Kirjoittaja Aihe: Sarjakuvat ja väkivalta  (Luettu 12086 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Kivik

  • Paha Kissa
  • Jäsen
  • Viestejä: 875
Re: Sarjakuvat ja väkivalta
« Vastaus #30 : 06.10.2005 klo 00:29:20 »
Ihminenhän tekee itselleen väkivaltaa, taistelee viettejään, omaa ristriitaisuuttaan, puutteellisuutaan vastaan, on ankara itselleen, typistää itseään... Ja sitten on tietenkin sosiaalisuuden häkki johon meistä jokainen on suljettu kulttuurin ja oman itsen toimesta. Kaikissa yhteiskunnissa on näkymätöntä rakenteellista väkivaltaa. Uskoisin, että taide vapauttaa kokemaan hetkeksi... väkivallan, kuoleman ja seksuaalisuuden kohtaamisen kautta puhtaan primitiivisen olemisen... lyhyen vapahduksen ikuisesta näännyttävästä järkevyydestä ja moraalisuudesta.
"Sata taiteilijaa aikoo kiertää kymmenen päivää ympäri maata puhumassa rauhan puolesta. Jos siinä junassa säilyy rauha ja kaikki sata tulevat elävinä takaisin,ei kenenkään pitäisi enää epäillä rauhan mahdollisuutta."
(Henrik Tikkanen:Henrikinkatu)

V3§a V1tikain3n

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 009
  • kersanttinapalm.com/
Re: Sarjakuvat ja väkivalta
« Vastaus #31 : 06.10.2005 klo 00:38:24 »

Veltti:
Lainaus
sinänsä ehkä viatota väkivaltaa

JV

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 048
Re: Sarjakuvat ja väkivalta
« Vastaus #32 : 06.10.2005 klo 01:07:44 »
Korjataan: "viattoman oloista" tai "kulturaalisen kuvastomme turruttaneen katseelle harmittomana ilmenevää väkivaltaa"

rama

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 709
  • ”Be a devil, not a crybaby!”
Re: Sarjakuvat ja väkivalta
« Vastaus #33 : 06.10.2005 klo 09:20:18 »
Ihminenhän tekee itselleen väkivaltaa, taistelee viettejään, omaa ristriitaisuuttaan, puutteellisuutaan vastaan, on ankara itselleen, typistää itseään... Ja sitten on tietenkin sosiaalisuuden häkki johon meistä jokainen on suljettu kulttuurin ja oman itsen toimesta. Kaikissa yhteiskunnissa on näkymätöntä rakenteellista väkivaltaa. Uskoisin, että taide vapauttaa kokemaan hetkeksi... väkivallan, kuoleman ja seksuaalisuuden kohtaamisen kautta puhtaan primitiivisen olemisen... lyhyen vapahduksen ikuisesta näännyttävästä järkevyydestä ja moraalisuudesta.

Ilmaisit itseäni paremmin argumenttini, että väkivaltaisella taiteella voi olla täysin päinvastainen, eli väkivallan tarvetta vähentävä vaikutus. Kiitos  :D
”My problem lies in reconciling my gross habits with my net income”                      
      Errol Flynn

https://oblivionhigh.wordpress.com

Veli Loponen

  • Isoveli
  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 11 080
  • <><
Re: Sarjakuvat ja väkivalta
« Vastaus #34 : 06.10.2005 klo 11:04:28 »
Oletko sinä, Veli siis väkivallan graafisuutta vastaan vai väkivallan groteskeja muotoja vastaan sarjakuvassa.
En eikä siitä olekaan kyse. Olen tähän saakka puhunut pääasiassa tekijän vastuusta ja sillä tarkoitan lähinnä sitä, että tekijä ottaa työstään vastuun. Tiedostaa sen, että tämä ja tämä työ saattaa aiheuttaa tuollaisia ja tuollaisia reaktioita. Se, mitä tekijä sitten tekee ja onko se esim. Suomen lain mukaista on hitusen eri asia.
Vastuu sinällään ei siis luo rajoja, vaikka tietenkin onkin siinä ohjaamassa. Rajoja ja estoja voi myös olla vaikka kuinka paljon, mutta ei vastuuta yhtään.
Vastuullisuus koettelee myös motiiveja: teenkö tämän vain koska on sairaan hienoa piirrellä ihmisten sisäelimiä lentelemässä sinne tänne vai haluanko ehkä kertoa sillä jotakin (useimmissa toimintaviihdejutuissa kyse on todennäköisimmin ensimmäinen vaihtoehto)? Mikä tärkeintä, vastuullisuus lisää todennäköisesti laatua. Teoksesta tulee ehkä mietitympi ja osuvampi, kun tekijä tiedostaa vastuunsa ja toimii sen mukaan.
Siis sillä, että peräänkuulutan tekijän vastuuta (myös moraalista) en tarkoita sitä, että vastustaisin väkivaltaviihdettä.

Lainaus
Kyllähän sinä kuitenkin olet aktiivinen supersankarisarjis-diggari, mitkä kuitenkin ovat täynnänsä, sinänsä ehkä viatota väkivaltaa, mutta väkivaltaa kuitenkin...
Voiko väkivalta missään muodossa olla viatonta?
Perry Rhodan ei polta tupakkaa!
http://www.veliloponen.com/sarjakuva

Anssi Rauhala

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 816
  • Aces High!
Re: Sarjakuvat ja väkivalta
« Vastaus #35 : 07.10.2005 klo 12:24:12 »

...Vastuullisuus koettelee myös motiiveja: teenkö tämän vain koska on sairaan hienoa piirrellä ihmisten sisäelimiä lentelemässä sinne tänne vai ...

Ja on lukijoita, joiden mielestä se on hienon sairasta, ja tekijöitä, jotka tietävät näiden lukijoiden mieliteot. Kun myyntikikka on kaupassa hyväksi todettu, sitä tehdään lisää. Samalla lailla on - tohtisinko sanoa? - "keskustelun herättämisen" kanssa. Se herännyt keskustelu tahtoo usein jakaantua kahtia, semmoiseen "kato nyt, sairaan hienoa" / "kato nyt, ihan kauheeta" -asetelmaan. Ja kumpikin näkökulma on puolisokea. Mutta puhe (siis se "keskustelu") saa jatkua maailman tappiin asti.

Onneksi meillä on Kvaak, missä jotkut meistä pohtivat näitä asioita ihan ajatuksen kanssa. Vaikka tuskin se maailmaa muuttaa.
"The ukulele army grows larger and larger, and soon we will dominate all media. Then you will all pay." (Jonathan Coulton)
http://anssirauhala.blogspot.com/

Doc Lomapäivä

  • Jäsen
  • Viestejä: 2 816
Re: Sarjakuvat ja väkivalta
« Vastaus #36 : 07.10.2005 klo 13:13:28 »
Kautta aikojen suurin osa historiaan jääneistä taideteoksista ovat olleet tabuja ja moraalikoodeja rikkovia. Siksi on vaikea peräänkuuluttaa moraalin säilyttämistä, kun sitä kerta kannattaa tietoisesti rikkoa.

Ja toinen kysymys on, että kuka rikkoo kenenkin moraalia. Paul Gauguin (Vargas Llosan teoksessa Paratiisi on nurkan takana) lähti Tahitille etsimään kadotettua moraalittomuutta, villi-ihmistä jota protestanttisuus ja katolilaisuus eivät olleet vielä lannistaneet. Hän löysi mm. kolmannen sukupuolen, mies-naiset, vapaat parisuhteet ja mustasukkaisuudesta vapaan seksin. Olivatko tahitilaiset moraalittomuudessaan väärässä?

Veli ihan oikein peräänkuuluttaa taiteelle sisältöä. Sisältöön onkin puututtu taidekoulututuksessa niin, että teoksen selittämisestä on tullut itse teosta tärkeämpää. Pöljää, sillä eihän hyvää teosta tarvitse selittää. Sisällöllistä kuluttajansuojaa minäkin kaipaan.

Sisällöllistä väkivaltaa tänään tv:ssä: Reservoir Dogs.

Pjr

  • Jäsen
  • Viestejä: 152
  • :)
Re: Sarjakuvat ja väkivalta
« Vastaus #37 : 07.10.2005 klo 14:40:08 »
Sellainen kanta tulee aina voimakkaasti esiin tällaisissa keskusteluissa, että jos tekee taidetta joka rikkoo jonkun moraaliarvoja, niin se on moraalisesti hyväksyttävää VAIN jos sen tekee jotenkin erityisen älykkäästi ja perustelee sen hyvin. Kyllä mielestäni taiteilijalla on oikeus maalailla tai piirrellä lapsenpilluja tai suolenpätkiä yms. ihan vaan vittuillakseen tai huvittaakseen itseään. Kyllähän raaka ja yksiulotteinen brutaaliuskin kertoo toki jotain ihmisestä ja maailmasta.
 Mutta mielestäni se, että onko joku teos taiteellisesti korkealuokkainen, ei liity  mitenkään sen oikeuteen olla olemassa. Kyllä mielestäni vakavista aiheista voi tehdä taidetta(viihdettä), riippumatta siitä haluaako niitä vain riistää tai käsitellä vakavasti. Taide ei kuitenkaan loppupeleissä ole mitään muuta kuin ajatus jostain. Taiteen sensurointi on loukkaus ajatusmaailman vapautta kohtaa.

Doc Lomapäivä

  • Jäsen
  • Viestejä: 2 816
Re: Sarjakuvat ja väkivalta
« Vastaus #38 : 07.10.2005 klo 19:07:33 »
Mutta mielestäni se, että onko joku teos taiteellisesti korkealuokkainen, ei liity  mitenkään sen oikeuteen olla olemassa. Kyllä mielestäni vakavista aiheista voi tehdä taidetta(viihdettä), riippumatta siitä haluaako niitä vain riistää tai käsitellä vakavasti.

Olemassaolon oikeutus varmasti on, mutta ei esittämisen oikeutta. Vituttaa maksaa nähdäkseen taidetta, ja sitten huomaa että tekijä on vain päättänyt sutaista jotain ohimennen.

Taiteen sensurointi on loukkaus ajatusmaailman vapautta kohtaa.

Saako taiteilija loukata yleisöä? Jos joku pissaa ämpäriin ja väittää sen kuvaavan vedenpaisumusta, väitän, että taiteilija pistää katsojaa halvalla.

Kaikkea ei tarvitse julistaa taiteeksi, ei vaikka tekijällä olisi taiteilijan status, eikä kaikki taide ole hyvää taidetta. Tekijälle täytyy pystyä antamaan kovaakin kritiikkiä jos tämä on sen ansainnut. Nykyisin taiteilijoita vain silitellään. Taide-lehden päätoimittaja Otso Kantokorpi on saanut vihat päälleen kun on sanonut tämän ääneen (niin kuin Otso moisesta piittaisi).

Jari Lehtinen

  • Jäsen
  • Viestejä: 4 011
  • Itsevalaiseva myyrä joka selvittelee kurkkuaan
Re: Sarjakuvat ja väkivalta
« Vastaus #39 : 07.10.2005 klo 19:20:23 »
Kaikkea ei tarvitse julistaa taiteeksi, ei vaikka tekijällä olisi taiteilijan status, eikä kaikki taide ole hyvää taidetta. Tekijälle täytyy pystyä antamaan kovaakin kritiikkiä jos tämä on sen ansainnut. Nykyisin taiteilijoita vain silitellään. Taide-lehden päätoimittaja Otso Kantokorpi on saanut vihat päälleen kun on sanonut tämän ääneen (niin kuin Otso moisesta piittaisi).

Tämä on täysin totta.

Mutta jos taiteilijoita silitellään, teoksia puolestaan nuijitaan sumeilematta. Toistuvasti asialla ovat tietyn tieteenalan tai suuntauksen edustajat, jotka arvioivat asioita yhdestä tietystä, varsin kapeasta näkökulmasta. On vanha vitsi, että sarjakuva on olemassa, jotta suurilla sankarikasvattajilla olisi edes yksi ongelma, josta puhua. Mitä mahdollisia arvoja ja ansioita niillä teoksilla on, se ei heitä kiinnosta. Siitä ei puhuta sanaakaan.

Onko ongelma sittenkin siinä, että meillä on liian paljon yhden alan asiantuntijoita ja liian vähän ihmisiä, jotka jaksavat tarkastella teoksia ja tekeleitä useista eri näkökulmista?
”Yhdysvalloissa vuosittain julkaistaan 720 miljoonaa kappaletta »C o m i c s» sarjakuvia … joista ei vain puutu kaikki kasvatuksellinen arvo, vaan jotka ovat suorastaan vahingollisia.” Lastemme puolesta, Kansainvälisen lastensuojelukonferenssin Suomen päätoimikunta 1952.

Anssi Rauhala

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 816
  • Aces High!
Re: Sarjakuvat ja väkivalta
« Vastaus #40 : 08.10.2005 klo 10:26:38 »
Onko ongelma sittenkin siinä, että meillä on liian paljon yhden alan asiantuntijoita ja liian vähän ihmisiä, jotka jaksavat tarkastella teoksia ja tekeleitä useista eri näkökulmista?
Kyllä, siinä meillä on ongelma. Monimutkaisempaa pohdiskelua ei nähdä kannattavana, koska siinä menee aikaa hukkaan ilman, että kukaan jää kuuntelemaan sellaista "toisaalta niin, mutta jos ajateltaisiinkin" -jaaritusta. Mutta tuo ajatus pitäisikin varmaan ajatella loogiseen loppuunsa siellä "estetiikka ja ilmaisu"- tai "kritiikki ja media" -alueilla. Sillä täällähän haluttiin puhua sarjakuvista ja väkivallasta.

Mistä minulla ei ole paljon muuta sanottavaa kuin että on sitä niissä toisissa sarjakuvissa, sitä väkivaltaa. Joskus se on kertomuksen kannalta oleellista, joskus lähinnä vain - hmmm - elimellistä. Ja lopulta sitten tulevat vuosikymmenet näyttävät, mikä juttu jää paikalleen, kun kaikki ns. höttö puppu ihan omalla painollaan unohtuu pois. Mainitaankohan Frank Milleriä (ihan vain jonkin esimerkin mainitakseni) 2050-luvun kulttuurihistorian julkaisuissa tai tutkimuksissa?
"The ukulele army grows larger and larger, and soon we will dominate all media. Then you will all pay." (Jonathan Coulton)
http://anssirauhala.blogspot.com/

Doc Lomapäivä

  • Jäsen
  • Viestejä: 2 816
Re: Sarjakuvat ja väkivalta
« Vastaus #41 : 11.10.2005 klo 18:27:56 »
Pelkkä väkivalta on vain väkivaltaa, eikä pidemmän päälle kiinnosta ketään. Vain sisältö tekee teoksesta kiinnostavan. Reservoir Dogs ja Dark Knight kiinnostavat ihan muiden kuin väkivaltaelementtien vuoksi, mutta ne lasketaan väkivallan vuoksi väkivaltaisiksi hengentuotteiksi.

Olin juuri satuseminaarissa ja siellä käsiteltiin tätäkin aihetta (kuinkas ollakaan). Siellä joku sanoi että tarinat tarjoavat ratkaisumalleja, ja kun annetut ratkaisumallit ovat toistuvasti väkivaltaisia, epävarmat ja vaikutteille alttiit persoonat voivat alkaa soveltaa väkivaltaisia ratkaisumalleja todellisuuteen. Siksi olisi olennaista tarjota erilaisia käsittelytapoja ja ratkaisumalleja, eikä mitään Shieldin malleja, jossa oikea tapa on lain mukaista mutta hidasta ja väärä tapa on lainvastaista mutta nopeaa.

roju

  • sarjispelle
  • Jäsen
  • Viestejä: 1 738
Re: Sarjakuvat ja väkivalta
« Vastaus #42 : 11.10.2005 klo 20:16:17 »
Kukas nykyfilosofi se olikaan, joka sanoi että terroristit ovat viimeisiä oikeita taiteilijoita, koska he ovat ainoita jotka enää pystyvät järkyttämään suurta yleisöä.

Tässä keskustelussa on muuten välillä sekoitettu taide ja viihde. Tämän keskustelun puitteissa tarkentaisin, että ero tässä tapauksessa lienee vaikuttimissa: siinä, tehdäänkö hommelia rahanansaintamielessä (väkivaltaviihdettä tehdään, koska se myy) vai jossain muussa mielessä (ota sitten taiteilijan ajatuksista selvää).

Nyt en ehdi kirjoittaa enenmpää, jatkakaa.
Muista poika, että tämän päivän kapinallinen on huomispäivän pieru.

Doc Lomapäivä

  • Jäsen
  • Viestejä: 2 816
Re: Sarjakuvat ja väkivalta
« Vastaus #43 : 12.10.2005 klo 11:54:46 »
Tässä keskustelussa on muuten välillä sekoitettu taide ja viihde. Tämän keskustelun puitteissa tarkentaisin, että ero tässä tapauksessa lienee vaikuttimissa: siinä, tehdäänkö hommelia rahanansaintamielessä (väkivaltaviihdettä tehdään, koska se myy) vai jossain muussa mielessä (ota sitten taiteilijan ajatuksista selvää).

Väkivallan tapauksessa taiteen ja viihteen ero on hyvin häilyvä. Yksi lemppariohjaajistani on Sam Peckinpah, joka tutki väkivallan lajeja ja syitä elokuvissaan, mutta koska hän oli Hollywood-ohjaaja, hänen tuotoksiaan pidetään viihteenä. Ja onhan niissä viihde-elementtejä, mutta se ei vähennä leffojen taiteellista arvoa.

Yksi Peckinpahin karmeimmista väkivaltaelokuvista on Olkikoirat. Varsinaista väkivaltaa leffassa on vasta loppupuolella, mutta väkivallan uhka on alusta asti päällä. Ahdistava elokuva.