Anime- ja mangakäännösten laatu

[Reima Mäkinen]

Tuo Sangatsun Tokyo Mew Mew alkaa olla jo aika hyvin hallussa. Nyt "ääniefektit" on  jätetty kääntämättä ja "suomiefektit" on läiskitty vain pienellä siihen päälle. Vielä kun otettaisiin pienempi ja neutraalimpi fontti, niin se olisi siinä! (Tämä kikkahan oli jenkeissä käytässä jo ainakin 10 vuotta sitten noissa marginaali- elikäs taidesarjakuvien kääntelyssä.)

Siitä useammasta kielestä vielä... niin kyllä meilläkin nämä japanista kääntävät vielä vertailevat omaa työtään johonkin muuhun länsikieleen. Lienee hyvä varokeino ja siitä saattaa saada osviittaa esim. sanaleikkien yms. vaikeampien juttujen hahmotteluun.

Se että Conania väännetään Jimmyksi on aivan normaalia lokalisointia ja kustannuspoliittista toimintaa. Mitä pahaa siinä voisi olla että sarja yritetään tehdä tykö sen alkuperäiselle kohderyhmälle, sen sijaan että sitä säädettäisiin manganörteille?

[isokana]

Tuo Sangatsun Tokyo Mew Mew alkaa olla jo aika hyvin hallussa. Nyt "ääniefektit" on  jätetty kääntämättä ja "suomiefektit" on läiskitty vain pienellä siihen päälle. Vielä kun otettaisiin pienempi ja neutraalimpi fontti, niin se olisi siinä!

Sori, nyt on pakko kysyä, kun putosin kärryiltä. Jos tämä Mewmew-tyyli on ihan ok, mikä on se One Piecen systeemi, johon viittaat edellisen sivun viestissä?

Mitä tulee One Piecen-systeemiin, minusta se on niin pervo että vain mangafanit voivat moista keksiä. "Ylimääräiset" suomennokset pilaavat sarjan visuaalisuuden ihan yhtä tehokkaasti kuin Kyokon liian isot efektit, jotka peittävät paitsi japanilaisen efektin, myös ison osan muuta kuvaa. Mitä järkeä on kirjoittaa ääni kahteen kertaan, japaniksi ja suomeksi?! Samalla logiikalla puhekupliinkin voisi jättää alkuperäisen tekstin ja tupata käännöset jonnekin marginaaleihin?

Minä kun luulin sinun tuossa tarkoittavan juuri siihen, että käännökset laitetaan pienellä alkuperäisen viereen. Tai siis itse ajattelin onepiece-tyylin tällaiseksi ja oletin muun maailman olevan samaa mieltä kanssani.

[Reima Mäkinen]

No, siis "vääryys" tapahtuu One Piecessä siinä, että efektisuomennokset ovat välipalkeissa, joiden pitäisi olla rauhoitettua aluetta. Kun ne on tungettu sinne, niin mikään ei kovin selkeästi viittaa että minkä efektin suomennos mikäkin on. Vaikutelmaa tehostaa lihavoitu "fantasiafontti" jolloin ne suomennokset todellakin tekevät sivun rauhattomammaksi ja epäselvemmäksi kuin mitä taiteilija on tarkoittanut.
Henk. koht. tätä mieltä. Mutta siinä vaiheessa kun tekstin lukeminenkin on japaniin verrattuna takaperoista, niin kai se on melkein jo melkein se ja sama, että miten se katse liikkuu. Kokonaisvaikutelma (eli flow) on kumminkin pilalla.

[PTJ Uusitalo]

Se että Conania väännetään Jimmyksi on aivan normaalia lokalisointia ja kustannuspoliittista toimintaa. Mitä pahaa siinä voisi olla että sarja yritetään tehdä tykö sen alkuperäiselle kohderyhmälle, sen sijaan että sitä säädettäisiin manganörteille?

Se syö koko teoksen maailmankuvan uskottavuutta. Kas kun eivät vielä piirtele buddhalaisille munkeille katolisten pappien kaapuja ja sensuroi kuvista kimonoita...

Conan voi olla 12+ -vuotiaille tarkoitettu sarja, hyvä on. Mutta uskoisin, että jos ihminen on sen ikäinen että pystyy olemaan traumatisoitumatta verisuihkuista ja kuolinkorinoista, niin hän pystyy myös tarttumaan teokseen jossa on vieraskielisiä nimiä. Ei näissä nuortenromaaneissakaan nimiä olla käännelty, ja silti Vernet ja muut uppoavat hyvin kaksitoistavuotiaisiin.

Nimien kääntäminen on jo dubbaukseen verrattavissa olevaa alkuperäisteoksen muokkaamista, joka lähentelee kaksitoistavuotiaan älykkyyden halventamista. Ainakin meillä Suomessa on käsittääkseni totuttu siihen että nimiä käännetään vain lastenkirjoissa ja muissa noin kaksitoistavuotiaista alaspäin olevalle yleisölle suunnatuissa teoksissa. (Roald Dahlit ja muut menevät tietysti sitten eri kategoriaan.)

[PTJ Uusitalo]

No ei tietenkään pitäisi. Akuahan lukevat paitsi 50-vuotiaat, myös viisivuotiaat. Siinä on iso ero - kyllähän monet aikuisetkin lukevat Nalle Puhinsa Nalle Puhina.

Ja yksittäisistä tapauksista en sano juuta enkä jaata.

[PTJ Uusitalo]

No älä. Muistaakseni minä luin pienenä sanomalehdistä pelkästään sarjakuvat.

[Marsumestari]

Ainakin itse olen tyytyväinen siihen, että Conanin suomi-julkaisussa on jätetty nimet ennalleen. Oikeastaan kokonaisia tarinoita pitäisi jättää välistä, jotta suomalaisuuden illuusio säilyisi yhtenäisenä.

Itse en ole nähnyt Saiyukia mutta veikkaisin sen jenkkiversion, Alakazam the Greatin olevan malliesimerkki siitä, miksi liiaallinen lokalisaatio on suolesta. Lukemani perusteella kaikki buddhalaisuuteen viittaava on muuteltu.

Lainaus Anime-lehti 01/2005:n Kuukauden klassikko-jutusta(kirjoittajana Jari Lehtinen:

"Gokusta oli tehty Alakazam, Buddhasta oli Amo, hänen vaimostaan Amas ja munkista tehty prinssi. Kaikki alkuperäinen on pyritty häivyttämään järjestelmällisesti samaan tapaan kuin tänä päivänä Pokémon käsikirjoitetaan, leikataan ja ohjataan kokonaan uusiksi japanilaisesta materiaalista "vauhdikkaammaksi" ja "ymmärrettävämmäksi".

[PTJ Uusitalo]

"Gokusta oli tehty Alakazam, Buddhasta oli Amo, hänen vaimostaan Amas ja munkista tehty prinssi. Kaikki alkuperäinen on pyritty häivyttämään järjestelmällisesti samaan tapaan kuin tänä päivänä Pokémon käsikirjoitetaan, leikataan ja ohjataan kokonaan uusiksi japanilaisesta materiaalista "vauhdikkaammaksi" ja "ymmärrettävämmäksi".

...Toisin sanoen Pokémon on muokattu niin että kaikki keskiverron amerikkalaiskuusivuotiaan käsityskyvyn ylittävä on poistettu.

Nostan esiin esimerkin dubbauksesta. Telkkarista tuli Powerpuff Girls, tämä kaikkien tuntema ihastuttava camp-sarja. Se esitettiin alkuperäisin äänin ja suomenkielisin tekstein, ja nimiä ei oltu muuteltu. Townsville oli Townsville eikä Tuusville, ja niin edespäin.

Alkuperäisversiot lienee tarkoitettu niin vanhalle katsojakunnalle, että se kykenee lukemaan tekstityksiä. Tässä mielessä sarjan tämä esitys oli suunnattu vanhemmalle yleisölle. Sen kääntäjät ovat epäilemättä olleet tietoisia konventioiksi muodostuneista suomennetuista nimistä, mutta olivat silti päättäneet säilyttää alkuperäiset. Miksiköhän?

[Reima Mäkinen]

Tarvitaanko animekäännöksille oma ketju?

Nimet liittyvät myös vaikkapa sarjojen markkinointiin, ja näin ollen pidän luonnollista sitä, että kustantaja saattaa haluta niitä muuttaa. (Ja kääntäjällä on tekijänoikeus kääntämäänsä nimeen) Mutta voipi olla myös makuasia tuo nimien kääntäminen? Nimihän on fiktiossa usein myös sillä tapaa symbolinen, että se kertoo henkilöstä enemmänkin kuin vain sen millä äänteillä hän erottuu muista. Nimi ei siis ole vain nimi, vaan se voi olla (ja onkin enemmän tai vähemmän) viittaus johonkin.

Jos nimi on käännetty. Aikuiset (ja jaksavaiset) saavat helposti selville hahmon alkuperäisen nimen, kun taas ne jotka haluavat päästä helpommalla voivat lukea nimen omalla kielellään, jolloin siihen liittyvä käsitteistö saattaa avautua selkeämmin?
Missään tapauksessa en kannata sarjan sisältöön puuttumista, vaikka pidänkin sitä esim. Aku Ankan tapauksessa melko arveluttavana puuhana. Sarjan sisältö ja luonne muuttuvat olennaisesti sen mukaan, miten hahmot replikoivat. Ja tästä syystä puheen luonne/sävy yleensä pyritään säilyttämään (em. poikkeusta, eli Akua lukuun ottamatta).

[PTJ Uusitalo]

Otetaanpa esimerkkitapaukseksi tämä tuorein mangasuomennos, Tokyo Mew Mew. Sarjan päähenkilökaartiin kuuluvat tytöt nimeltä Ichigo, Minto, Retasu, Purin ja Zakuro. Antti Valkama päätti pitää nämä nimet sellaisinaan. Sen sijaan Tokyopopin julkaisema jenkkiversio "käänsi" näistä nimistä esiin Mintin ja Lettucen; ei liene mitenkään ihmeteltävää, miksi he eivät ole suomeksi Minttu ja Salaatti. Ichigo sentään on saanut pitää nimensä englanniksikin, eikä häntä ole nimetty Strawberryksi.

Tästä tulee tietysti mieleen Ranma 1/2, jossa jokaisen kiinalaisen nimi on jokin kauneudenhoitotuote, ja Sorcerer Hunters, jossa hyvin suuri osa nimistä on ruokien nimiä. Nämä ovat kuitenkin pelkkiä pieniä sarjakuvantekijän vitsejä, joita ei ole tarkoitettukaan ymmärrettäviksi. Mangaa metrossa lukeva, huonosti englantia ymmärtävä salaryman ei ainakaan osaa aavistaa yhtään mitään.

Ja niin animen puolelle kun taas mennäänkin... ADV Films julkaisi aikoinaan Princess Tutun, eikä siinä ollut kuin yksi vika: Päähenkilön nimi "Ahiru" oli käännetty muotoon "Duck", niin tekstityksissä kuin dubbauksissakin. Sehän on suora käännös, mutta kun Duck ei ole nimi. Ahiru on.

Toki tämä on ymmärrettävää siinä mielessä että Ahiru itse asiassa on ankka tytön hahmossa, mutta ei kai se tarkoita että hänen nimensä on Ankka? Ei Kenkään ole Nyrkki eikä Ryu Lohikäärme, ja Sakura Kinomoto ei taatusti ole Kirsikankukka Kinomoto. Ja on se kumma että Ichigokin saa pysyä Ichigona, vaikka Tokyo Mew Mew on korkeintaan kaksitoistavuotiaille suunnattu.

[Reima Mäkinen]

Muutama oikaisu. Tuskin kääntäjä A sitä päätti, että onko se Lettuce vai Salaatti vai joku muu suomennos? Väittäisin, että kustantaja päättää sen käännetäänkö nimiä vai ei. Tapauskohtaisesti luonnollisesti. A voisi toki kieltäytyä kunniasta jos yhtiö haluaisi että kaikki nimet suomennetaan ja tämä loukkaisi hänen ymmärrystään siitä mitä kääntäjän työ on. Problemaattisempi olisi tilanne sillä hetkellä jos A sattuisi kipeästi tarvitsemaan sitä rahaa mitä kääntämiesestä saa palkaksi.

Väitteesi: "Nämä ovat kuitenkin pelkkiä pieniä sarjakuvantekijän vitsejä, joita ei ole tarkoitettukaan ymmärrettäviksi." Ei ole linjassa sen kanssa, että nimillä on joku pyhä merkitys johon ei saisi kajota. Jos nimillä ei ole tarkoitusta, eli sitä ei olisi tarkoitettu (jonkun) ymmärrettäväksi, niin eikö sen voisi yhtä hyvin vaihtaa? Toisaalta eikö nimen merkityksen tai merkitystaustan avaaminen aina rikasta lukukokemusta. Jos esimerkiksi jossain sarjassa on kolme mangahahmoa. Yhdellä on tunnettuun politiikkoon viittava nimi. Toisella vaikkapa maalaisuuteen viittaava nimi, ja kolmannella joku mahdollisimman trendikäs nimi, niin miten tämä asetelma avautuu vaikkapa suomalaiselle lukijalle?

Lopultakaan tässä ei kyllä ole varmaan mitään kiistan aihetta. En todellakaan puolustele paskoja jenkkikäännöksiä, haluan vain sanoa, että kääntäminen voi täysin perustellusti ulottua myös nimiin. Toisaalta se voi järjen vastaisesti (esim. muodikkuussyistä) olla ulottumatta.

[Antti Valkama]

Heps.

Tässä tapauksessa kääntäjä käytti valtaa ja valitsi nimien kirjoitusasut. Kustannustoimittaja ei ollut eri mieltä... Tosin Reima on siinä oikeassa, että mikäli erimielisyyttä tulee, minä en ole se joka tekee lopullisen päätöksen - vaikka kitistä toki voin.     Sinänsä toki ihan oikea järjestys, sillä minun rahojani ei laiteta likoon tavaraa julkaistaessa. Mutta jos olen eri mieltä jostain merkityksellisestä asiasta, sanon sen kyllä ja yritän myös saada toimittajan ymmärtämään asian Oikean  Laidan.

Tokyo MewMewin kohdalla oli mielestäni perustelluinta käyttää noita valitsemiani muotoja. Hahmothan ovat - Purinia lukuunottamatta - japanilaisia, joten japanilainen kirjoitusasu on järkevämpi kuin englanninkielinen. Ette takuulla törmää Japanissa kovin moneen Retasuun tai Mintoon, mutta ainakin ne ovat sikäläisittäin mahdollisia. Toisin kuin Lettuce ja Mint. (Saattaa olla että jokunen vanhempi on innostuksissaan nimennytkin lapsensa Retasuksi. Ihmiset ovat outoja.)
 

[PTJ Uusitalo]

Hmm, tästähän olisi kiintoisaa jatkaa vaikka kuinka kauan. Minä nyt vain satun olemaan sitä mieltä, että teokseen kajoaminen enemmän kuin mitä on pakollista on arveluttavaa. (Esimerkiksi käy vaikkapa 4Kidsin infernaalinen "Hollywood Mew Mew" -välikohtaus. Ja 4Kids on muutenkin demoni.)

Tietysti teoksen repliikit on käännettävä toiselle kielelle. Nimet ovat eri asia; Harry Potterin kaltaisissa tapauksissa maailmankuva rakentuu hassujen nimien varaan, ja siksi (huom.) kokonaisvaltainen kääntäminen on parasta. Mutta siinä tapauksessa että nimet ovat pelkkiä mitenkään kokonaisuuteen liittymättömiä välivitsejä ne voi hyvin jättää kääntämättä. Koska japanilaiset eivät vitsejä tajua, ei meilläkään ole siihen tarvetta. Hupaisat yksityiskohdat voi sitten imeä yleissivistykseensä loppuliitteistä. Kohdeyleisöön vetoaminen ei oikein auta, ellei puhuta alle kymmenvuotiaista.

Ja entäs sitten kun teoksen kieltä sensuroidaan antamatta mitään tilalle?

[Lurker]

Miksi käännöksien kritisointi kohdistuu suurelta osin aina vain henkilöhahmojen nimiin? Vrt. Elfquest-käännöksistä käyty keskustelu...

Eivätkös nämä käännökset (Elfquest, Conan, Tokyo Mew Mew) yleisesti ottaen ole erittäin hyviä ja kansainvälisessä vertailussa suorastaan erinomaisia?

[isokana]

Japanilaisten nimien kirjoitusasu on herättänyt minussa jonkinasteista kiinnostusta. Kun henkilön nimi lausutaan vaikka Sakura tai Ahiru, ovatko ne kanjit, joilla nimet kirjoitetaan, myös kirsikankukan ja ankan kanjit? Vai ovatko ne jotain muuta, joka satutaan lausumaan samalla tavalla? Ainakin animesarjoissa (minä mitään oikeasta Japanista tiedä) ihmisten esitellessä itseään heiltä joskus kysytään, kuinka nimi kirjoitetaan, mikä viittaisi siihen, että yhdellä nimellä voi olla monta kirjoitusasua. Jos esimerkiksi Ahiru, joka vaikuttaisi olevan ainakin japanilainen sukunimi, kirjoitetaan normaalisti kanjeilla XY eikä ankkaa tarkoittavalla ja Princess Tutussa se olisi merkitty ankan kanjilla, voisin helposti ymmärtää ADV:n käännösratkaisun. Entä tuollaiset lainasanoilta kuulostavat nimet kuin Minto ja Retasu, onko ne kirjoitettu kanjeilla vai tavumerkeillä?

Ja miksi hitossa minä en opettele japania, kun tällaiset jutut kiinnostavat?

P.S. 4Kidsin One Piece -raatelu on kyllä kuulostanut melko karmaisevalta. Ei nimien kääntely tai kääntämättä jättäminen vielä minun maailmaani kaada, mutta kun materiaalia aletaan leikkelemään ja kasailemaan omien mieltymysten mukaiseksi, voi vaan todeta, että tekisivät itse sellaisen sarjan kuin haluavat ja jättäisivät OP:n ja kumppanit sellaisen levittäjän huoleksi, joka niitä tosiaan haluaa julkaista.