Ja taas sama moka!

[Hazart]

Näin joulua odotellessa ajattelin hiukan lämmittää uutta keskustelua herkästä aiheesta.

Olisi hauska kuulla mikä on se moka, jota sarjakuvaa/kuvituskuvaa tehdessä tulee toistettua yhä uudestaan ja uudestaan. Joko silkkaa tyhmyyttään tai siksi, ettei vaan kertakaikkiaan osaa piirtää (vaikka kuinka haluaisi).

Oma erheeni ties kuinka pitkään oli tehdä ihmisille ylipitkä kaula. Enkä edes huomannut sitä. Pikkuhiljaa alan päästä eroon moisesta, mutta välillä ongelma nostaa taas päätään. Kts: http://kotisivu.auriamail.net/~harheikka/paulie.jpg

Toinen moka johon lankean usein, on tussausvaiheessa keksiä jotain uutta. Sitten rohkeasti vetäisen musteen ilman luonnostelua ja pieleenhän se menee. Joka kerta.

Ajattelin, että näitä pohtiessa voisi myös oppia toisten virheistä. Hahaha! Älkääkä nyt ottako tätä liian vakavasti...

[yrjö alkio]

joskus tulee piirrettyä samannäköisiä henkilöitä. ja piirtämisen lopetus vaiheessa käden otteen jo löystyttyä saattaa viivat kasvaa liian pitkiksi.

[Esa]

No mä ihan joka sarjakuvassa en malta odottaa että tussi kuivuu ja aina söhrään kädellä siihen. Jokaisessa sarjakuvassani on joku tuollainen virhe.

[Reima Mäkinen]

Hahmoille liian paksut raajat  

[Hazart]

Aikaisemmin kidutin itseäni sellaisella mokalla, et aloin tekemään kuvaa jostain yksityiskohdasta ja sit huomasin kuvan laajetessa, että ei se mahdukaan paperille. Joskus oli kolmekin A4-paprua teipattu yhteen, että sain kaikki piirrettyä. Hahaha! Nykyään hahmottelen koko kuvan yleiset mitat ensin, jotta säästyn moiselta. Säästyy myös teippiä...

[Veli Loponen]

Mä en keksi mitään yksittäistä. Monia pikku(?)vikoja kylläkin.
Hahmot on liian samankaltaisia (ja esim. päähenkilön ulkonäkö muuttuu ruudusta ruutuun. Ristiriitaistako?).
Perspektiivit (mistä nyt onkin ollut puhetta, mutta on sentään vähän tullut edistystäkin)

Semmonen satunnaisempi moka, johon lankean on se, että luonnostellessa ajattelen, että en nyt tussaa sitten tätä ääriviivaa, vaan teen sen esim. varjostusviivoilla näkyviin. Ja tietenkin sitten kun olen sen ääriviivan tussannut muistan, että aargh! tätähän nimenomaan ei pitänyt tussata.

[Wilpuri]

Hmmm...

Mokat? En tee koskaan virheitä. Paitsi joskus. Aika useinkin.

Yleensä teen hahmoille liian ison pään (osa hahmoistani on tarkoituksella isopäisiä, mutta osa ei), silmät liian alas ja liian pitkän/liian lyhyen keskivartalon. Naihahmojen rintojen koko vaihtelee joskus ärsyttävästi.

Perspektiivit menevät usein pieleen, joten vältän niitä viimeiseen asti. Usein hahmojen kätisyydet myös vaihtuvat. Joskus sankari pitää miekkaa oikeassa kädessä. mutta yllättäen yhden ruudun ajaksi vaihtaa sen vasempaan tms.

[Janne Kuusinen]

 Täällä päässä ongelmat liittyvät enimmäkseen ruutusommitteluun. Puhun ns. "Paperin voittamisesta". Todella usein ruutu ei vain yksinkertaisesti riitä. Reuna tulee vastaan, jalat tai pää eivät mahdu mukaan. Ja uusiksi menee, sillä jatkokappaleet paperille, tai pienentäminen, eivät hirveämmin innosta.

[Leo]

Itse olen amatööri tällä alalla ja olen tehnyt tähän mennessä sarjakuvia vain omaksi (ja joidenkin kavereitteni) iloksi. Usein piirrän yhteen ruutuun liikaa yksityiskohtia tai sitten piirrän yksityiskohtia jokaiseen ruutuun jolloinka sarjakuvan lukeminen kärsii. Toinen mokani oli ennen kun minulla ei ollut oikeanlaisia tussausvälineitä niin tussasin liian paksulla tussilla ja kaikki yksityiskohdat menivät epäselviksi tahroiksi.

[Wilpuri]

Usein piirrän yhteen ruutuun liikaa yksityiskohtia tai sitten piirrän yksityiskohtia jokaiseen ruutuun jolloinka sarjakuvan lukeminen kärsii.

Minulla oli pienempänä tapana piirrellä hiiriä sarjakuva ruutejeni taustalle yksityiskohdiksi. Eräässä sarjakuvassa lähes joka ruudussa oli hiiri. Useimmiten hiiret kurkistelivat maassa olevista koloista.....

Turhien yksityiskohtien tuhertelun lopettaminen oli minulta periaatteessa tietoinen ratkaisu, mutta kyllä edelleen joskus tekisi mieli tunkea joku hiiri tai jättiläissähkötoukka johonkin nurkkaan riehumaan.

[Leo]

minäkin piirtelin pienempänä hiiriä ruutuihin (kaiken lisäksi ne olivat semmoisia onnettomia 3 vuotiiaan piirtämän näköisiä) Minulla ne vain kipittivät taustalla tai tekivät ihmis... tarkoitan hiiripyramiideja.

[Viltuska]

Itselläni näitä maneerisia virheitä riittää varmasti enemmän kuin itse tiedänkään. Niitä onkin paljon helpompi välttää kun tietää minkä virheen tekee todennäköisesti seuraavaksi. Mulla on ollut jo jonkin aikaa ongelmana se, että yritän pikkukuviin tihrustaa yksityiskohtaiset kasvot ja menen venytämään ne suhteettoman kokoisiksi yrittäessäni saada kaikki piirteet näkyville.

[veevee]

Perinteinen mokani on puhekuplien piirtäminen niinsanotusti persiilleen. Harmillista, varsinkin kun tietokoneella jälkikäteen lisätyt/muunnellut kuplat eivät istu piirustustyyliin noin muuten.

Aikoinaan tuli myöskin piirrettyä liian kapeat ja tasaisen kulmikkaat reunat ruutuihin, mutta tuosta olen jo päässyt yli.

[Hazart]

Tällä sarjis/piirustus saralla todella monet asiat oppii vasta kun uskaltaa yrittää ja epäonnistua. Ei ole oikotietä onneen. Pakko vain vääntää ja vääntää, kunnes yht'äkkiä tajuaa hallitsevansa jonkin uuden jutun.

[Leo]

Yksi virheistäni on myöskin se että uutta strippiä aloittaessani huomaan että iinä on jokin hankala kohde (esim. täysi bussi yms.) Enkä harjoittele luonnospaperille ennen aloittamista vaan söhrin, monta paperia täyteen epäonnistuneita strippejä (välillä yritän kumitella mutta sitten paperi repeää yms.)