Aarg. No, tuskin
pelkän mangan ja animen katsominen ja lukeminen on sen terveellisempää kuin mikään muukaan yksipuolinen asia, kuten täällä onkin jo todettu aika monta kertaa. Itse en oikein ymmärrä ihmisiä, jotka eivät suostu edes tutustumaan mihinkään mikä on tullut Japanin ulkopuolelta - tai vastapainoisesti ihmisiä, jotka leimaavat kaiken roskaksi jos se on mangaa tai animea. Omenat ovat terveellisiä, mutta mitäs jos ei söisikään enää mitään muuta?
Mutta todellinen "ongelma" taisi tässä olla se, saavatko aikuiset katsoa piirrettyjä vai eivät. Miksi eivät saisi?

Kuten (taas kerran) jo todettu, aikuisille tehdään piirrettyjä, eivätkä nuo viime vuosisadan alun piirretyt olleet sen "aikuisempia" - eivät edes propagandapiirretyt, vaikka niissä olikin natseja. Mutta kyllä, vanhat Droopyt ja Betty Boopit tehtiin aikuisille, elokuvien alkukuvina näytettäviä lyhytpiirrettyjä katsoivat kaikki.
Animaatio on aikuistunut kovasti tuossa 90-luvun aikana. (Tai "aikuistunut". Miksi kaiken pitää aina olla niin "aikuista". Joskus ala-asteella "aikuisuus" käsitettiin sellaisena, ettei saa vitsailla eikä tehdä vaan mitään lapsellista. Sitten myöhemmin piti juoda sidukkaa ja sanoa "hih hih, mä taidan olla vähän kännissä..."

) Mitä taas animeen tulee, luin juuri haastattelun, jossa Liikkuvan Linnan tekemisessä ollut häiskä (sori, en muista nimeä) totesi, että Japanissa yritetään tavoittaa mahdollisimman suuri yleisö, toisin kuin perinteisesti länsimaissa, jossa animaatio on käsitetty lastenviihteeksi.
Sitten voi taas miettiä, että missä vaiheessa animaatio muuttui täällä "pelkäksi" lastenviihteeksi.
Animaatioluennolla mietittiin että miksi animaatiota tehdään. No, sillä voi toteuttaa vaikka mitä ja sitä on kiva katsoa. Ei siihen muita syitä vaadita. Ihmiset haluavat katsoa piirrettyjä kuvia, jostain syystä. Tietenkin joillakin on tuo "emmävoi ku se on lapsellista"-asenne. Kehottaisin tutustumaan
Scott McCoudin mainioon kirjaan
Sarjakuva - näkymätön taide.

Se selventää monta asiaa.
Jotkut asiat toimivat paremmin animaationa, jotkut vaikkapa pelinä tai näyteltynä elokuvana. Esitystavat ovat erilaisia, mutta ei se tee yhdestä huonompaa kuin toisesta. Esim.
Satoshi Konin leffa
Tokyo Godfathers ei toimisi näyteltynä leffana läheskään yhtä hyvin kuin 2D animaationa. Hahmoja ei saisi karrikoitua tarpeeksi. 3D-ratkaisu olisi ollut täysi katastrofi.
Lukekaa se
Sarjakuva - näkymätön taide.
![Cool 8]](https://www.kvaak.fi/keskustelu/Smileys/classic/cool.gif)