Aikuisten mangaa?

[Timo Ronkainen]

Mutta eipä erityisesti aikuislukijoille istuvia, tappeluista suht vapaita laatumangoja ole englanniksikaan pilvin pimein saatavilla. Ensimmäisenä mieleen pöllähtää seuraava Top vitonen:

-Osamu Tezuka: mm. Phoenix ja Adolf
-Motori Mase: Ikigami
-Naoki Urasawa: mm. 20th Century Boys ja Pluto
-Kaiji Kawaguchi: Eagle – The Making of an Asian-American President
-Jiro Taniguchi: mm. The Walking Man ja Benkei in New York

Googlettamalla löytyy lisää tietoja noista kaikista.

Gekikan luoja Yoshihiro Tatsumi listaan vielä mukaan. Olisko Japanin Eisner. Novelleja.
http://hoodedutilitarian.blogspot.com/2009/05/yoshihiro-tatsumi-looks-as-sharp-as-his.html

Timo

[Marsumestari]

Jos enkuksi käännetystä kamasta puhutaan Kazuo Koiken ja Gooseki Kojiman Samurai Executionerissa on jokunen kaksintaistelu mutta painopiste on jossain muussa kuin taisteluissa. Historiallista rikosdraamaa.

Kyllähän aikuiset ihmiset katsovat teattereissakin romanttisia komedioita, niin miksipä ei Kaoru Morin Emma tai Rumiko Takahashin Maison Ikkoku kelpaisi.

Osamu Tezukan Black Jack on shoonenia siinä missä Death Note ja Hiroshiman poikakin mutta ei se ihmissuhdevatvonnan puutteesta ja liioitellusta lahjaakkasta päähenkilöstä ja muutamista yliluonnollisista elementeistä huolimatta ole juuri sen lapsellisempi kuin lääkärisarjatkaan.

Muutama ehdotus on toistoa jo ketjun alkupäästä mutta kertaushan on opintojen äiti.

[Doc Lomapäivä]

Taisteluja -> lapsille
Ei taisteluja -> aikuisille

Onko teillä muita tosi hienoja kriteerejä aikuisille suunnatulle mangalle?

[Jarkko Sikiö]

Rauhoitus nyt, Lomapäivä. Ketjun aloittanut pyrki kuvaamaan hakemaansa ja muut pyrkivät antamaan vinkkejä kukin omien mieltymystensä pohjalta.

Lapsille suunnattu voi olla täysin aikuisten makua vastaava, siitä esimerkkinä on paitsi huolella toteutettu myös hengeltään inhimillinen FMA, jota olen liputtanut siitä astien kun siihen tutustuin. Uskon myös, että Yotsuba& huvittaa enemmän aikuisia kuin lapsia, mitä käsittelin linkittämässäni arvostelussanikin.

Sen sijaan en suositellut Salapoliisi Conania, mistä henkilökohtaisesti nautin suuresti, mutta mikä antaa lapsille enemmän kuin aikuisille. Aikuinen kyllä ymmärtää Salapoliisi Conanin olevan jännittävä, mutta täytyisi olla lapsi kokeakseen jännityksen.

FMA ja Yotsuba& tavoittavat lukijansa tunteen tasolla, vaikka vuosia olisikin jo enemmän.

Mikäli kotimaan julkaisut sivuutettaisiin, valittavaa olisikin jo enemmän, mutta pitäydyin aloittajan tekemässä rajauksessa.

[Reima Mäkinen]

Mikäli kotimaan julkaisut sivuutettaisiin, valittavaa olisikin jo enemmän, mutta pitäydyin aloittajan tekemässä rajauksessa.

Muutkin voisivat näin tehdä.
Aikuisuus on siis lukijasta kiinni, minkä todistaa mm. se että Akiraa ja Gunmia jaksetaan hehkuttaa, mutta Oh My Goddess! on vielä mainitsematta.  Aikuista makuahan ei tässä ole rajattu sen kummemmin. On kuitenkin turha toistaa täällä esimerkiksi Alternative tai tappelumanga -mangaketjussa hehkutettuja. Englannikielisten aikuismangan listaamisa voi jatkaa vaikka täällä. Ja jos aikuisemmalla haluaa ymmärtää erotiikaa ja pornoa, niin sitä käsitellään Kvaakissa ihan toisella osastolla.

Ja tosiaan, sekä tässä ketjussa mainituilla että muutamalla muulla aikuiseen makuun sopivalla mangalla on Kvaakissa myös omat ketjunsa.

[Jari Lehtinen]

Taisteluja -> lapsille
Ei taisteluja -> aikuisille
Onko teillä muita tosi hienoja kriteerejä aikuisille suunnatulle mangalle?

Kauan tunnettu tosiseikka. Kts. kuva.

[Marsumestari]

Riki-Oh:ta lukiessa ei tullut mieleen, että se olisi hirvittävästi Hokuto no Keniä aikuisempi vaikka ensiksi mainittua julkaistaan seinen-lehti Business Jumpissa ja jälkimmäistä Shonen Jumpissa. Juonen kehittelyä on jonkin verran enemmän ja väkivalta aivan pikkiriikkisen yksityiskohtaisempaa mutta siinäpä se.

Seinen-Vagabond kuuluu myös siihen mangatyyppiin, jonka päähenkilön tavoitteena on tulla parhaaksi jossain, yleensä vahvimmaksi taistelijaksi niin kuin juuri tässä tapauksessa mutta Musashin harjoittelua ja taisteluita on kuvattu kypsemmin kuin lukemissani shoonen-mangoissa. Toki Takehiko Inouella on tukena Eiji Yoshikawan alkuteos mutta mielestäni nekin kohdat, jotka ovat täysin erilaisia kuin romaanissa toimivat.

Eli jotkut seinen-mangat voisivat melkeinpä olla shoonenia tai päinvastoin ja joissakin tapauksissa erot ovat hyvinkin selkeitä.

[Doc Lomapäivä]

Rauhoitus nyt, Lomapäivä. Ketjun aloittanut pyrki kuvaamaan hakemaansa ja muut pyrkivät antamaan vinkkejä kukin omien mieltymystensä pohjalta.

Lapsille suunnattu voi olla täysin aikuisten makua vastaava, siitä esimerkkinä on paitsi huolella toteutettu myös hengeltään inhimillinen FMA, jota olen liputtanut siitä astien kun siihen tutustuin.

Minä olen täysin rauhallinen. FMA on minustakin ihan ok, mutta jos joku pyytää suosittelemaan mangaa aikuisempaan makuun, se ei kuulu mun listalle. Mun lista ei oo sun lista, se ymmärrän.

Hiroshiman poikaa lukuunottamatta Suomessa ei ole koskaan julkaistu oikeaa aikuisten mangaa. Silti jotkut yrittävät vakuuttaa sellaista julkaistavan. Suosittelemalla Gunnmia, FMAa plus vastaavaa, luodaan vain kuvaa, ettei aikuismaista mangaa ole olemassa edes Japanissa. Tuollaisista listauksista on enemmän haittaa kuin hyötyä. Pikemminkin voisi alkaa pitää melua siitä, että aidosti aikuisille suunnattua mangaa pitää saada suomeksi ja heti!

[-Hide-]

Pikemminkin voisi alkaa pitää melua siitä, että aidosti aikuisille suunnattua mangaa pitää saada suomeksi ja heti!

Onhan meillä jo Emma ja kovaa pornoa sisältävä Dragon Ball(s).

Saanko kysyä mikä tekee sarjakuvasta aikuiselle suunnatun?

[Doc Lomapäivä]

Saanko kysyä mikä tekee sarjakuvasta aikuiselle suunnatun?

Saat. Mielestäni ainakin kerronnan tyylilaji ja laatu (ei lue pois tappeluita), ja sisältö; herättääkö teos ajatuksia, ja erityisesti miten näitä ajatuksia käsitellään, ja miten ne esitetään.

Monissakin mangoissa (Gunnm, Nana, FMA...) on syvällisiä ajatuksia, mutta niiden käsittelytapa on pinnallinen. 18-kesäiselle aikuiselle ne voi olla kovakin juttu, ja en väitä etteikö aikuinen voisi olla kiinnostunut kevyemmästäkin luettavasta.

Tuli vain mieleen vastaava tapaus joskus Kemissä, olisko ollut Hunt Emerson tai Bryan Talbot, joka tuumasi että kun Briteissä ilmestyy joku oikea aikuisille suunnattu sarjakuva, se voi hyvinkin kiinnostaa uudenlaisia lukijoita. Mutta kun he etsivät lisää: "What's this, Judge Dredd?" ja orastanut sarjakuvainnostus hiipuu saman tien. Sama vähän mangassa: "Luin Hiroshiman pojan, onko samanlaista aikuismangaa enemmänkin?" "Tää Gunnm on hyvä!"

Ehkä menen jo off topic, ja ehkä odotan koko ketjulta liikaa. Suositelkaa gunnmeja kaikille.

[Petteri Oja]

Tuli vain mieleen vastaava tapaus joskus Kemissä, olisko ollut Hunt Emerson tai Bryan Talbot, joka tuumasi että kun Briteissä ilmestyy joku oikea aikuisille suunnattu sarjakuva, se voi hyvinkin kiinnostaa uudenlaisia lukijoita. Mutta kun he etsivät lisää: "What's this, Judge Dredd?" ja orastanut sarjakuvainnostus hiipuu saman tien. Sama vähän mangassa: "Luin Hiroshiman pojan, onko samanlaista aikuismangaa enemmänkin?" "Tää Gunnm on hyvä!"

Tämä on ihan totta. Jos ei Kvaakista tihkuisi vihjeitä suomentamattomasta kamasta yms. olisi minunkin näkemykseni, että Hiroshiman pojan lisäksi ei aikuisempaan makuun olevaa mangaa liene olemassa.

[Antti Valkama]

Hiroshiman poikaa lukuunottamatta Suomessa ei ole koskaan julkaistu oikeaa aikuisten mangaa. Silti jotkut yrittävät vakuuttaa sellaista julkaistavan. Suosittelemalla Gunnmia, FMAa plus vastaavaa, luodaan vain kuvaa, ettei aikuismaista mangaa ole olemassa edes Japanissa. Tuollaisista listauksista on enemmän haittaa kuin hyötyä. Pikemminkin voisi alkaa pitää melua siitä, että aidosti aikuisille suunnattua mangaa pitää saada suomeksi ja heti!

Jos Hiroshiman poika edustaa tuota "aidosti aikuisille suunnattua mangaa", täytynee vain huolehtia siitä että julkaistaan useita vuosikymmeniä vanhoja sarjoja. Poikainsarjahan sekin oli.

[vekka_of_savo]

Mielestäni ainakin kerronnan tyylilaji ja laatu (ei lue pois tappeluita), ja sisältö; herättääkö teos ajatuksia, ja erityisesti miten näitä ajatuksia käsitellään, ja miten ne esitetään.

Monissakin mangoissa (Gunnm, Nana, FMA...) on syvällisiä ajatuksia, mutta niiden käsittelytapa on pinnallinen. 18-kesäiselle aikuiselle ne voi olla kovakin juttu, ja en väitä etteikö aikuinen voisi olla kiinnostunut kevyemmästäkin luettavasta.

Juuri tätä haen. Aikuinen voi lukea sujuvasti Aku Ankkaa (kaikkihan sitä lukevat), mutta yleistäen harvat varhaisteinit tarttuvat vaikkapa Eisnerin Taloon Bronxissa ja Mooren From Helliin. Varmasti monestakin Suomessa julkaistussa mangasta löytyy myös syvällisiä ajatuksia, mutta eron tekee juuri tuo asioiden käsittelytapa, tietty pinnallisuus ja mustavalkoisuus.   

Esimerkiksi Lone Wolf & Cub sisältää paljon epärealistista väkivaltaa ja päähenkilötkin ovat melkoisia yli-ihmisiä, mutta aikuisempaan puoleeni (heh) siinä vetoaa mielestäni kiinnostavasti kerrottu ajankuva Edo-kauden Japanista tapoineen ja uskomuksineen. Noh, Lone Wolf on vähän huono esimerkki, ehkäpä sitä välimaaston tavaraa kuitenkin enemmän?

[JJ Naas]

Lukemistani (suomentamista odottavista) mangoista tulee aikuisemmasta päästä mieleen poliittinen trilleri Sanctuary. Kähmintää, rikoksia ja korruptiota Japanin parlamentissa, oli varsin koukuttava.

Toinen hyvä voisi olla Jiro Taniguchin A Distant Neighborhood, joka kertoo nelikymppisestä miehestä, joka saa mystisesti elää lapsuutensa uudelleen säilyttäen silti mielessään kaiken nelikymppisen elämänkokemuksensa ja tietonsa siitä, että hänen isänsä katosi (tulee katoamaan) hänen ollessaan nuori, ja tämän mysteerin selvittäminen on osa tarinaa.

Taniguchin Benkei in New York taidettiinkin mainita jossain ketjussa aiemmin. Taniguchi on myös kuvittanut Giraud/Moebiuksen ideaan tai uneen (tai hallusiinaatioon) perustuvan tarinan Icaro, mutta se oli mielestäni käsittämättömän huono.

[Doc Lomapäivä]

Jos Hiroshiman poika edustaa tuota "aidosti aikuisille suunnattua mangaa", täytynee vain huolehtia siitä että julkaistaan useita vuosikymmeniä vanhoja sarjoja. Poikainsarjahan sekin oli.

Liekö tuolla väliä vaikka olis kivikaudelta. Eipä ole Nausicaäkaan viime vuosien liukuhihnahitti.

En silti usko että nykyajan hittitehtailu olisi syypää siihen ettei aikuismangaa löydy, vaan länsimaisten kustannustoimittajien ammattitaidottomuus, sekä kustantajien tukeutuminen varmoihin nakkeihin ja maksimaalinen voitonpyynti. Varmasti pienemmiltä kustantajilta ja doujinshista löytyy vakavaa, aikuisille suunnattua mangaa. Korealainen Yölinja on hyvä esimerkki.

Juuri tätä haen.

Sitä vähän epäilin.

Minusta on parempi myöntää ettei aikuismaista mangaa ei ole suomeksi saatavilla, kuin antaa vinkkejä "sinne päin". Ei auta kuin opetella englantia. Sitä paitsi Yoshihiro Tatsumin Push Man ja Abandon the Old in Tokyo eivät paljoa tekstiä edes sisällä. Siinä on mun suositus.