Mikä Suomessa ilmestyvistä manga-sarjoista on paras?

[Mutterikoira]

  Kertokaapa lisää suomenkielistä mangaa tai jotain sinne suuntaavaa? Rakastan sitä piirrostyyliä!!! Tiedän tällä hetkellä.. Ranma½(Iha paras) ja Salapoliisi Conan(En ole toistaiseksi lukenut, pian aloitan). Kiitos avustanne! Älkää muuten vaihtako mieluiten aihetta silleen Ja asiasta toiseen-meiningillä.  :

[Veli Loponen]

Siirsin ja liitin tämän tänne, koska tässä ketjussa jo puhuttiin suomennetusta mangasta (kannattaa käyttää haku-toimintoa).
Kannattaa katsastaa myös tämä keskustelu.

[AG/Punainen jättiläinen]

Jos tykkäät fantsusta, niin esim. Ragnarök.

[bgt]

Kansa on puhunut ja Akira voittanut, taas kerran. 

[Özqäri]

Niinpä, kyllä niitä nykyään alkaa tulla, suomennettuja mangoja siis. Itse tiedän ainakin tällä hetkellä nämä:
-Ranma ½
-Dragonball
-One Piece
-Akira
-Salapoliisi Conan
-Beyblade(?)
-Hiroshiman poika
Ja manhwana:
-Ragnarök

[Doc Lomapäivä]

Dragonball on noista kolmesta paras, mutta  en ole lukenut noita kahta.

Tällä samalla ammattitaidolla moni kriitikko on päässyt pitkälle.

[Kake]

...vaikkei Akirakaan ole hassumpi. Mitä nyt vain "vähän" väkivaltainen ja sairas...

Just se iskee muhun...

[Tuukka]

Akira. Ehdottomasti Akira. Tuli luettua jo ennenkuin oli mangasta mitään tietoa. Mahtava sarjakuva!

[Doc Lomapäivä]

Luin Ranma 1/2 osan 12 ja Dragon Ballin osan 8. Niitä vertaillessa DB on parempi, vaikka ne ovatkin hiukan eri tyylilajeissa. Ranma on paremmin piirretty, joskin DB:n tyylin rentous viehättää. DB:n juoni on hallitumpi. Ranma on ehkä enemmän tytöille ja DB pojille (ei pidä suuttua jos olen väärässä).

Akira taas on ihan eri tyylilajissa. Kun kysytään onko Akira parempi kuin Ranma tai DB, kysymys on saman tyypinen kuin kumpi on parempi Warhol vai Rembrant, tai Selviytyjät vai Uutiset. Pelkkänä mielipidekysymyksenä pidän Akirasta eniten.

[jinroh]

Ranma on paremmin piirretty, joskin DB:n tyylin rentous viehättää. DB:n juoni on hallitumpi.

Mikä juoni? Siis Ranman.

No hyvä on, Ranmassa on juoni - vaikkei sitä moni tiedä. Kehystarina veikeästi pysähtyy alussa - vuosiksi - ja nytkähtää taas käyntiin loppupuolella. Julkaisun keskimääräinen sisältö koostuukin sitten näppärästä tilannekomiikasta ja hahmogallerian kasvattamisesta ja toisaalta uudelleenlämmittämisestä. Varsin toimivaa ajanvietettä.

DB:n hallitusta juonesta en sitten tiedä kun kyllästyin viidennen suomennetun kirjasen kohdalla, mutta kyllähän siitäkin sarjiksesta moni vanha patu tykkää.

[bgt]

se vaan kertoo ranman elämästä

Ei ihan. Tarinassa on päähenkilö, Ranma, jolla on ensimmäisessä osassa rakennettu konflikti: Ranmalle tyrkytetään vaimoa ja vastuuta Tendon taistelukoulun perinteen jatkamisesta, minkä lisäksi Ranmalla on ongelmana satunnainen muuttuminen tytöksi.

Tarinan kaari ei ole ihan länsimaisen standardin mukainen, vaan osat 2-21 ovat toistaiseksi olleet asiaan juurikaan vaikuttamattomia osatarinoita. Käsittääkseni kuitenkin tämä tarinan pääristiriita kuitenkin sarjan loppuun mennessä ratkaistaan jollain tavalla. Luultavimmin Ranma avioituu Akanen kanssa ja alkaa opettamaan Tendon koulussa mestarina. Se, että jääkö Ranma pysyvästi pojaksi, vaiko alkaako kenties Akane myös muuttuilemaan, vai onko jokin kolmas vaihtoehto, on vielä avoinna.

[Dragongirl92]

Dragon Ball tietty! Akira ei kolahtanut ja Ranma ½ on... miten sen sanois... Siinä ei ole tappelut nini jänniä kuin Dragon Ballis. Ranmas ihmissuhteita liikaa minun makuuni XD

Dragon Ballissa on loistava juoni, omaperäiset hahmot ja se on pidempi (muistaakseni. Vai oliko ne yhtä pitkiä?)

[Ghaassas]

Dragon Ballissa on loistava juoni, omaperäiset hahmot ja se on pidempi (muistaakseni. Vai oliko ne yhtä pitkiä?)

Minusta pituus on useimmiten vain huono asia. Pitkästä sarjasta seuraa usein se, että a) päävihulainen karkaa aina viime hetkellä, mistä seuraa vain saman toistoa, tai b) esiin pomppaa aina uusi päävihulainen ja toisen jälkeen sarja menee sen verran tylsäksi ettei sitä jaksa seurata. Lyhyet sarjat ovat muutenkin mukavempia, kun ne saa loppuun nopeasti ja voi jo siirtyä eri sarjaan. Tämähän ei siis koske vain sarjakuvia, vaan kaikkea muutakin: tv-, elokuva-, kirja- yms. sarjoja. Erityisesti genren vaihtaminen piristää paljon.

 Toki on olemassa näitä sarjoja, joissa jakso loppuu aina aloituspisteeseen, esim. Aku Ankka. Nämä ovatkin siiten poikkeuksia joissa homma kuuluu asiaan. Useimmiten tälläiset sarjat myös tarjoavat tarinoissaan hyvin erilaisia aihepiirejä.

[Soeur Odeline]

Ehdoton suosikkini on Akira. Luin sen kakkososaa joskus varhaisteininä kirjastossa ja pelästyin niin paljon, etten uskaltanut tutustua mihinkään "aikuisten" sarjakuvahyllyn tuotokseen seuraavaan kymmeneen vuoteen. Vähän aikaa sitten luin mielenkiintoisen artikkelin siitä, miten ydinpommi on vaikuttanut japanilaiseen populaarikulttuuriin ja miten sodan ydintuhon traumoja on käsitelty sarjakuvissa. Tässä yhteydessä mainittiin Akira, joten lähestyin Akiraa uudestaan rohkeasti ja jäin siihen lopulta totaalisesti koukkuun. Niin sitä muuttuu idealistisesta teinistä dystopiasta nauttivaksi kyynikoksi.

Akiran perusteella oletin pitäväni nyt mangasta noin yleensäkin, mutta suurin osa niistä pelottaa minut tiehensä pelkillä lautassilmäisillä päälikansitytöillään. Ainakin tytöille suunnattu materiaali vaikuttaa pelkästään ärsyttävältä. Täytynee jatkaa tutkimusmatkaa miehille suunnatun rankemman scifin parissa. Suositteluja otetaan vastaan. Olen kuitenkin tyttö, joten en etsi pornahtavia juttuja...

Akira tuntuu paranevan loppua kohden entisestään, koska se menee yhä merkillisempään suuntaan. Todella raivostuttavaa, miten nihkeään tahtiin sitä on suomennettu.

[rama]

Täytynee jatkaa tutkimusmatkaa miehille suunnatun rankemman scifin parissa. Suositteluja otetaan vastaan. Olen kuitenkin tyttö, joten en etsi pornahtavia juttuja...

Suosittelen Neon Genesis Evangelion-mangaa. Se on hämmästyttävä yhdistelmä teini-angstia, ihmisten suuruudenhulluutta ja siitä periytyviä ongelmia, huumoria ja ihmissuhteitten monimutkaisuutta/hankaluutta. Ja tietysti jätti-mechoja, mikä on aina plussaa