Glömp 7

[roju]

Nyt on selvitty festareista ja ulkomaanmatkoista ja aikaa perehtyä tuohon pinoon joka nurkassa kaatuilee.

Glömp 7 sisältää tällä kertaa vain ulkomaista sarjakuvaa. Tarinat ovat niin visuaaluisesti kuin sisällöllisesti todella laidasta laitaan mutta yhtä kaikki korkeatasoisia, korkeatasoisempia kuin kotimaan-Glömpeissä usein... tietysti koko muussa maailmassa on enemmän mistä valita.

--tulee mieleen se Suuren Kurpitsan vaihe 80-luvulla, jolloin lehdessä oli vain ulkomaisia sarjakuvia ja kustantajat sanoivat piirtäjilleen että lehden taso on tämä, sitten kun pystytte tähän, pääsette lehteen.--

Jutut ovat jotakuinkin riittävän pitkiä, joku hetki on jokaiseen ehditty vangita. Novelli on vaikea laji, mutta tässä pääosin onnistutaan.

Omia suosikkejani ovat esim. Anneli Furmark, Isabel Carvalho, Giacomo Monti ja Frederic Poincelet eri syistä. Giacomo Nannista tulee japanilainen ug mieleen.

Mitäs piditte? Entä onko kukaan vielä lukenut sitä Tommin luonnoskirjaa? 

[HEsko]

Mitäs piditte? Entä onko kukaan vielä lukenut sitä Tommin luonnoskirjaa?

Pidin tosi paljon. Suosikkia on vaikea nimetä tähän hätään, mutta kyllä
Jeffrey Brown on kirjan parhaimistoa. Pitänee palata takaisin kirjan ääreen
ja tarkastaa ne parhaat tekeleet sieltä, lisään sitten tähän listaan.
Mutta kirja oli kaikinpuolin hyvä hankinta; tarpeeksi paksu ja viihdyyttävä.

Luonnoskirjaa en ole vielä saanut hommattua.

[tomu]

Tarinat ovat niin visuaaluisesti kuin sisällöllisesti todella laidasta laitaan mutta yhtä kaikki korkeatasoisia, korkeatasoisempia kuin kotimaan-Glömpeissä usein... tietysti koko muussa maailmassa on enemmän mistä valita.

Kannattaa huomioida, että kyllähän tämän seitsemännen numeron tekijät ovat suurimmaksi osaksi jo omissa maissaan ansioituneita oman tyylinsä löytäneitä tekijöitä. Kotimaiset Glömp -numerot ovat sen sijaan keskittyneet aina tuomaan esille pääosin uusia tekijöitä.

Keräämällä kasaan kotimaisten tekijöiden kerman saataisiin kyllä aikaan korkeatasoinen julkaisu ihan mihin verrattuna tahansa. En näe sen kuitenkaan olevan Glömpin kaltaisen pienkustanteen tehtävä. Nämä tekijät kyllä saavat työnsä julki ihan oikeillakin kustantamoilla, julkaisuissa, jotka tavoittavat suuremman yleisön.

Tosiaan, tästä eteenpäin olisi tarkoitus tehdä joka toinen numero ulkomaisista tekijöistä. Tämä tietenkin, mikäli tarvetta on. Seuraava kahdeksas numero on taas kotimainen. Materiaalin deadline joulukuun lopussa. Mailailkaa Tekijät, jos kiinnostaa.

[roju]

Kannattaa huomioida, että kyllähän tämän seitsemännen numeron tekijät ovat suurimmaksi osaksi jo omissa maissaan ansioituneita oman tyylinsä löytäneitä tekijöitä. Kotimaiset Glömp -numerot ovat sen sijaan keskittyneet aina tuomaan esille pääosin uusia tekijöitä.

Keräämällä kasaan kotimaisten tekijöiden kerman saataisiin kyllä aikaan korkeatasoinen julkaisu ihan mihin verrattuna tahansa. En näe sen kuitenkaan olevan Glömpin kaltaisen pienkustanteen tehtävä. Nämä tekijät kyllä saavat työnsä julki ihan oikeillakin kustantamoilla, julkaisuissa, jotka tavoittavat suuremman yleisön.

Totta kyllä, silleen lähtökohta on aivan eri. Kunnioitettavaa kulttuurityötä Kurpitsan viitoittamalla polulla kuitenkin, eipä noita uusia kotimaisia tekijöitä kyllä tule vastaan ellei ole ankara friikki. Ja kokemuksesta muistan että on se aina eri tehdä jollekin toiselle kustantajalle, kuin itse julkaista... ei huonompi tai parempi, vaan eri.   

Tosiaan, tästä eteenpäin olisi tarkoitus tehdä joka toinen numero ulkomaisista tekijöistä. Tämä tietenkin, mikäli tarvetta on.

Eipä tuota uutta ulkomaistakaan mistään Tukholmaa lähempää saa käsiinsä. Tai ehkä jotain Pitkän miehen verkkokaupasta, mutta siellä ei voi selata.

[Antti Vainio]

Pitkän Miehen verkkokauppa on maailman paras, se toi minulle polkupyörällä (ei millään sporttimallilla todellakaan) lentokentältä pari albumia Heurekan kahvilaan kun oli kerta sovittu. Verkkokauppa voi parhaimmillaan olla todella joustavaa ja yllättävän sosiaalista toimintaa. Tukekaa Pitkän Miehen verkkokauppaa

[Hanna]

Pitkän Miehen verkkokauppa on maailman paras

Minä taas olen luottanut Amazoniin sarjishankinnoissani, siis nimenomaan jenkki-Amazoniin, koska dollarin kurssi on jo pitkään ollut varsin suotuisa. Toimitusajat ovat olleet ihan siedettäviä, postikulut kohdallaan eikä mitään kämmejä ole (vielä toistaiseksi) tapahtunut.

Glömpistä...
Edellinen numero (6) seisoo kunniapaikalla hyllyssäni, mutta kyllä uusinkin siihen viereen mahtuu. Kansi oli melkoisen luontaansatyöntävä verrattuna edelliseen tosi upeaan kanteen, mutta sisältö oli kyllä täyttä rautaa. Eniten pidin Åsa Grennvallista ("Perhetuttu"), Anneli Furmarkista ("Merenrannalla maalaamassa"), Marcus Nyblomin sanattomasta Lintu-tarinasta, Nicolas Mahlerin Herra Zorron hupaisista seikkailuista sekä - tietysti - Jeffrey Brownista, joka Mahlerin lisäksi oli mielstäni koko albumin parasta antia. Eivät menneet rahat taaskaan hukkaan Glömpin ostossa!

[JV]

Minäkin voisin kyllä ilmaista oman arvolauselmani siitä, että minustakin Glömp 6 oli edustavampi ja monessa mielessä tasokkaampi kataloogi kuin tämä uudempi seiska. Kutosessa oli itselleni aika paljon ihan uusia tuttavuuksia, jotka kuitenkin tekivät aika tasokkaita juttuja, sekä teknisesti että omaa ilmaisuaan löytäneinä. Uusin Glömp on tietysti paljon hajanaisempi kun poimitaan stooreja eri mantereilta. Paljon kiinnostavaa mahtuu mukaan, mutta aika monta tarinaa olisin itse raakannut poiskin, esim. Nicolas Mahlerin Spy vs. Spy -ripp offit ja Isabel Carhalvon kuvasarjan, jonka 7 sivua olisi voinut käyttää johonkin muuhun - aihepiiriltään jo aika kulunutta eikä aiheeseen mitään lisäävää. Tässä otettiin tyyli Balthukselta. Mutta nämä molemmat jo saivat aiemmin kehuja, joten kai ne sitten paikkaansa puolustavat.

Meirav Shaul oli kuvallisesti dynaamista, mutta tarina ei kovin kummonen ollut. Jessica Khane jaPedro Noran, Till D. Thomasin, Frédérik Poincelet'n, Åsa Grenvallin ja Giacomo Montin jutuista pidin eniten, ja tottahan Jeffrey Brownikin toimii mitä mainioimmin tuommoisina pikku paloina. Noista kehumistani taitaakin jo ynnäytyä ainakin puolet paksun albumin pituudesta.

Marcus Nyblomin ja Carvalhon tilan kun olisi täyttänyt toisenalsiella fyllinkillä, olisi ollut kyseessä oikein tiuha pakkaus. Mutta kaikkinensa laaja-alaisesti kiinnostavia kulmia esittelevä paketti ja tutustuttaa kavalaadiin lahjakkaita tekijöitä, joiden myöhempää tuotantoa voi metsästellä vaikeasti saatavista ja ylikalliista ulkomaan antologioista tai ihan vaa kattoo internetist.

Saisko Souther Salazaria julkaistua?

[Petteri Oja]

Minä uskalsin seiskan luettuani vihdoin myöntää itselleni, ettei Glömp ole mua varten. Yksikään juttu ei iskenyt kunnolla. Kutosessa muistaakseni sentään jokunen.

Eniten pidin Åsa Grenwallista, joka olikin aika perinteinen tarina. Jeffrey Brownit ei iskeneet, vaikka olis periaatteessa pitänyt. Oman elämän tilittämisessä Kaltsu on parempi kuin Brown.

Kiitos ja anteeks. Vika taitaa olla mussa.

[roju]

Jeffrey Brownit ei iskeneet, vaikka olis periaatteessa pitänyt. Oman elämän tilittämisessä Kaltsu on parempi kuin Brown.

No niin ON!!!! Kaltsu maailmankartalle!!! Jeffrey on ihan apuri. Se vaan sattuu oleen Ameriikasta. Epistä. Njääh.

[tomu]

Minäkin voisin kyllä ilmaista oman arvolauselmani siitä, että minustakin Glömp 6 oli edustavampi ja monessa mielessä tasokkaampi kataloogi kuin tämä uudempi seiska. Kutosessa oli itselleni aika paljon ihan uusia tuttavuuksia, jotka kuitenkin tekivät aika tasokkaita juttuja, sekä teknisesti että omaa ilmaisuaan löytäneinä. Uusin Glömp on tietysti paljon hajanaisempi kun poimitaan stooreja eri mantereilta. Paljon kiinnostavaa mahtuu mukaan, mutta aika monta tarinaa olisin itse raakannut poiskin, esim. Nicolas Mahlerin Spy vs. Spy -ripp offit ja Isabel Carhalvon kuvasarjan, jonka 7 sivua olisi voinut käyttää johonkin muuhun - aihepiiriltään jo aika kulunutta eikä aiheeseen mitään lisäävää. Tässä otettiin tyyli Balthukselta.

Hmm, en kyllä rinnastaisi Mahleria Spy vs Spyn kanssa. Mielestäni Nicolas on harvoja mykkäsarjakuvan hallitsijoita. Jos jotain tyylillistä vaikutetta haluaa hakea, Chaplin osuu lähemmäs. Nicolasin tekeminen on kokonaisvaltaista, myös animaationsa ovat tutustumisen arvoisia:

http://www.mahlermuseum.at/

Glömpin julkaisuperiaatteista korostaisin edelleen, että noissa kotimaisissa numeroissa pyrin tuomaan esille uusia, jopa tuntemattomia tekijöitä. Tässä ulkomaisessa numerossa tarkoitus oli taas esitellä aiemmin SUOMESSA huomiotta/vähällä jääneitä taiteilijoita. Tekijät siis voivat sinulle Veltti olla tuttuja, mutta veikkaisin, että isommalle osalle lukijoista kirjasta löytyy paljon uutta.

Isabelin juttu operoi yhdessä hetkessä nyansseilla. Toimii minulle.

Saisko Souther Salazaria julkaistua?

Hmm, katsotaan. Ihan hyviä juttuja kyllä siellä täällä, mutta ei kuitenkaan omalla listallani jenkeistä kärkipäässä. Toinen juttu on, että jenkit ovat aina vähän hankalia. Pienemmilläkin tekijöillä on omat agentit ja vastaus (jos sitä yleensäkään tulee) alkaa yleensä tiedustelulla, paljonko julkaisusta irtoaa rahaa. Jotkut taas tuntuvat viis veisaavan koko muusta maailmasta. Glömpin tapauksessa minulla ei ole ollut mahdollista maksaa tekijöille muuta kuin ilmaiskappaleina. Olisi kyllä mukava maksaa edes nimellinen korvaus, ihan noin periaatteesta. No, ehkä tulevaisuudessa. Pääpointti kuitenkin on, että jos maksan yhdelle, pitäisi minun pystyä maksamaan myös muille.

Minä uskalsin seiskan luettuani vihdoin myöntää itselleni, ettei Glömp ole mua varten. Yksikään juttu ei iskenyt kunnolla. Kutosessa muistaakseni sentään jokunen.

Kiitos ja anteeks. Vika taitaa olla mussa.

Jos vikaa on, löytyy se toimituksesta. Voi vain olla, että lukija ja julkaisu kulkevat tässä tapauksessa eri polkuja. Harmi jos näin olet kokenut. Teen kuitenkin julkaisua ihan KAIKILLE ihmisille, en millekään pienelle eliitille. Hyh semmonen.

[vesa saarinen]

Ylempänä Petteri Oja (valvoja) tilitti, että Glömp 7 ei oikein maistunut. Koska olen tällainen kaljupää ja taidesarjakuvattaja, pitää tietenkin sanoa pitkätukalle, että minullepa, perhana, maistui! Glömp 7 oli mitä mainioin katsaus laadukkaaseen vaihtoehtoisempaan sarjakuvaan. Ja koska mukana oli Jeffrey Brownia, jota palvon ja palvelen, en voinut kuin hymähdellä tyytyväisenä. Kokoelman ainoa ongelma oli se, että se loppui.

Olen kyllä ihan ekstaasissa. Suomessa julkaistaan niin jumalaton määrä loistavaa sarjakuvaa, että ei tässä ehdi kuin ihmetellä. Mainio teos.

[Petteri Oja]

Voi vain olla, että lukija ja julkaisu kulkevat tässä tapauksessa eri polkuja.

Luulisin että juuri tästä on kyse. En edelleenkään usko että Glömp 7:ssa mitään varsinaista vikaa on, se vaan ei ollut just mua varten. Ainakaan nyt.

Teen kuitenkin julkaisua ihan KAIKILLE ihmisille, en millekään pienelle eliitille. Hyh semmonen.

Erinomaista.

Mää muuten tykkäsin kovasti First Book of Hopesta.

[JV]

Glömpin julkaisuperiaatteista korostaisin edelleen, että noissa kotimaisissa numeroissa pyrin tuomaan esille uusia, jopa tuntemattomia tekijöitä. Tässä ulkomaisessa numerossa tarkoitus oli taas esitellä aiemmin SUOMESSA huomiotta/vähällä jääneitä taiteilijoita. Tekijät siis voivat sinulle Veltti olla tuttuja, mutta veikkaisin, että isommalle osalle lukijoista kirjasta löytyy paljon uutta.

Ilmaisin itseäni aika huonosti viime kerralla, joitain sivulauseita jäi pääkoppaan. Tässä ne jälkijättöisesti: En siis tarkoittanut että seiskassa olisi ollut minullekaan sen vähempää uusia tuttavuuksia. Kutosen suomiosastolla se vain on erityisen huomiollepantavaa, että olet saanut tuotua esille uusia, omailmeisiä tekijöitä. Tietysti siinä on erilainen "löytämisen"  ilo, kun laskennaiset todennäköisyydet kullanhuuhtomisessa näillä pienemmillä vesillä pitäisi olla pienempi. Ehkä Suomessa, ja varmaan kaikkialla muualla on paljon tekijöitä, jotka taide/ muotoilu/yliopistokoulujensa aikana tekevät ahkerasti ja innolla sarjakuvia mutta homma unohtuukin kokonaan työelämän nielaistessa. En tiedä. Toivotaan, että Glömpissäkin ansioituneet ja muut nuoret lahjakkuudet jaksavat jatkaa sarjallisten kuvien parissa.

[roju]

Ehkä Suomessa, ja varmaan kaikkialla muualla on paljon tekijöitä, jotka taide/ muotoilu/yliopistokoulujensa aikana tekevät ahkerasti ja innolla sarjakuvia mutta homma unohtuukin kokonaan työelämän nielaistessa.

Näin just on. Sitä valmistuu johonkin muuhun ammattiin ja valmistumisen jälkeen alkaa tehdä niitä hommia mitä osaa leivän saadakseen. Vaikka toisinkin vois olla, aloitettiinhan Suomessa animaatiokoulutuskin ja pikkuhiljaa on tullut animaatioteollisuutta, kaikenlaista. Ja sirkuksessa on tapahtunut sama, alalla oli harrastuneisuutta ja aktiivisia lobbareita. Saivat oman taidetoimikunnankin. Sarjiskoulu (tutkintoonjohtava) ois kiva!

Itselläni visiitti Ranskanmaalle siihen kouluun josta valmistuin vaikuttikin juuri sillä laila silmiä avaavasti että oikeesti tajusi että tämähän on pisnes jossakin päin maailmaa (ja sinne pääsee lentokoneella), eli siis ihan varteenotettava ammatinvalinta.

Ja sen jälkeen kesti vielä tajuta ettenhän mä silti halua tehdä sitä valtavirran sarjakuvaa. Mutta kaikki, jotka haluaa, kannattais luoda suhteita Ranskaan! Täällä voi vähän turhautua kun ei ole noita kaupallisia markkinoita.

[tomu]

Ehkä Suomessa, ja varmaan kaikkialla muualla on paljon tekijöitä, jotka taide/ muotoilu/yliopistokoulujensa aikana tekevät ahkerasti ja innolla sarjakuvia mutta homma unohtuukin kokonaan työelämän nielaistessa. En tiedä. Toivotaan, että Glömpissäkin ansioituneet ja muut nuoret lahjakkuudet jaksavat jatkaa sarjallisten kuvien parissa.

Tämä on kyllä ongelma. Mainosmaailma kuvituksineen esimerkiksi on imaissut aika monta hyvää tekijää. Sarjakuva ei alana elätä muuta muutamat. Ei kai sitä voi tekijöitäkään syyttää jos haluavat sen juustonsa leivän päälle. Pieni periaatteellinen läpsäys on kuitenkin ihan ok. Siis jos tekijä oikeasti uskoo sarjakuvaan ilmaisumuotona. Silloin pitäisi jaksaa tehdä ja toitottaa, huutaa ja raivota asiasta kaikille... eikä vain odotella päiviä parempia. Nyt, kun kotimaisella sarjakuvalla menee jonkin verran paremmin kuin kymmenkunta vuotta sitten, alkaa paluumatkalaisiakin taas olla. Silti liian moni tekijä katoaa jonnekin, vaikka parhaat työnsä olisivat vielä selkeästi olleet tulossa. Mielestäni aniharva on valmis sarjakuvantekijä alle kolmikymppisenä. Pitää nääs vaan jaksaa.

Ylipäätään minulle itselleni tärkein vetävä voima sarjakuvaa ja julkaisuja tehdessäni on nimenomaa se, että uskon sen voimaan ja mahdollisuuksiin ilmaisumuotona, miten se tavoittaa ihmisiä. Tätä sitten pitäisi koettaa valaa myös Glömpin tekijöihin ja lukijoihin. Ylipäätään on jo hienoa, jos joku ottaa sarjakuvan vaikka vain osaksi tuotantoaan, sinne maalauksen tai kirjoittamisen rinnalle.