Ja taas sama moka!

[Sherry]

Ihmisen anatomiassa aina miljoona pikkuvikaa, sama pätee oikeastaan muuhunkin. Usein esineet näyttävät vääristyneiltä kuvakulman vaihtuessa ja ruumista piirtäessä toistuu aina sama keskiruumiin liikapituus ja ''kääpiöjalat''. Eniten häiritsee se, että usein aloitan piirtämisen pehmeillä viivoilla ja alan pian tehdäkin terävämpää ja terävämpää jälkeä.

[rama]

Ympyröitä ja pyöreähköjä ellipsejä (siis ilman apuvälineitä). Aivan tajuttoman vaikeaa, minulla tulee niistä aina vinoja tai litteämpiä toiselta puolelta. Toimiikohan minulla molemmat aivolohkot (tai edes jompikumpi niistä)??

[pertti jarla]

Ympyröitä ja pyöreähköjä ellipsejä (siis ilman apuvälineitä). Aivan tajuttoman vaikeaa, minulla tulee niistä aina vinoja tai litteämpiä toiselta puolelta. Toimiikohan minulla molemmat aivolohkot (tai edes jompikumpi niistä)??

Mulla tulee myös kasvoista aivan epäsymmetrisiä, ellei peilin tms. kanssa säädä silmiä ja muita oikeille paikoilleen. Ympyrää on ihan turha yrittää piirtää vapaalla kädellä. Jos piirrän hahmottelematta, kaikki meinaa olla jompaankumpaan suuntaan kallellaan. Onkohan samoja ongelmia kaikilla, vai onko sitten tosiaan joku vamma?

[Anssi Rauhala]

... kaikki meinaa olla jompaankumpaan suuntaan kallellaan. Onkohan samoja ongelmia kaikilla, vai onko sitten tosiaan joku vamma?

Kaikilla on samoja ongelmia. Silmät näkevät paperin aina jostainpäin viistosti, piirtävä käsi on nivelellä kiinni epäkeskoisesti. Ja pöytääkään ei voi kallistaa portaattomasti ihan joka suuntaan.

Eniten tuppaa kismittämään se, miten sitä joskus luulee vasiten varovansa vinoonpiirtämistä, korjailee ihan varmuuden vuoksi, ja sitten tajuaa korjaustenkin olevan viturallaan.

[Teräskäsine]

Virheet huomaa helposti kun menee peilin eteen ja katsoo siinä piirrustustaan

[Lättä]

Omia virheitäni ovat mm. se, että käytän samaa kuvakulmaa sarjiksessa liian pitkään, ehkä 5-6 ruutua joskus. Sen lisäksi päähenkilöni ovat usein hirmu samanlaisia (vaikka kukaan ei sitä tiedäkään sarjiksiani nähneitä ystäviäni lukuun ottamatta. Pitäisiköhän laittaa kaikki esille jonnekin?)
Joskus laitan puhekuplat niin, että olisi parempi jakaa ruutu kahteen osaan, muutoin ne puhekuplien "piikit" (jotka osoittavat puhujan) menevät melkein solmuun.
Ja koska olen piirtänyt niin paljon eläinhahmoja, en näköjään enää osaa piirtää kunnollisia ihmiskasvoja. Älkää tehkö samaa virhettä.

[Jukka Koivusaari]

Omia virheitäni ovat mm. se, että käytän samaa kuvakulmaa sarjiksessa liian pitkään, ehkä 5-6 ruutua joskus.

 Luupäistä touhua .
 Ns. 180 asteen sääntö. Caputon Visual Storytelling hehkuttaa tätä Jeff Smithin kerrontatekniikkaa.

Ja koska olen piirtänyt niin paljon eläinhahmoja, en näköjään enää osaa piirtää kunnollisia ihmiskasvoja. Älkää tehkö samaa virhettä.

 Sokalin kerrotaan tehneen aikoinaan saman virheen.

[Piber]

Piirrän luonnokset liian yksityiskohtaiseksi mutta väärään kokoon niin en voi tussata sitä joten uusi piirtäminen on tuskallista. 

[Anssi Rauhala]

Piirrän luonnokset liian yksityiskohtaiseksi mutta väärään kokoon ...

Uudelleenpiirtämisen tuskaa ei voine välttää, mutta luonnoksen skannaus/kopiointi sopivampaan kokoon ja tussaus valopöydän päällä saattaa helpottaa urakkaa.

Virheet huomaa helposti ...

Niinpä niin (syvä huokaus). Helposti ne huomaa, mutta niin vaikea niitä on välttää. Virheiden jälkeenpäin korjailuhan tuplaa työn, kun taas ekalla oikein -tekniikka säästää aikaa ja vaivaa. Vai sanoisinko: säästäisi.

[Lättä]

Luupäistä touhua .
 Ns. 180 asteen sääntö. Caputon Visual Storytelling hehkuttaa tätä Jeff Smithin kerrontatekniikkaa.

Kokeillaan, mutta eikö se voi sekoittaa lukijaa, että hahmot ns. hyppäävät toistensa paikoille?

[Tuukka Saturi]

Ja koska olen piirtänyt niin paljon eläinhahmoja, en näköjään enää osaa piirtää kunnollisia ihmiskasvoja. Älkää tehkö samaa virhettä.

Minä kun ajattelin ruveta harjoittelemaan eläinkasvoja ja unohtaa loputkin vähäiset ihmiskasvot joitan olen piirtänyt... :]

[Lättä]

Niin no... Tarkoitan vain, ettei kannata unohtaa jo oppimaansa. Joskus se pitää ehkä opetella uudestaan, ja silloin voidaan sanoa, että ensimmäinen kerta oli turha. Turhuus ei kannata. Eläinehahmot ovat kyllä kivoja. Ajattelin tehdäkin vielä seuraavankin tarinan niistä.

[Jukka Koivusaari]

Kokeillaan, mutta eikö se voi sekoittaa lukijaa, että hahmot ns. hyppäävät toistensa paikoille?

 Eikunsiis tarkoitin , että käytät jo 180-asteen sääntöä. Ei oo  taas sama moka , vaan  klassinen animaattorien suosima  kuvakerronnallinen tyyli sulla jo käytössä.

[ökpö]

Virheiden jälkeenpäin korjailuhan tuplaa työn, kun taas ekalla oikein -tekniikka säästää aikaa ja vaivaa. Vai sanoisinko: säästäisi.

Itselläni sama vika (siis että piirrän vinoon) ja vielä paha. Ratkaisuksi on löytynyt, yllätys yllätys, hahmottelu. Eli ensin perusmuodot, silmien paikat jne. valopöydän kanssa paperia flipaten paikalleen, sitten vasta rupean "oikeasti" piirtämään. Nopeuttaa vähitellen piirtämistä huomattavasti, vaikkei siltä aluksi tuntunut... Taso on myös parantunut, ainakin omasta mielestäni.

[rama]

Eli ensin perusmuodot, silmien paikat jne. valopöydän kanssa paperia flipaten paikalleen, sitten vasta rupean "oikeasti" piirtämään. Nopeuttaa vähitellen piirtämistä huomattavasti, vaikkei siltä aluksi tuntunut... Taso on myös parantunut, ainakin omasta mielestäni.

Näinhän se on; valopöytä on piirtäjän paras ystävä.