Kirjoittaja Aihe: Sarjakuvat ja väkivalta  (Luettu 12088 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Jari Lehtinen

  • Jäsen
  • Viestejä: 4 011
  • Itsevalaiseva myyrä joka selvittelee kurkkuaan
Re: Sarjakuvat ja väkivalta
« Vastaus #15 : 05.10.2005 klo 19:52:05 »
Voi sentään tätä ikuista aihetta.

Yksikään teos ei sinänsä sano yhtään mitään. Se tarvitsee yleisön. Yleisön käsitys teoksesta, yleisössä heränneet mielteet teoksesta, kaikki ne ovat yleisön oma tulkinta. Millä lihaksilla tekijä kontrolloi sitä, mitä yleisö teoksesta ajattelee ja mitä se siitä saa päähänsä? Parhaimmillaan tekijä voi antaa viittauksia, osoittaa suunnan, mutta ei yleisöä mikään pakota seuraamaan sitä suuntaa ja päästä sinne, mitä tekijä tarkoittaa. Mikä tahansa voidaan tulkita miten tahansa.

Barksin Palomies Aku Ankka nakuna oli liikaa Hollannin Aku Ankka -julkaisulle 1950-luvulla, joten koko sivu poistettiin tarinasta pois. Ja tämä seuraava klassinen akvarelli, joka on levinnyt 1900-luvun mittaan suurinpiirtein kaikkien ruotsalaisten lastenkamarien seinille kymmenin tuhansin kappalein, on vielä räikeämpää lapsipornoa kuin Dragon Ball - tässähän melkein näkyy pimppa, herra varjele, ja sellaistahan ei Dragon Ballissa koskaan nähdä:

Carl Larsson: Tyttöjen huone
http://www.johanengbergsantik.com/foto/sid/06/carl_larsson_5psd.jpg

Pitäisiköhän tähänkin siteerata itseään ja toistaa mitä jo tuli todettua säikeessä "Mangan ikärajat". Eija Lamminluoto: Mediaväkivallan tutkimusperinteet, Kuopion Yliopisto, 2004:
"Perinteinen vaikutustutkimus lukuisista ja toistuvista yrityksistä huolimatta epäonnistui tavoitteessaan todistaa, että mediassa esiintyvä väkivaltaisuus siirtyisi sellaisenaan väkivaltaiseksi käyttäytymiseksi. Jo varhain tuli tarpeelliseksi hahmottaa mediavaikutus uudella tavalla." Myöhemmin Lamminluoto osoittaa, että voidaan erottaa oikeutettua väkivaltaa, ja epäoikeutettua väkivaltaa, joilla on syy-yhteytensä tarinassa ja hahmojen välisissä suhteissa.

Lukuisista ja toistuvista yrityksistä huolimatta.

Tämä on tietysti niin selvää sanaa ja selkeästi kirjoitettua tekstiä, että täytyy olla asiantuntija väittääkseen, että Lamminluoto todellisuudessa tarkoittaakin päinvastaista kuin mitä hän sanoo.
« Viimeksi muokattu: 05.10.2005 klo 19:57:50 kirjoittanut Jari Lehtinen »
”Yhdysvalloissa vuosittain julkaistaan 720 miljoonaa kappaletta »C o m i c s» sarjakuvia … joista ei vain puutu kaikki kasvatuksellinen arvo, vaan jotka ovat suorastaan vahingollisia.” Lastemme puolesta, Kansainvälisen lastensuojelukonferenssin Suomen päätoimikunta 1952.

Lurker

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 17 162
Re: Sarjakuvat ja väkivalta
« Vastaus #16 : 05.10.2005 klo 20:06:55 »
Onko taide ja luovuus vaarallista, tai vähintäänkin häiritsevää?

Jari Lehtinen

  • Jäsen
  • Viestejä: 4 011
  • Itsevalaiseva myyrä joka selvittelee kurkkuaan
Re: Sarjakuvat ja väkivalta
« Vastaus #17 : 05.10.2005 klo 20:14:51 »
Onko taide ja luovuus vaarallista, tai vähintäänkin häiritsevää?

Retoriseen kysymykseen vastaus varmuuden välttämiseksi: se on yksi sen tärkeistä ominaisuuksista.
”Yhdysvalloissa vuosittain julkaistaan 720 miljoonaa kappaletta »C o m i c s» sarjakuvia … joista ei vain puutu kaikki kasvatuksellinen arvo, vaan jotka ovat suorastaan vahingollisia.” Lastemme puolesta, Kansainvälisen lastensuojelukonferenssin Suomen päätoimikunta 1952.

Veli Loponen

  • Isoveli
  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 11 080
  • <><
Re: Sarjakuvat ja väkivalta
« Vastaus #18 : 05.10.2005 klo 20:20:36 »
Esimerkki oli äärilaidasta sen vuoksi, että ihmiset aivan liian helposti luopuvat vapaudestaan, koska eivät ajattele asiaa loppuun asti.
Minusta tuollainen ääriesimerkki toimii vain provokatiivisena eleenä, syytöksenä: "jos en saa tehdä niin kuin itse haluan, olet paha, tuomitseva ja kahlitseva natsisika". Eikä sitä välttämättä sillä edes tarkoita. Toivottavasti.

Lainaus
Jokaisen on elettävä itsensä kanssa, tehköön jokainen (lain vaatimusten sisällä) päätöksensä sen mukaan.
Lisäsit itsekin sulkuihin tuon "lain vaatimusten mukaan". Olet siis sittenkin sitä mieltä, että tekijällä todellakin on vastuu?
Perry Rhodan ei polta tupakkaa!
http://www.veliloponen.com/sarjakuva

Kivik

  • Paha Kissa
  • Jäsen
  • Viestejä: 875
Re: Sarjakuvat ja väkivalta
« Vastaus #19 : 05.10.2005 klo 20:22:23 »
Olen raman linjoilla 100 %:sti. Vain idiootti kaipaa "moraalista vastuuta" fiktion esittämiseen. Se satiiri-pointti oli hyvä. Ihminen, joka vetää herneen nenään moraalisesta närkästyksestä jonkin romaanin, sarjakuvan, elokuvan tms. vuoksi on yleensä sellainen joka ei ole oikeastaan lainkaan tutustunut ihmiskunnan historiaan,  kulttureihin, tarinankerrontaperinteisiin jne. ja luulee siksi, että hänen kauhistelemansa asia on keksitty viime viikolla. Ja hän kuvittelee, että hänen jumalainen tehtävänsä on estää tämä asia, ja että hän todella pystyy estämään sen mitä hän sitten haluaakin estää. Ja tällä hän kuvittelee muuttavansa ihmisten käyttäytymistä, ellei peräti itsensä ihmisluonnon.
"Sata taiteilijaa aikoo kiertää kymmenen päivää ympäri maata puhumassa rauhan puolesta. Jos siinä junassa säilyy rauha ja kaikki sata tulevat elävinä takaisin,ei kenenkään pitäisi enää epäillä rauhan mahdollisuutta."
(Henrik Tikkanen:Henrikinkatu)

rama

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 709
  • ”Be a devil, not a crybaby!”
Re: Sarjakuvat ja väkivalta
« Vastaus #20 : 05.10.2005 klo 20:30:57 »
Lisäsit itsekin sulkuihin tuon "lain vaatimusten mukaan". Olet siis sittenkin sitä mieltä, että tekijällä todellakin on vastuu?

Tottakai, olen ollut sitä mieltä koko ajan, mutta olen kanssasi täysin eri linjoilla erinäisten ”sääntöjen” tai ”kuluttajansuojalakien” tarpeellisuudesta...

Ja kuten jo sanoin, olisi aika katsastaa läpi kaikenmaailman lait ja niiden ajankohtaisuus sekä tarpeellisuus. Nykyinen lainsäädäntätahti on jo aiheuttanut tällä saralla pahan inflaation...

Oma edit: Tähdennän nyt vielä kerran, että vastuulla tarkoitan siis tekijän vastuuta omaa itseään kohtaan.
« Viimeksi muokattu: 05.10.2005 klo 20:32:36 kirjoittanut rama »
”My problem lies in reconciling my gross habits with my net income”                      
      Errol Flynn

https://oblivionhigh.wordpress.com

Veli Loponen

  • Isoveli
  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 11 080
  • <><
Re: Sarjakuvat ja väkivalta
« Vastaus #21 : 05.10.2005 klo 21:09:04 »
Ihminen, joka vetää herneen nenään moraalisesta närkästyksestä jonkin romaanin, sarjakuvan, elokuvan tms. vuoksi on yleensä sellainen joka ei ole oikeastaan lainkaan tutustunut ihmiskunnan historiaan,  kulttureihin, tarinankerrontaperinteisiin jne. ja luulee siksi, että hänen kauhistelemansa asia on keksitty viime viikolla.
Jäi ajatus hieman epäselväksi, joten kysyn tarkentavan kysymyksen: tarkoittaako tämä sitä, että kaikki ennen tehty pyhittää nyt ja tulevaisuudessa tehtävät asiat? Ja eikö sitten mielestäsi joku, joka on tutustunut ihmiskunnan historiaan, kulttuureihin ja tarinankerrontaperinteisiin yms. voi mitenkään vetää siitä ns. "herneitä nenäänsä" moraalisesta närkästyksestä?
Perry Rhodan ei polta tupakkaa!
http://www.veliloponen.com/sarjakuva

Kivik

  • Paha Kissa
  • Jäsen
  • Viestejä: 875
Re: Sarjakuvat ja väkivalta
« Vastaus #22 : 05.10.2005 klo 22:41:50 »
Jäi ajatus hieman epäselväksi, joten kysyn tarkentavan kysymyksen: tarkoittaako tämä sitä, että kaikki ennen tehty pyhittää nyt ja tulevaisuudessa tehtävät asiat? Ja eikö sitten mielestäsi joku, joka on tutustunut ihmiskunnan historiaan, kulttuureihin ja tarinankerrontaperinteisiin yms. voi mitenkään vetää siitä ns. "herneitä nenäänsä" moraalisesta närkästyksestä?

Kyse ei ole pyhityksestä, vaan sen tunnustamisesta, että kaikki meitä närkästyttävä on todennäköisesti jo tehty lukuisina variaatioina tämän auringon alla, joten näissä jutuissa on kyse on jostain perin inhimillisestä, ja sellaisena kenties inhimillisyydelle hyvinkin tarpeellisesta. Ne kertovat jotain meistä,ihmisistä, ja ovat siksi tärkeitä. Sellaista mikä kertoo meistä ihmisistä, vaikkapa ensin närkästyksen herättäen, tulisi siis ymmärtää eikä pyrkiä kieltämään sitä. Saattaisimme rajata jotakin oleellista ihmisestä ihmisyyden ulkopuolelle silkasta ymmärtämättömyydestä - ehkä älyllisestä laiskuudestakin.

Jos joku vetää herneet nenään esim. siitä, että Zeus raiskaa Ledan tai vaikka Rabelais´n kynäilyistä voisi miettiä ensisijaisesti omaa närkästystään.

Ja tarkoitin, että jos jotkut jutut näkee laajemmassa kulttuurisessa ja historiallisessa kontekstissa, niin silloin jokin yksityiskohta tuskin herättää närkästystä, silloin jopa saattaa ymmärtää "loukkaavan asian" välttämättömyyden.
"Sata taiteilijaa aikoo kiertää kymmenen päivää ympäri maata puhumassa rauhan puolesta. Jos siinä junassa säilyy rauha ja kaikki sata tulevat elävinä takaisin,ei kenenkään pitäisi enää epäillä rauhan mahdollisuutta."
(Henrik Tikkanen:Henrikinkatu)

JV

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 048
Re: Sarjakuvat ja väkivalta
« Vastaus #23 : 05.10.2005 klo 22:45:36 »
Valitan, en tunnen tätä manga -tapausta, josta tämä vääntö on alkujaan alkanut, mutta sallinette, että esitän oman kommenttini tähän yleisluontoisemmaksi muodostuneen teoretisoinnin rinkiin...

Olen hieman skeptinen uskomaan, että tämä ko. manga olisi jotenkin oleellista muodoin taiteellisesti latautunut- kuulostaa, että kyseessä olisi pikemmin väkivallalla ja pornolla mässäilyä.

Taiteen piirissä väkivaltaa on transgressiivisesti käytetty yhtenä elementtinä kyseenalaistamaan yhteiskunnan normeja ja moraalin rankaa, ravisuttamaan arkipäivään jumittuneita ihmisiä- milloin hedelmällisemmin, milloin tyhjänä shokeeraamisena.

Viihteen piirissä väkivallasta on muotoutunut hyödyke, jota tarinan päälle röykkiöittäin ripottelemalla voidaan taata tietyn yleisönosan viihtyvyys. Mielestäni sopii hyvin kysyä mistä väkivallan katsomisen mielihyvä syntyy, ja mitä seurauksia sillä on. On selvää, että populaarikulttuurilla on suuri vaikutus arvojen ja käyttäytymismallien muokkaamisessa - ei niin, että jonkin elokuvan tai sarjakuvan näkeminen / lukeminen hypnotisoisi jotakuta murhatöihin tai väkivaltaan, mutta samalla tavalla kuin poulaarikuvasto romantisoi rakkautta, idolisoi ulkoista menestystä, se esittää väkivallan normatiivisena käyttäytymisenä.

Tästä aiheesta oli puhetta Sin City -elokuva -threadissa, ja kyseistä elokuvaa diggailin loppujen lopuksi juuri sen absurdin väkivalta -pröystäilyn ansiosta. Ilman sitä se vaan ei olisi toiminut. Silti en tpidä väkivallalla ylenmääräistä mässäilyä kovinkaan arvokkaana, mutta ymmärrän se lumon.

Kautta historian ovat kansat kertoneet verikylläisiä tarinoita, ja saaneet siitä jännitystä ja oman verensä suonissaan tiheämmin pumppaamaan. Verenhimoisuus ja julmuus on ihmisessä aika syvällä, samaten kuin lihalliset himot, mutta joskus toivoo, että ihmisen kulttuuri olisi jotain muutakin, ja voisi jopa ylittää ne, hetkellisesti.

« Viimeksi muokattu: 05.10.2005 klo 22:48:22 kirjoittanut Veltti »

Kivik

  • Paha Kissa
  • Jäsen
  • Viestejä: 875
Re: Sarjakuvat ja väkivalta
« Vastaus #24 : 05.10.2005 klo 22:59:38 »
Ihmiskunnalla on kaksi suurta mysteeriä, jotka eivät lakkaa kiehtomasta sitä: seksuaalisuus ja kuolema. Ihminen kilahtaisi, varsinkin sovinnaisessa ja turvallisessa nyky-yhteiskunnassamme, ellei hän saisi taiteen ja populäärikulttuurin kautta käsitellä näitä teemoja uudelleen ja uudelleen. Ja jokainen sukupolvi haluaa käsitellä niitä omalla tavallaan uudelleen ja uudelleen. Ja niin on hyvä.
"Sata taiteilijaa aikoo kiertää kymmenen päivää ympäri maata puhumassa rauhan puolesta. Jos siinä junassa säilyy rauha ja kaikki sata tulevat elävinä takaisin,ei kenenkään pitäisi enää epäillä rauhan mahdollisuutta."
(Henrik Tikkanen:Henrikinkatu)

JV

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 048
Re: Sarjakuvat ja väkivalta
« Vastaus #25 : 05.10.2005 klo 23:04:17 »
Lainaus
Ja tarkoitin, että jos jotkut jutut näkee laajemmassa kulttuurisessa ja historiallisessa kontekstissa, niin silloin jokin yksityiskohta tuskin herättää närkästystä, silloin jopa saattaa ymmärtää "loukkaavan asian" välttämättömyyden.

Minäkin meinasin esittää kritiikkiä älyttömästä argumentoinnistasi, mutta edellinen vastauksesi teki selvemmäksi, mitä tarkoitit. Tuo loukkavan asian välttämättömyys on kiinnostava heitto, ja ehkä juuri liittyy tietynlaiseen transgressioon. Tällainen problematiikkahan liittyy suoraan johonkin Teemu Mäen "kissantappovideoonkin". Onko oikeutettua pistää yksi kissa päiviltä, kulttuurissa, joka välillisesti on syypäänä miljoonien ihmisten kurjuuteen ja kuolemiin, ja kulttuurissa, jossa elokuvateatteriin täytyy mennä sadetakissa, ettei veri ja suolet lennä valkokankaalta vaatteille. Että voiko väkivallan teolla kritisoida väkivallan kultuuria?

No, ehkäpä tuo menee off-topiciksi.

Viihdeväkivallan parissa ei ole yleensä mitään motiiveja, tai pointteja väkivallalle, se on itseisarvo, popcornien kyytipoika. Jonkinlaista hyvän-pahan moraalidikotomiaahan viihde-elokuvissa viljellään, mutta se tuskin riittää itse väkivallan perusteeksi - kyllä siinä ollaan primitiivisempien viettien äärellä. Se mikä väkivallan esittämisen, samoin kuin seksuaalisuuden, suhteen on kyseenalaista on vääristynyt hedonismi, jossa täytyy koko ajan mennä rankemmaksi ja rankemmaksi, ja se rankkuus on se juttu. Siinä ollaan kyllä häiriökäyttäytymisen motivointia lähellä - kun sähköisen kuvan rankkuudessa ollaan saavutettu ääripisteet, eikä omassa elämässä ole muuta substanssia, rupeavat kaikenmaailman peräkammarin pojat kaivelemaan kyökistä lihaveistä.

JV

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 048
Re: Sarjakuvat ja väkivalta
« Vastaus #26 : 05.10.2005 klo 23:12:40 »
Ihmiskunnalla on kaksi suurta mysteeriä, jotka eivät lakkaa kiehtomasta sitä: seksuaalisuus ja kuolema. Ihminen kilahtaisi, varsinkin sovinnaisessa ja turvallisessa nyky-yhteiskunnassamme, ellei hän saisi taiteen ja populäärikulttuurin kautta käsitellä näitä teemoja uudelleen ja uudelleen. Ja jokainen sukupolvi haluaa käsitellä niitä omalla tavallaan uudelleen ja uudelleen. Ja niin on hyvä.

Olet kyll ihan oikessa, mutta mitä tarkoittaa se niiden "käsittely"? Onko se sitä, että kopioidaan viereisessä pulpetissa istuvalta väkivaltaviihdepläjäystä, vai sitä että mikä tahansa väkivalta ja seksi vastaanotetaan kiimaisina, silmät lasittuneina. Vai pitäisikö väkivaltaa tai / ja seksiä esittävässä tuotksessa olla jotakin koettua, ajateltua, jotakin omaa ja rehellistä, omaa vereslihaa. Jotain, joka vastaanottajassaankin herättäisi kouriintuntuvia kokemuksia ja ajatuksia, keinotekoisen fantasman sijaan, joka vain turruttaa aivot ja sumuttaa näkemään ihmistä aj kulttuuriaan ympärillään..?

Curtvile

  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 16 014
Re: Sarjakuvat ja väkivalta
« Vastaus #27 : 05.10.2005 klo 23:38:47 »
Tätä aihetta olenkin innolla odottanut. (Ironiaa.)
Sarjakuvat eivät ole sen väkivaltaisempi media kuin muutkaan itseisarvoisesti. Mielenkiintoisempaa kuin tutkimustulokset ja yhteiskunnan ja taiteilijan/ senttarin vastuu on se että AINA kun puhutaan väkivallasta puhutaan fyysisestä koskemattomuudesta.
Sarjakuva sodasta, tappelusta nyrkkeilystä jne. on aina väkivaltaa = tuomittavaa toimintaa.
Veri ja suolenpätkät onkin helppo tuomita ja kanonisoida lukijakunta alikehittyneiksi.  Huomattavasti yleisempi jokapäiväinen ja lähes tauoton henkinen väkivalta taiteessa ja yhteiskunnassa jää näkymättömäksi.
Itse epäilen omalta osaltani vaikuttaneeni enemmän tai vähemmän epäsuorasti kahteen itsemurhatapaukseen. Olisi pitänyt olla kiltimpi tyhmille. En silti ole omasta tai juridisesta näkökulmasta murhaaja.
B Virtanen on kovan luokan väkivaltaeepos.

Veli Loponen

  • Isoveli
  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 11 080
  • <><
Re: Sarjakuvat ja väkivalta
« Vastaus #28 : 05.10.2005 klo 23:47:32 »
Kyse ei ole pyhityksestä, vaan sen tunnustamisesta, että kaikki meitä närkästyttävä on todennäköisesti jo tehty lukuisina variaatioina tämän auringon alla, joten näissä jutuissa on kyse on jostain perin inhimillisestä, ja sellaisena kenties inhimillisyydelle hyvinkin tarpeellisesta.
No tämä selvensi. Olen kuitenkin hieman eri mieltä (kuten varmaan arvaatkin) tuosta tarpeellisuudesta. Toki taustan tunteminen antaa asialle perspektiiviä ja sitä kautta saattaa huomata, että tämä sama asia on ollut vialla jo viimeiset 3000 vuotta. Mutta se ei kuitenkaan estä tai kiellä yrittämästä asiaan muutosta. Haluaisin uskoa siihen, että ihmiset yleisesti haluavat tulla paremmiksi ja hyvemmiksi.
Perry Rhodan ei polta tupakkaa!
http://www.veliloponen.com/sarjakuva

JV

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 048
Re: Sarjakuvat ja väkivalta
« Vastaus #29 : 06.10.2005 klo 00:06:18 »
No tämä selvensi. Olen kuitenkin hieman eri mieltä (kuten varmaan arvaatkin) tuosta tarpeellisuudesta. Toki taustan tunteminen antaa asialle perspektiiviä ja sitä kautta saattaa huomata, että tämä sama asia on ollut vialla jo viimeiset 3000 vuotta. Mutta se ei kuitenkaan estä tai kiellä yrittämästä asiaan muutosta. Haluaisin uskoa siihen, että ihmiset yleisesti haluavat tulla paremmiksi ja hyvemmiksi.

Oletko sinä, Veli siis väkivallan graafisuutta vastaan vai väkivallan groteskeja muotoja vastaan sarjakuvassa. Kyllähän sinä kuitenkin olet aktiivinen supersankarisarjis-diggari, mitkä kuitenkin ovat täynnänsä, sinänsä ehkä viatota väkivaltaa, mutta väkivaltaa kuitenkin...