Kirjoittaja Aihe: Aikuisten mangaa?  (Luettu 26909 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Matti Karjalainen

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 934
  • Friendly Neighborhood Librarian
Vs: Aikuisten mangaa?
« Vastaus #60 : 13.06.2009 klo 22:35:05 »
Kōshun Takamin ja Masayuki Taguchin "Battle Royalea" ei ole käännetty, mutta minusta se on ollut eräs niistä harvoista mangasarjoista, jotka ovat vedonneet aikuisempaan puoleeni. Ja ei, en tarkoita sitä, että sarjakuvassa on erilaisia aseita, verta, tissejä ja varmaan jokunen räjähdyskin, vaan sitä, että tekijät ovat onnistuneet kuvaamaan varsin onnistuneesti pientä yhteisöä. Sarjakuvan henkilöhahmot edustavat erilaisia (tosin hieman yksiulotteisia) ihmistyyppejä, ja heidän persoonallisuutensa ja keskenäiset tunteensa vaikuttavat siihen miten kukin kuolonpeliä pelaa. Sarjakuva haastoi myös pohtimaan, miten itse toimisi samantapaisessa tilanteessa.

Vastaavasti Yuji Shiozakin "Battle Club" ei ollut mielestäni aikuista luettavaa vaikka siinä K18-leima olikin - ellei sitten aikuisleimaan riitä yksinomaan pehmopornahtava pikkuhousuilu.

Lukemistani japanilaisista sarjakuvista kelpuuttaisin aikuisemmalle listalle jo aiemmin mainituista ainakin "Hiroshiman pojan" ja jollakin tapaa myös "Yotsuban". Osamu Tezukan tuotannosta "Adolf" voisi edustaa tuota aikuisempaa mangaa.
"Onneksi kirjastonhoitajat ovat tunnollisia kaikissa tunnetuissa todellisuuksissa" (P.A. Manninen: Kapteeni Kuolio - Tampereen sankari)

vrykyli

  • Purple Oyster of Doom
  • Jäsen
  • Viestejä: 28
Vs: Aikuisten mangaa?
« Vastaus #61 : 14.06.2009 klo 02:39:09 »
Aina kun puhutaan klassikoista tai vähänkään vanhemmille suunnatuista mangasarjoista, on Hiroshiman poika saanut paljon suosiota, enkä kyllä edelleenkään osaa itse sanoa, että miksi. Jos "aikuismaiseksi" riittää pelkästään se, että käsittelee vakavaa aihetta, niin yhtä lailla vastaavia rinnastuksia voisi vetää Tokyo Mew Mewiin, joka käsittelee teemallisesti aina yhtä vakavaa ja ajankohtaista rakkautta ja vastaavasti Death note sitten kuolemaa ja moraalia. Okei, kärjistettyä kyllä, mutta jos suhteuttaa sen siihen kuinka huonosti tuo Keiji Nakazawan teos on tehty, niin mielestäni pointti on yhtä validi. (Myönnettäköön tosin, että olen lukenut vain suomeksi ilmestyneet osat)

En nyt tahdo tehdä tästä mitään väittelyä, siihen on omatkin ketjunsa, mutta en voi kuin vain olla miettimättä sitä, että suurin osa kirjasarjan saamasta huomiosta, aikuismaisuudesta ja "vakavasti otettavuudesta" lienee tulevan synkällä aiheella ratsastamisella. Vaikka kuinka yritän nähdä siinä niitä hienouksia ja sitä erilaista lähestymistätapaa kiisteltyyn aiheeseen, en edelleen voi kun sanoa, että teos on todella alleviivaava ja loppujen lopuksi tarjoaa todella mustavalkoisen maailmankuvan - ainoa vain, että tätä jaottelua ei tehdä perinteisessä toista maailmansotaa käsittelevässä kontekstissa. Jostain kumman syystä vain nämä kohdat ovat juurikin ne, joista teos ylistystä saa. Toki täytyy muistaa ajankohta jolloin sarja on julkaistu, mutta ei se silti anna anteeksi niitä aspekteja, joita sillä väitetään olevan.

Mutta niin, varmaan myönnettävä, että suomalaisesta aikuisten mangasta puhuessa, on Hiroshiman poika Nausicaän lisäksi jokseenkin ainoa varteenotettava vaihtoehto - mainitut FMA, AD ja Yotsuba! kun taitavat aikuisessakin vedota tosiaan siihen aivojen nuoriso-osastoon, olivatpa ne kuinka hyviä tahansa. Itse määrittelisin "aikuisten manga" -käsitteen itselleni niin, että se olisi vielä jotain sellaista, mikä on ensi-ihastuksen, kaiken näennäisen erilaisuuden ja kymmenien vuosien jälkeen vielä tallella - jotain sellaista siis, mitä voisin kuvitella vielä 40-vuotiaanakin lukevani. Tämä ehkä sitten sulkee pois kaikki idealistisemmat tarinat (Nausicaä), aikaan ja elämäntilanteeseen sidotut kertomukset (Maison Ikkoku), itsensälöytämis- ja kasvutarinat (mm. planetes) tai sitten muuten vain hyvin henkilökohtaiset ja intiimit Yokohama Kaidashi Kikout ja Walking Manit, joista löytää kyllä älyttömästi syvyyttä ja hetken kaunetta nyt, mutta miten lienee laita enää myöhemmin.

Ylipäätään sitten aikuismaista mangaa miettiessä, ehkä tosiaan jäljelle jää sitten vain minun hyvinhyvin vajavaisilla ja osittain mainstreamin kyllästämillä tiedoilla jotkut Taniguchin tai Azuman työt, ehkä randomheittona äskettäin aloittamani Saint youngmen, joissa toisaalta niissäkin oma nuoruudellinen keveytensä on. Tästä herääkin sitten, tämä jo mieitty kysys, onko toisaalta sarjakuva viihteenä sitten sellainen laji, jonka piiristä tulevia töitä voisi verrata missään muodossa johonkin Kenzaburō Ōen ja kumppaneiden kirjallisuuteen, vai onko se vain yrityksen puutetta?

Edit:

Tezukaa en ole ikinä kanssa oikein mieltänyt kovinkaan aikuismaiseksi, vaikka ehkä teemallisesti saatetaankin liikkua hieman syvemmällä tasolla. En sitten tiedä millainen tämä mainittu Adolf on, mutta tämä mielipide vain Buddhaa, Phoenixia ja Dororoa lukeneen suusta.
« Viimeksi muokattu: 14.06.2009 klo 02:41:47 kirjoittanut vrykyli »

Matti Karjalainen

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 934
  • Friendly Neighborhood Librarian
Vs: Aikuisten mangaa?
« Vastaus #62 : 14.06.2009 klo 11:48:04 »
Aina kun puhutaan klassikoista tai vähänkään vanhemmille suunnatuista mangasarjoista, on Hiroshiman poika saanut paljon suosiota, enkä kyllä edelleenkään osaa itse sanoa, että miksi.

"Hiroshiman poika" on hienosti kerrottu, koskettava ja arvomaailmaltaan hyvin pasifistinen ja humaani tarina, johon historiallinen realismi tuo vielä oman lisänsä.

Jos "aikuismaiseksi" riittää pelkästään se, että käsittelee vakavaa aihetta, niin yhtä lailla vastaavia rinnastuksia voisi vetää Tokyo Mew Mewiin, joka käsittelee teemallisesti aina yhtä vakavaa ja ajankohtaista rakkautta ja vastaavasti Death note sitten kuolemaa ja moraalia.

Ei varmaankaan vakava aihe vielä yksistään riitä minnekään, vaan se miten aihetta käsitellään?

Tezukaa en ole ikinä kanssa oikein mieltänyt kovinkaan aikuismaiseksi, vaikka ehkä teemallisesti saatetaankin liikkua hieman syvemmällä tasolla. En sitten tiedä millainen tämä mainittu Adolf on, mutta tämä mielipide vain Buddhaa, Phoenixia ja Dororoa lukeneen suusta.

En ole lukenut Tezukalta mitään muuta kuin tuon "Adolfin", joten siinä mielessä en osaa vertailuja suorittaa, mutta muistelisin jonkun osan esipuheessa mainitun, että sarjakuva kuuluisi miehen vakavimpaan tuotantoon. Mene ja tiedä.

Mutta mainitsemasi "Maison Ikkoku" - miksipä ei? Se on minusta niitä aika iättömiä ja ajattomia sarjakuvia, joista hyvinkin eri ikäiset lukijat voivat löytää sen oman juttunsa, vaikka kohderyhmä lieneekin jossakin parinkympin paikkeilla.
"Onneksi kirjastonhoitajat ovat tunnollisia kaikissa tunnetuissa todellisuuksissa" (P.A. Manninen: Kapteeni Kuolio - Tampereen sankari)

janne luokkanen

  • Jäsen
  • Viestejä: 514
Vs: Aikuisten mangaa?
« Vastaus #63 : 14.06.2009 klo 20:19:22 »
Itse määrittelisin "aikuisten manga" -käsitteen itselleni niin, että se olisi vielä jotain sellaista, mikä on ensi-ihastuksen, kaiken näennäisen erilaisuuden ja kymmenien vuosien jälkeen vielä tallella - jotain sellaista siis, mitä voisin kuvitella vielä 40-vuotiaanakin lukevani. Tämä ehkä sitten sulkee pois kaikki idealistisemmat tarinat (Nausicaä), aikaan ja elämäntilanteeseen sidotut kertomukset (Maison Ikkoku), itsensälöytämis- ja kasvutarinat (mm. planetes) tai sitten muuten vain hyvin henkilökohtaiset ja intiimit Yokohama Kaidashi Kikout ja Walking Manit, joista löytää kyllä älyttömästi syvyyttä ja hetken kaunetta nyt, mutta miten lienee laita enää myöhemmin.

Mielestäni tiettyä elämän vaihetta kuvaavat ja muutenkin kasvutarinat ovat sellaisia ikivihreitä että niistä voi vanhempana löytää uutta sisältlöä. Olettaen tietenkin että ne on hyvin kerrottu. Planetes voisi olla sellainen josta esim. mummoni voisi löytää paljonkin samaistuttavaa, koska pappani oli töissä savotoissa ja pitkään poissa kotoa. Tuskin hän jaksaisi kuitenkaan lukea sitä, mutta ehkä hyvin suomeksi dubattuna katsoisi sen piirretyn. Vähän köykänen esimerkki mutta ymmärtänette pointin.

Toni

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 726
  • Tähtivaeltaja Sarjakuvaneuvos Rakkaudesta Kirjaan
Vs: Aikuisten mangaa?
« Vastaus #64 : 15.06.2009 klo 11:32:45 »
Mutta niin, varmaan myönnettävä, että suomalaisesta aikuisten mangasta puhuessa, on Hiroshiman poika Nausicaän lisäksi jokseenkin ainoa varteenotettava vaihtoehto - mainitut FMA, AD ja Yotsuba! kun taitavat aikuisessakin vedota tosiaan siihen aivojen nuoriso-osastoon, olivatpa ne kuinka hyviä tahansa. Itse määrittelisin "aikuisten manga" -käsitteen itselleni niin, että se olisi vielä jotain sellaista, mikä on ensi-ihastuksen, kaiken näennäisen erilaisuuden ja kymmenien vuosien jälkeen vielä tallella - jotain sellaista siis, mitä voisin kuvitella vielä 40-vuotiaanakin lukevani. Tämä ehkä sitten sulkee pois kaikki idealistisemmat tarinat (Nausicaä), aikaan ja elämäntilanteeseen sidotut kertomukset (Maison Ikkoku), itsensälöytämis- ja kasvutarinat (mm. Planetes) tai sitten muuten vain hyvin henkilökohtaiset ja intiimit Yokohama Kaidashi Kikout ja Walking Manit, joista löytää kyllä älyttömästi syvyyttä ja hetken kaunetta nyt, mutta miten lienee laita enää myöhemmin.

Vähän kyllä luulisin, että tähänkin keskusteluun on jo ottanut osaa yli 40-vuotiaita ihmisiä, jotka ovat lukeneet muutamatkin mainitsemasi sarjat ensimmäistä kertaa aikoja sitten ja diggailevat niitä yhä uudelleenkin luettuina. Mutta ihmisiä ja aikuisuuksia tietysti on erilaisia, kuten tässä on jo käynyt ilmi.
https://tahtivaeltajablogi.com – Ilman on paha elää!

Doc Lomapäivä

  • Jäsen
  • Viestejä: 2 816
Vs: Onko suomeksi aikuisempaan makuun mitään mangaa myynnissä?
« Vastaus #65 : 15.06.2009 klo 16:33:11 »
Olisin odottanut vähän selkeämpää näkemystä... Jos sellainen on, olen kiinnostunut kuulemaan (lukemaan).
Trolliin trolli vastaus, viitateen aiempaan viestiisi: et sinä tiedä mitä minä tiedän kustannustoiminnasta, etkä sinä tiedä mitä minä Japanin reissuillani puuhailen. Älä ota niin henkilökohtaisesti, ei ammattitaidottomuus ole läheskään suomalaisten kustannustoimittajien vika. Tämä on pieni kielialue. Kritisoin enemmänkin anglo-amerikkalaisten kustannustoimittajien ammattitaidottomuutta ja voitonpyyntiä.

Yölinja tuli suomeksi, mikä on merkki siitä, että alternativea aasialaista sarjakuvaa on mahdollista julkaista suomeksi. Meillä on julkaistu pienlevikkisiä amerikkalaisia ja eurooppalaisia sarjakuvia, joten miksipä ei myös japanilaisia?

onko toisaalta sarjakuva viihteenä sitten sellainen laji, jonka piiristä tulevia töitä voisi verrata missään muodossa johonkin Kenzaburō Ōen ja kumppaneiden kirjallisuuteen, vai onko se vain yrityksen puutetta?
Ei viedä keskustelua taide-viihde kinasteluksi, mutta täytyy sanoa että vaikka herra Oe onkin mainio pistelemään sanoja peräkkäin, olen silti nauttinut enemmän Mausista, Elinvoimasta, Hiroshiman pojasta ja Yoshihiro Tatsumin sarjakuvista.

Tero Mäntylä

  • Peliohjelmoija?
  • Jäsen
  • Viestejä: 1 074
Vs: Aikuisten mangaa?
« Vastaus #66 : 15.06.2009 klo 16:52:05 »
... Yotsuba! kun taitavat aikuisessakin vedota tosiaan siihen aivojen nuoriso-osastoon, olivatpa ne kuinka hyviä tahansa. Itse määrittelisin "aikuisten manga" -käsitteen itselleni niin, että se olisi vielä jotain sellaista, mikä on ensi-ihastuksen, kaiken näennäisen erilaisuuden ja kymmenien vuosien jälkeen vielä tallella - jotain sellaista siis, mitä voisin kuvitella vielä 40-vuotiaanakin lukevani. ... aikaan ja elämäntilanteeseen sidotut kertomukset (Maison Ikkoku),

Yotsuba! taitaa kyllä vedota aikuisissa sellaiseen osastoon kuin vanhemmuus. Maison Ikkokussa nautin enemmän kun sitä voi verrata jo kokeneeseen ja Maison Ikkoku kun kuitenkin jatkuu sinne aikuisuuteen asti. En tiedä voinko itseäni aikuiseksi sanoa ja 40:een vielä muutama vuosi matkaa mutta kyllä noita kaikkia vielä mielellään lukee. FMA käsittelee tiettyjä juttuja niin vakavalla sävyllä ainakin animessa että jäi vähän aikaa sitten jakso katsomatta kuin muisti aikaisemmalta katselukerralta että "Tämähän on tämä jakso. Tämä on nyt aivan liian rankkaa täksi illaksi."

Mutta itse asiassa sanoisin että 10 - 16 vuotta sitten mielummin luki niitä tosi vakavia ja syvällisiä aiheita käsitteleviä tarinoita. Mutta ehkä sitä on aikuisempi sitten kakskymppisenä kuin kolmekymppisenä.

Antti Valkama

  • Jäsen
  • Viestejä: 899
Vs: Onko suomeksi aikuisempaan makuun mitään mangaa myynnissä?
« Vastaus #67 : 15.06.2009 klo 18:06:55 »
Trolliin trolli vastaus, viitateen aiempaan viestiisi: et sinä tiedä mitä minä tiedän kustannustoiminnasta, etkä sinä tiedä mitä minä Japanin reissuillani puuhailen.

Hmph. Ihmettelin "ääneen", mistä tietosi ovat peräisin. Jos sekin nimetään trollaukseksi, trollauksen määritelmä venyy ja paukkuu... Vastaus "et sinä tiedä mistä tietoni hankin" on kyllä aika turha.

vrykyli

  • Purple Oyster of Doom
  • Jäsen
  • Viestejä: 28
Vs: Aikuisten mangaa?
« Vastaus #68 : 15.06.2009 klo 18:38:47 »
"Hiroshiman poika" on hienosti kerrottu, koskettava ja arvomaailmaltaan hyvin pasifistinen ja humaani tarina, johon historiallinen realismi tuo vielä oman lisänsä.

Rikkoen omaa toivettani tässä samalla, mutta pakko mainita vielä, että teoriassa voin ymmärtää Hiroshiman pojan suuren suosion, vaan en oikein käytännössä. Pasifistisuus sinänsähän lienee jo jonkinlainen itseisarvo, joten siitä ei sinällään voine kovinkaan hyviä johtopäätöksiä vetää,(enkä usko että edes sitä oikein tarkoitittekaan), vaan kysymys on juurikin siitä - kuten totesitte - miten se esitetään ja kerrotaan.

Esimerkkinä mainitakseni jokseenkin tunnettu elokuva nimeltä "Tulikärpästen hauta", joka osaa mielestäni tehdä aiheensa käsittelyn huomattavasti paremmin, nimenomaan nautittavana ja tunteisiin vetoavana viihteenä. Se on jotain, mitä en monestikaan pystynyt hieman keinotekoisen tuntuisesti luodun Hiroshiman pojan kohdalla tuntemaan, realismistaan huolimatta. Samaan kategoriaan menee myös edellä mainittu Maus, joka sekin samankaltaista vaikeaa aihetta käsittellessäänkin onnistuu kerronnallisesti olemaan moninverroin parempi ja viihdyttävämpi. Ehkä tuntuu melko makaaberilta puhua näistä teoksista viihteenä, mutta sellaisiksi ne ymmärtääkseni on myös tarkoitettukin.

Lainaus käyttäjältä: Toni
Vähän kyllä luulisin, että tähänkin keskusteluun on jo ottanut osaa yli 40-vuotiaita ihmisiä, jotka ovat lukeneet muutamatkin mainitsemasi sarjat ensimmäistä kertaa aikoja sitten ja diggailevat niitä yhä uudelleenkin luettuina.

Toivonmukaan näin, mutta tarpeeksi kun pelotellaan uutuudenviehätyksen karisemisella ja siirtymävaiheella muunlaisen harrastustoiminnan pariin, alkaa siihen jo melkein uskoa itsekin. Toisaalta olen mainitun Maison Ikkokun ehtinyt jo lukemaan kolme kertaa läpi kahden vuoden sisään, niin uskaltaisin kyllä tunnustaa, että pakko siinä on jotain muutakin olla kuin pelkkä se uutuudenviehätys. Sarjahan kun sinänsä on vielä niin kasaria kun vaan voi olla, ja jokseenkin yllättävästi, toimii se nykyäänkin vielä melko laajaan lukijakuntaan, ikään katsomatta.

Lainaus käyttäjältä: Tero Mäntylä
Yotsuba! taitaa kyllä vedota aikuisissa sellaiseen osastoon kuin vanhemmuus.
Niin, Yotsuba!:n hienouksia (eräitä niistä) taitaakin olla juuri se, mitä erilaiset ihmiset tarinoista saavat. Minulle se on aina ollut tietty välittömyys ja onnellisuus, ehkä sitten lapsille ja vanhemmille se antanee vielä enemmän, kun samaistuminen on helpompaa.

Marsumestari

  • Jäsen
  • Viestejä: 386
Vs: Aikuisten mangaa?
« Vastaus #69 : 15.06.2009 klo 19:02:29 »
Esimerkkinä mainitakseni jokseenkin tunnettu elokuva nimeltä "Tulikärpästen hauta", joka osaa mielestäni tehdä aiheensa käsittelyn huomattavasti paremmin, nimenomaan nautittavana ja tunteisiin vetoavana viihteenä. Se on jotain, mitä en monestikaan pystynyt hieman keinotekoisen tuntuisesti luodun Hiroshiman pojan kohdalla tuntemaan, realismistaan huolimatta. Samaan kategoriaan menee myös edellä mainittu Maus, joka sekin samankaltaista vaikeaa aihetta käsittellessäänkin onnistuu kerronnallisesti olemaan moninverroin parempi ja viihdyttävämpi. Ehkä tuntuu melko makaaberilta puhua näistä teoksista viihteenä, mutta sellaisiksi ne ymmärtääkseni on myös tarkoitettukin.

Tulikärpästen haudan näkemisestä on jo jonkin verran aikaa mutta Hiroshiman poika toimii ainakin Mausia paremmin nimenomaan viihteenä, kun taas jälkimmäinen on mielestäni arvokkaampi haastatteluteoksena kuin sarjakuvana. Tosin viihde, jos mikä on äärimmäisen subjektiivista.

Olisi kyllä kiva tietää, mikä osoittaa Genissä mustavalkoista maailmankuvaa? Ydinaseiden vastaisuus, antimilitarismi vai molemmat? Omasta mielestäni "saarnaavuus" ei ole aina pahasta.

Lurker

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 17 162
Vs: Aikuisten mangaa?
« Vastaus #70 : 15.06.2009 klo 19:12:40 »
[Maus on] arvokkaampi haastatteluteoksena kuin sarjakuvana.

Tätä väitettä en purematta niele. Siis.

Juuri sarjakuvana Maus on saanut (tekijänsä nerouden takia) sisällölleen sen lisäarvon, joka on tehnyt tästä teoksesta klassikon.

Hiroshiman poika on niin puolidokumentaarinen, että en sitä ainakaan ihan heti viihteeksi laskisi. Kyse on tietenkin siitä, miten sana viihde tulkitaan, viihde kun on nykyään niin bumtsibumia. Populaarikulttuuria ko. teos toki on, parhaasta päästä.

Marsumestari

  • Jäsen
  • Viestejä: 386
Vs: Aikuisten mangaa?
« Vastaus #71 : 15.06.2009 klo 19:34:14 »
Se, mikä nostaa Hiroshiman pojan "viihdearvoa" on se, että se kerrotaan suoraan päähenkilön kautta, kun taas Mausissa lukija on turvassa kertojanäänen ja haastattelumiljöön ansiosta. Jos Mausissa keskitettyttäisiin selkeämmin Artin isän kokemuksiin ilman kehystarinaa, niin lukija olisi tavallaan vähemmän turvassa.

Lurker

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 17 162
Vs: Aikuisten mangaa?
« Vastaus #72 : 15.06.2009 klo 20:31:14 »
...ilman kehystarinaa, niin lukija olisi tavallaan vähemmän turvassa.

Kehystarina on Mausissa tärkeä tarina sekin, ei yksistään kerrontatekninen keino.

Se, että Mausissa tai Hiroshiman pojassa lukija olisi turvassa, ei ole historiallisen aiheen takia ollenkaan oleellinen asia. Sen nyt tietää, miten siinä käy. Sielua kääntää lukea kummankin kohtalosta.

jinroh

  • Rocket Scientist
  • Jäsen
  • Viestejä: 964
  • Myöhäistä! Isin Shinjit ovat jo täällä!
Vs: Aikuisten mangaa?
« Vastaus #73 : 15.06.2009 klo 20:54:01 »
Kehystarina on Mausissa tärkeä tarina sekin, ei yksistään kerrontatekninen keino.

Todellakin. Sehän nousee hyvinkin pitkälti kertomukseksi Vladekin, Artin ja heidän läheistensä suhteista. Aikuisuus on hyvinkin tapa jolla aiheen käsittelyä voi kuvata. Ei liiemmin moralisoida, siloitella, osoitella tai peitellä. Kuvassa on rosoja, kuten Vladekin rasistisuus. Keskitysleirillä opitaan kovuutta, ei empatiaa ja suvaitsevaisuutta.

Vaikea fiktion muotoon puettua Hiroshiman poikaakaan silti on keskenkasvuisuudesta moittia. Tietysti se on jossain määrin mustavalkoinen, sillä tavoitteena on ollut japanilaisen militarismin kritiikki, mutta japanilaista militarismia sietääkin kritisoida.

Vaikeaa on kuitenkin perustella miksi jokin olisi aikuista, erityisesti miksi yksi olisi aikuisempaa kuin toinen. Täytyypä funtsia.

(Mihinkään liittymätön huomio: hahmotan muuten jatkuvasti väärin tuon marsumestarin avatarkuvan. Siinä näkyy ylhäällä silmät ja keskellä nenä.)
@--`-,-- Zettai unmei mokushiroku

Matti Karjalainen

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 934
  • Friendly Neighborhood Librarian
Vs: Aikuisten mangaa?
« Vastaus #74 : 16.06.2009 klo 00:12:25 »
Esimerkkinä mainitakseni jokseenkin tunnettu elokuva nimeltä "Tulikärpästen hauta", joka osaa mielestäni tehdä aiheensa käsittelyn huomattavasti paremmin, nimenomaan nautittavana ja tunteisiin vetoavana viihteenä. Se on jotain, mitä en monestikaan pystynyt hieman keinotekoisen tuntuisesti luodun Hiroshiman pojan kohdalla tuntemaan, realismistaan huolimatta.

"Tulikärpästen haudan" näkemisestä on jo jonkin verran aikaa, mutta minuun se ei tehnyt läheskään yhtä voimakasta vaikutusta kuin "Hiroshiman pojan" lukeminen eikä yltänyt edes Nakazawan sarjakuvan pohjalta tehdyn animaation tasolle. Se tuntui minusta jotenkin laskelmoivalta kaikessa tunteisiin vetoavuudessaan, vaikka ihan hienosta elokuvasta oli kyllä siinäkin kyse.

Samaan kategoriaan menee myös edellä mainittu Maus, joka sekin samankaltaista vaikeaa aihetta käsittellessäänkin onnistuu kerronnallisesti olemaan moninverroin parempi ja viihdyttävämpi. Ehkä tuntuu melko makaaberilta puhua näistä teoksista viihteenä, mutta sellaisiksi ne ymmärtääkseni on myös tarkoitettukin.

"Maus" on minustakin vielä astetta parempi kuin "Hiroshiman poika", mutta molemmat kuulunevat kevyesti kaikkien aikojen parhaiden lukemieni sarjakuvien listalle. Ja mitä viihde-määritelmään tulee, niin lasken nuo molemmat viihteeksi samalla tavalla kuin oikeastaan minkä tahansa kaunokirjallisen teoksen, jossa on perustekstin ohella myös sydäntä ja sielua.
"Onneksi kirjastonhoitajat ovat tunnollisia kaikissa tunnetuissa todellisuuksissa" (P.A. Manninen: Kapteeni Kuolio - Tampereen sankari)