Keräily on yksi juttu ja sijoittaminen toinen. Oliko kaverisi edes kiinnostunut jääkiekkokorteista? Oliko hän ns. varoissaan? Vai olisiko hänellä ollut viisikymppiselle parempaakin käyttöä kuin täydentää kokoelmaansa (olettaen, että jääkiekkokortit häntä kiinnostavat)? Esim. itseäni ei kiinnosta jääkiekkokortit sitten tippaakaan, joten voisin kuvitella tilanteen tullen itseni 'sijoittajaksi'. En kuitenkaan ostaisi 'satasen arvoista' korttia edes viitosella, ellei minulla olisi jo ostajaa valmiina, jolta tietäisin satavarmasti saavani siitä saturaisen.
Silti voi olla ihan perusteltua sanoa, että kortti on satasen arvoinen, jos samanlaisista on sellaisia hintoja viime aikoina makseltu. Himokeräilijä voi sellaisen summan maksaa, jos se täydentää hänen kokoelmaansa. 'Taviskeräilijä' ei viitsi välttämättä uhrata suuria rahoja, vaikka tietäisikin, että joku on joskus siitä paljon maksanut. Sijoittaja taas ei ehkä viitsi maksaa edes puolia, jos asia ei lähtökohtaisestikaan kiinnosta, eikä himokeräilijöitä ole tiedossa jonoksi asti.
