Lloydin nimmarista. Ko. herra osoittautui todella puheliaaksi henkilöksi. Sinä aikana kun itse jonotin (jonon 4:s)
Saman jonon kolmantena henkilönä (Suomalaisessa siis tai muuten Lloyd on kertonut samat jutut joka paikassa) voin yhtyä mielipiteeseen. Ei ole nimmarin jonottaminen ja saaminen ollut koskaan ennen näin mielenkiintoista.
Rahaa meni taas enemmän kuin kehtaa myöntää. Saaliiksi tarttui mm. Jussi Jänis 4, V niin kuin verikosto, Hämis-kirja, Ankantekijät 4, Gravettin mangakirja, murre-Asterix, Dampyr, pari Hagelbergin albumia, Ubu 1, Sokeri-Sakari, Kapteeni Kuolio, Praedor - koston merkki osan mainitakseni.
Ohjelmasta lauantaina tuli kuunneltua lauantaina vain kotimaisten ankantekijöiden juttelua. Painobaarissa käyntikin kutistui u-käännökseksi, kun julmettu päänsärky ja väsymys (flunssa ja kesän lopettajaisbileet ovat olleet tämän viikon vieraita) eivät sietäneet hälinää ja musiikkia enää sekuntiakaan.
Sunnuntaina suuntasin sitten semi-hyvin nukutun yön jäljiltä Tennispalatsiin kuuntelemaan mangahölinää. Ensimmäinen paneeli olikin hölinää, kun ensimmäiset puoli tuntia puhuttiin vain pahimmasta väkivaltapornosta mitä löytyy ja tutkijarouva päätti sitten iskeä näytteen raiskauskohtauksesta piirtoheittimelle, kun yleisön joukosta löytyi perheitä kymmenvuotiaine lapsineen. Selosti vielä tarkasti mitä tapahtui ja lopuksi vielä kommenttia "seuraavalla sivulla tältä sitten ammutaan aivot pellolle". Muutenkin tuntui siltä, että kyseinen tutkija oli äänessä reilusti yli puolet ajassa jättäen muille hyvin vähän kommentointivaraa. Seurannut Gravettin esitelmä oli puolestaan vallan mainio. Rennosti selitettyä asiaa ja paljon. Tungos oli aika valtava, kun ulostauduin salista, joten Postitalolle ja tänään Pienlehtitaivaaseenkin mahtui. Kuuntelin loppuosan Puupää-esitelmästä ja jatkoin putkea Krampeilla&Nyrjähdyksillä, Ornettella sekä Lloydin ja Gravettin puhuille. Lloyd osasi puhua myös sunnuntaina. Ruokatauko ja Garam kuunteluun. Sitten näin yllättäen ison miehen vaihtavan trikoita päälleen vessan edessä. En usko toipuvani ihan heti. Kyseessä oli tietysti Black Peider ja Suomi-USA -maaottelu. Pakkohan sitä oli jäädä katsomaan (ja kuuntelemaan). Lopulta vielä takaisin Tennispalatsiin Gravettin luotsaamalle kierrokselle Japan Pop -näyttelyyn. Bonuksena mies kierrätti meidät vielä nykytaideosion läpi. Happi meinasi loppua jossain vaiheessa, mutta ei haitannut.
Ja se siitä, hyppäys bussiin ja kotiin. Lattialla odottaa vajaa puolen metrin pino sarjakuvaa. Ehkä luettu jo ensi festareihin mennessä.