Helsingin sarjakuvafestivaalit 23.-24.9. 2006

[pertti jarla]

Lapsenomaisesti piirrettyjä töherryksiä,
jotka saavat minut voimaan pahoin.

Mitä helvettiä suomalaiselle
sarjakuvalle on tapahtunut?

Ihan kuin oltaisiin oltu eri festareilla. Itse löysin mielestäni aiempaa enemmän siististi painettua, hyvin kerrottua ja piirrettyä kotimaista albumia ja pienlehdykkää. Mueslin, Tiluksen pääasioita, Sihvosen tinkimättömässä streittiydessään friikin "Liisan". Entä sitten Anni Isotalon seikkailut, Emil ja Sofi, Kanerva...

[Kitty Vane]

Huh huh, selvisin hetki sitten festareilta kotiin ja nyt väsyttää ihan älyttömästi, mutta kivaa oli senkin edestä!

Minun ei tullut hankittua festareilta kun tosi kipeät jalat, Mari Ahokoivun "Tarinoita kissojen kirjasta: Kaksi tarinaa rakkaudesta", Niiku avaimenperä & sarjakuva ja yksi pikkuinen pinssi missä on makkaran näköinen lintu.
Joka kerta kun menin oikein kunnolla törsäämään niin törmäsin johonkin tuttuuni, jäin suustani kiinni ja siihen se ostelu sitten kaatuikin.

Paikkana Gloria oli hyvin Aktia-salin oloinen, ja suuri kävijämäärä positiivinen yllätys. Pienlehti Taivaassa oli kauheasti kaikkea kivaa, ja isossa salissakin olisi ollut ostamista enemmän kun olisi kotiin jaksanut kantaa. Kylli-Täti kilpailu oli hauska, ja oli kiva nähdä & kuulla millainen setä se Warren Ellis on. Oli myös mukava nähdä läjäpäin vanhoja tuttuja joita yleensä näkeekin vaan tuolla festareilla.

Valitettavasti ennätysmäärä kävijöitä tarkoitti myös normaalia enemmän idiootteja jotka tulee Info-tiskille räyhäämään milloin mistäkin tai muuten vaan huvikseen työntekijöitä kiusaamaan. En nyt lähde erikseen kaikkia peeloja nimeämään, lukuunottamatta Like:n myyjä setää jonka töykeä käyös kiukuttaa vieläkin.

Kiitos kaikille paikallaolijoille (niille peeloillekkin, olisihan se ollut tylsää jos kaikki olisi ollut vaan kivoja ja kohteliaita) ja ihan erikseen vielä super suuri kiitos järjestäjille!

Nyt lähden lepuuttamaan jalkojani ja nauttimaan siitä että kotona ei ole tuhatpäin ihimisiä eikä tule ihan hirvittäviä houkutuksia upottaa koko loppukuun budjettia sarjakuviin.

[Jyrki Vainio]

Miten kukaan täysikäinen kehtaa myydä
moista sontaa.

Sanoo kaveri, jonka mielestä kvaakissa on liikaa masentavia kuolinuutisia ja tänne tarvittaisiin enemmän ammattimaisesti kirjoitettua asiaa.
Että muistokirjoitukset ovat ikävän synkkiä, mutta tämmöiset positiiviset kommentit taas ovat ihan ok ja saavat kaikki hilpeälle päälle?

[Timo Ronkainen]

Niska kipeänä laukun kantamisesta palauduin kotiin. Piti olla sunnuntaikin, mutta ajauduin Heilän kera hunnigolle, eli Turkuun.
Blacksad, Kuolio, Muësli ja  Anni Isotalo olivat ainoat, joihin sain nimmarin. Manu larcenetti jäi kokonaan näkemättä kun ohjelmaa meni päälekkäin ja myymässäkin piti olla.
Kaikennäköisiä pienlehtiäkin tuli kassin täydeltä vaikka budjetti oli minikokoa. Maininnan arvoisia olivat ainakin Muësli (onnittelut ansaitusta voitosta!)  ja 1970-luvun Helsingin Hulinat Taideteollisen korkeakoulun lehti, jossa hyvin varhaista Mauri Kunnasta. Koko saalista ei  ole vielä perattu.
Kuvia tulee ehkä tänne, tai uutisiin/artikkeleihin tai Sarjainfoon.
Lavaohjelmaa voisi kuuluttaa jonkinlaisen PA-systeemin avulla myyntialueelle, jotta sielläkin jotain edes kuulisi vaikkei näekään. Ovenraosta näin kyllä lippalakkipäisen Manun, mutta en mitään kuullut.

Timo

[devilis6]

Sanoo kaveri, jonka mielestä kvaakissa on liikaa masentavia kuolinuutisia ja tänne tarvittaisiin enemmän ammattimaisesti kirjoitettua asiaa.
Että muistokirjoitukset ovat ikävän synkkiä, mutta tämmöiset positiiviset kommentit taas ovat ihan ok ja saavat kaikki hilpeälle päälle?

Pitäisikö sitä valehdella vai? Siltä minusta tuntui...

Ihan kuin oltaisiin oltu eri festareilla. Itse löysin mielestäni aiempaa enemmän siististi painettua, hyvin kerrottua ja piirrettyä kotimaista albumia ja pienlehdykkää. Mueslin, Tiluksen pääasioita, Sihvosen tinkimättömässä streittiydessään friikin "Liisan". Entä sitten Anni Isotalon seikkailut, Emil ja Sofi, Kanerva...

Ikävän paljon ei-kiinnostavaa kamaa,
jonka piirtämiseen ei tarvitse minkäänlaisia lahjoja.

sitä tehdään ja luetaan.
Artsufartsusta punkin kautta supersankareihin ja kauhuun saakka.
kaikille on jotain.
jos et tykkää aina löytyy kansantanssikursseja ja karaokea.

Ei siis ole muuta sarjakuvaa kuin zuomalainen?

[pertti jarla]

Ikävän paljon ei-kiinnostavaa kamaa,
jonka piirtämiseen ei tarvitse minkäänlaisia lahjoja.

90% kaikesta on paskaa, mahtuuhan sitä siis sarjisfestareillekin. Mutta se hyvä ja kiinnostava vähemmistö, siihen keskittyisin...

[rama]

Ja joku ihana ihminen keksi kysyä Blacksad piirtäjältä luonnosten sinisistä viivoista.

Ja onneen johdattava vastaus on "Col-erase". Miksi v*****ssa tätä ei kerrottu kuvataidekoulussa, jossa tuhlasin elämästäni kuusi vuotta!!!!!!!!!!!!!!!!

Hei, kerro Tertsi koko tarina!
*nimimerkki ei-paikalla ollut*

[Curtvile]

Ei siis ole muuta sarjakuvaa kuin zuomalainen?

On ja paljon onkin.
sitä näkyi juuri festareilla. Tarttui haaviinkin paljon ja lopuista tuli otettua yhteystiedot ylös.

Mutta hei, ei sinun tarvitse tykätä siitä. Ja saat sen sanoakin, mutta älä ihmettele jos muut kehottavat vaihtaamaan harrastusta haitarinsoittoon ja pontikankeittoon.

ps. David Gemmell, Tim Hildebrant, Mario Faustinelli, Carlos Roque, Fred Burton ja Dick Rockwell ovat kuolleet tämän vuoden aikana.
heillä oli jotain annnettavaakin.

[tertsi]

Tämä epsanjalainen piirtäjäsetä kertoi, että ensin hän sutaisee sinikynällä karkean luonnoksen (käyttää myös punaista, jos tarpeen).
Sitten hän tekee tarkan lyijäripiirroksen puuvärin päälle.
Sitten tussaa.

JA SITTEN kumittaa sekä sinisen (punaisen) ja lyijäriviivat pois.
Vitsi on siinä, että hän käyttää Col-erase värikyniä, joiden jälki katoaa kumitettaessa samalla lailla kuin lyijykynänkin jälki.
Normaalivärikynästä jää aina pigmenttiä paperiin eli ei voi esim. värittää akvarelleilla siististi puuvärisotkun päälle.


Olen itse aina kärsinyt hieman siitä, että lyijykynäpiirros on niin sotkuinen, että tussiviivojen vetäminen on semmoista pikku hapuilua.
Sinikynä antaa ikään kuin uuden layerin, koska sillä vedetyt ensimmäiset apuviivat ovat niin haaleita, että tussatessa näkee vain jämptimmät lyijäriviivat. Sitten vain kaikki tarpeeton kumilla pois ja tussipiirros on siisti ja hieno.


Ymmärsinkö oikein? Selitinkö selvästi?  

[rama]

Tämä epsanjalainen piirtäjäsetä kertoi, että ensin hän sutaisee sinikynällä karkean luonnoksen (käyttää myös punaista, jos tarpeen).
Sitten hän tekee tarkan lyijäripiirroksen puuvärin päälle.
Sitten tussaa.

JA SITTEN kumittaa sekä sinisen (punaisen) ja lyijäriviivat pois.
Vitsi on siinä, että hän käyttää Col-erase värikyniä, joiden jälki katoaa kumitettaessa samalla lailla kuin lyijykynänkin jälki.
Normaalivärikynästä jää aina pigmenttiä paperiin eli ei voi esim. värittää akvarelleilla siististi puuvärisotkun päälle.

Olen itse aina kärsinyt hieman siitä, että lyijykynäpiirros on niin sotkuinen, että tussiviivojen vetäminen on semmoista pikku hapuilua.
Sinikynä antaa ikään kuin uuden layerin, koska sillä vedetyt ensimmäiset apuviivat ovat niin haaleita, että tussatessa näkee vain jämptimmät lyijäriviivat. Sitten vain kaikki tarpeeton kumilla pois ja tussipiirros on siisti ja hieno.

Ymmärsinkö oikein? Selitinkö selvästi?  

Kyllä, kiitos paljon. Tuohan on h*lvetin hyvä ratkaisu! Kuten sanoit, yksi kerros lisää tupeltaa...

[Petteri Oja]

Olipahan melkomoisen mukavat festarit. Tila oli kuuma ja ahdas mutta tunnelmallinen, tykkäsin. Manganhakkauspaidat myytiin loppuun, olkaa onnelliset kaikki jotka sellaisen saivat. Lisäeriä saatetaan ottaa, mutta ei välttämättä juuri samanlaisia.

Turun Sarjakuvakerhon erittäin virallisessa Kiroileva Silli -kirjassa on tätä nykyä about 70 eri piirtäjän aikaansaannos. Mukana mm. Blacksad-Guarnido, Larcenet, Ellis ("Bring me whisky you bastard!"), Juba, Heilä, Vesapai, Kataisto (!), Tiitu, Kaltsu, Vesapai, Pauli Kallio, Manninen, Vesapai, Kaisa Leka, Jerrman, Jii, Petri Hiltunen, Vesapai, Jyrki69... Tai siis, sanotaan vaan lyhyesti että siinä on KAIKKI.

Eiköhän me julkaista toi albumina Necrocomiconissa ja pistetään kanteen vain tekijöiden nimet ja tullaan rikkaiksi. Jeh.

Joo ja rahaa meni. Mun mielestäni Pienlehtitaivaan taso oli kovempi kuin viime vuonna. Tai sitten kävin sen nyt vain läpi tiheämmällä kammalla.

[Timo Ronkainen]

Col-erase on ollut animaattoreilla varmaan iät ja ajat. Sinisen ja punaisen käyttö helpottaa varsinkin monimutkaisten kuvien työstämistä kummasti ja ne erottuvat valopöydällä uudelle paperille tussatessa toisistaan, eli clean-uppi on tehty eri värillä, vaikka sinisellä on voitu sutata paljonkin, niin silti alla on selkeä luonnos jonka pohjalta tussata.
Näitä saa 12 kpl bokseissa, mutta ei vissiin Suomesta. Onhan täällä ollut aiheesta aiemminkin.

Timo

[tertsi]

Mutta Guarnido selitti asian erittäin havainnollisesti.

Tuo Kvaakin aiempi keskustelu ei oikein selvitä tietämättömälle, mistä hommassa on kyse. Mielestäin. 

[Mikko A]

Kevyesti parhaat festarit missä itse olen ollut. Tosin on taukoa ollut välissä ja viimeksi oikein ajan kanssa istunut paikalla monia vuosia sitten.

Pienlehtitaivaassa oli minusta hyvä tarjonta. Penskojen tekemistä seikkailu rävellyksistä "tyttöjen kuva-taide emo sarjiksiin" ja supersankareista perus sarjakuvaseura kamaan ja "old school" pienlehtisarjikseen. Olihan siellä jotain törkyäkin.
Hintataso pääasiassa asiallinen, mutta välillä aika hurjaa katsottavaa. Tuntuu että kuvioissa pidempään pyörineillä on vielä muistissa mitä lehdet maksoi markka-aikaan, mutta nuoremmat porukat ja etenkin naisten osastolla tuntuu että postimerkin kokoiset pari sivuiset viritelmät hinnoitellaan jonnekin ihan käsittämättömään 2-5e osastolle, kun samoista ei markka aikaan kukaan olisi kehdannut pyytää kuin 2-3mk... tai max. 5mk.  ei 12-30mk. No kysyntä & tarjonta määrää hinnat, joten mitäs sitä enempää valittelemaan kun mitään ei ole pakko ostaa.

Muutama muovikassillinen omakustanteita & muutakin tuli mukaan ja omista pääsi aika hyvin eroon, vaikka välillä hirvitti alkaa mitään myymään.

RIVO#1, joka valittiin vuoden haitallisimmaksi pienlehdeksi, uusintapainetaan kuluvan viikon aikana. (ks: www.cfprod.com/loka )
Siihen tulee kenties kanteen tämä mainio kunniamaininta, joten poikkeaa lievästi festarilla myydystä ekasta painoksesta. "Harvinaista" ekaa painosta voi kysellä Zum Teufel distrosta.

[Mikko A]

muuten, jos äänentoisto tekniikan päivitykseen on ensivuonna budjettia, vois hoitaa pari "headsettiä"* että saa mikrofonin pysymään suun edessä vaikka keskustelijat olisi kovassakin kännissä 


(*http://www.thomann.de/prodbilder/the_tbone_hc_95_pimx_141189.jpg)