuvakulman juuri harjoituksen vuoksi..