Olen varma siitä, että vaikka jutussa mainittiin kunnon merkityksestä, niin 90% katsojista ei tajunnut, kuinka loistokuntoisen pitää sarjakuvakohteen olla, jotta siitä kovia hintoja maksettaisiin.
Tai sitä että 90% sarjakuvista on max. euron tavaraa.
Juurikin näin. Todella paljon on niitä, jotka eivät tajua, että jos vaikka joku tietty lehti on arvokas, niin silti kaikki saman ikäiset eivät ole. Vaikkapa vuoden 65 Tex-liuskasta on maksettu muutama kymppi, niin kai sä tästä muutaman vuoden vanhemmasta Lännensarja-lehdestä sitten maksat ainakin satasen.
"Hauskin" tapaus oli, kun joku ukko soitti myydäkseen Texejä. Puhelu meni jotakuinkin näin.
- Moro! Säkö ostat noita Tex Willereitä? Mulla olis niitä leipälaatikollinen.
- Terve. Mitähän numeroita siellä mahtaa olla? Miltä vuosilta?
- No varmaan jotain 70- 80-luvun lehtiä.
- Niin no, multa puuttuu muutama lehti, mutta ne kyllä kiinnostaa, että jos niitä on niin mielelläni ostan.
- Siis sä et meinaa ostaa koko laatikollista?
- No enpä kai. Tarttis ainakin tietää, että mitä se laatikko pitää sisällään.
- No en mä sitten jaksa kaivaa sitä esille. Olkoon siellä. No moro sitten.
-Moi?
Siis ihan pimeetä touhua. Ei kai kukaan sikaa säkissä osta.
Moro, mulla olis tässä auto myynnissä. Halpakin, on vaan kymppitonnin.
Ai. Minkä merkkinen?
No, en mä tiedä. Ostatko vai et?
Siinä oli ukolla vissiin kuvitelmat, että perkele, hänellähän on varastossa leipälaatikollinen kultaa. Nytpä saan siitä seuraavien vuosien kaljarahat kokoon.