Tarjoutui pitkästä aikaa paikka ostaa lehti, jonka olemassaolosta - tai oikeastaan luonteesta - en tiennyt. Eli kaikkien aikojen ensimmäinen Kieku, 1/1975. Ajalta ennen kuin Kieku muuttui käytännössä pelkäksi Sarjakuvaseuran huutokauppaluetteloksi. Vuonna 1974 Sarjakuvaseuralla tietääkseni kärjistyi talousvaikeudet viimeisen tuplanumeron aikoihin (joka sekin ilmestyi vasta 1975 puolella) ja vuosina 75-76 ilmestyi ainoastaan yksi lehti per vuosi. Ensimmäinen Kieku perusteleekin itseään mm. näin:
"Miten Sarjainfon on käynyt? Aiotaanko Suomen paras, valppain ja ainoa sarjakuvia käsittelevä julkaisu korvata salakavalasti tällaisella monisteella? EI, mutta jäsenmaksunsa suorittamisesta huolehtineiden jäsenten tuesta huolimatta Sarjakuvaseuran taloudellinen asema on yhä siksi heikko, että Kieun julkaiseminen Sarjainfon rinnalla katsottiin välttämättömäksi."
Lehti on 16 sivua tiukkaa asiaa ja artikkeleita, joka tuli itselle yllätyksenä. Kategorisoisinkin lehden ennemminkin Sarjainfoksi kuin Kieuksi.
Artikkeleissa mm. haikaillaan että joku "lafka" uskaltaisi Suomessa alkaa sarjakuvakirjakaupaksi ja "pitämään kaupaksi kotimaisten lisäksi ulkomaisia sarjakuvalehtiä, sarjakuvasta kirjoittavia kulttuurilehtiä ja tietenkin amerikkalaisia ja muunmaalaisia undergroundlehtiä."
Seuran nimissä kerrotaan lähetetyn kummallekin sosiaali- ja terveysministerille kirjelmä, jossa on esitetty huoli ja vastustettu kaavailtuja "konkreettisia ehkäisytoimenpiteitä" (ie. sarjakuvasensuuria). "Seura katsoo, että ennakkotarkastus tai kieltotoimet ovat varsin arveluttavia. Sen sijaan olisi tehostettava kuluttajavalistusta myös viihteen osalta."
Yhdessä artikkelissa kerrotaan Los Angelesilaisesta sarjakuvaliikkeestä, joka myy originaaleja "lähes tähtitieteellisiin hintoihin." Mm. Barksia hintaan strippi $400, kansikuva $275, Gottfredsonin Mikki-strippi (1943) hintaan $200 ja Taliaferron Aku-strippi (1943) $185.
Tähtitieteellisiä indeed...
Lehdessä on myös tiukkoja syväluotaavia sarjakuva-arvosteluja:
"Tintin seikkailujen 13. osa: Castafioren korut. Otava 1974. Hinta 7.95. Tämä on allekirjoittamattoman kommentaattorin käsityksen mukaan kaikkein paras Tintti, ja parhaimpiin lukeutuvia sarjakuvateoksia, mitä näihin päiviin saakka on tehty."
Itsekin voisin ehkä allekirjoittaa edellisen, kun ottaa huomioon vuoteen -74 mennessä Suomessa ilmestyneet sarjakuvat.
Ja suora lainaus oli siis arvostelu kokonaisuudessaan... Toista se oli ennen. Nykyään arvosteluissa filosofoidaan palstatolkulla ummet ja lammet, eikä silti saa aina selvää onko arvostelijalla peukalo ylöspäin vai alaspäin.
