Harkitsin hetken threadin poistoa, mutta jos nyt jättäis ja kattois jos tulis vaikka lottovoitto. Ei sitä koskaan tiedä. Kärjistyksestä ja selkeästä "ootte paskoi" mentaliteetista huolimatta tästä voi jopa lähteä ihan hyvä keskustelu.
Kirjoitusasua voisi hiukan parantaa. Oli vähän vaikea lukea tekstiä.
Mutta ASIAAN! Miksi jokin asia on vain lapsille? Kirjoja kirjoitetaan lapsille, nuorille, aikuisille, vanhuksille. Samoin sarjakuvia. Tietokonepelejä. Leluja. Virvoitusjuomia. Piirrettyjä. Mikä tarkkaan ottaen tekee piirretyistä jotain mikä on vain lapsille? Myönnän kyllä että itsellä on hieman oma lehmä ojassa; lopetin juuri JLU- ja Teen Titans-maratonin, jotka selkeästi ovat kohderyhmää "lapset ja nuoret". Piirretty porno on tietenkin kärjistystä, mutta jos alkaa kelaa niin Toisen Maailmansodan aikana sotilaat liimailivat seiniin piirroksia kauniista naisista, yleensä vähäpukeisia. Harlekiini-romaaneja on kirjoitettu.. en tiedä kuinka kauan. Kumpi on vähemmän normaalia; kiihdyttää mieltä katselemalla piirroshahmoa ruudulla vai lukea tekstiä ja saada mielikuvia jotka ajavat saman asian?
On asioita joita on loogisempaa tehdä piirrettynä animaationa, ja on asioita joita on helpompi tehdä näyteltynä (ja draamahan on siis tarinankerronnan laji; miksei piirretty tai sarjakuva voisi olla draamaa?). Ilkeän näköiset hirviöt, suuret räjähdykset tai maata järisyttävä kohtaus voi olla helpompi animoida kuin toteuttaa kameralla; animaationa on myös helpompi toteuttaa tyylikeinoja, jotka kameralla osoittautuvat helposti turhan vaikeaksi. Vrt. Dick Tracy ja Sin City esimerkkeinä "tyylikikkailusta" (suht onnistuneista).
Tämän kaiken sanottuani; ei ole tervettä käyttää joka päivää neljää tuntia piirrettyjen tuijottamiseen. Toisaalta, ei ole myöskään tervettä viettää joka päivää telkkarin ääressä bissen kanssa tai polttaa kynttilää molemmista päistä kaiken aikaa bilettämällä. Kyse on kohtuudesta; siitä mikä on hauskaa, ja tietää milloin lopettaa. Kaikkea voi tehdä liikaa. Piirrettyjen katselu on viihdemuoto. Luen minäkin joskus lasten kirjoja; ne ovat miellyttävä trippi aikaan jolloin elämä oli niin paljon helpompaa, oletan että lasten animen (siis sen joka on suunnattu 4-vuotiaille) katselu voisi olla hyvinkin rentouttavaa paluuta lapsuuteen. Se tekee hyvää, varsinkin joillekin ihmisille jotka ovat unohtaneet mitä oli olla lapsi. Ei aina tarvitse olla aikuinen, ja se on hyvä muistaa. Jotkut unohtavat ja itkevät sitten baarissa tuoppiin ilta toisensa jälkeen.