Nonniin, Gloriassa oli tunnelmaa kuin Aktia-salissa ikään, sen saattoi aistia ihan omalla nenällä. Kaiketi tilojen pienuudesta johtuen paikalla ei todellakaan ollut divaripuolen edustajia, tämä tosin ei estänyt rahojen häviämistä myyjien taskuihin. Pahiten varallisuuttani puraisin Pitkän miehen myyntitiski, onneksi sentään itsehillintäni piti tänä vuonna enkä antautunut orgastiseen kulutushysteriaan. Hankinnat selviävät ajastaan kunhan kirjoittelen noita lukuarvioita...
Sitten nimmarien/piirrosten jonottamiseen, Blacksadin suosio taisi yllättää kaikki, toinen yllätys oli herrojen huolellinen piirtäminen mikä venytti jonotusaikaa reippaasti, mutta oli toisaalta sen arvoista. Mr. Ellisin kohdalla pitkä jono eteni melkein juoksuvauhtia, mutta kuten eräässä täälläkin linkitetyssä videossa todetaan "I could have done that myself", on nimittäin sen verran rento nimmari ettei väärennöstä helposti erottaisi. Grezenin ja Tertsin nimmarit ja piirrokset saikin sitten hieman pienemmällä jonottamisella.
"...and when you come to Finland, you're nobody, that puts your feet back on ground."
Nopeimmalla jonottamisella selvisin Manu Larcenetin kohdalla tehdessäni taktiset ja hakiessani nimmarin Wsoy:n kirjakaupasta puoliltapäivin. Olin ainoa. Edellisenä päivänä kukaan ei ollut tullut signeeraustilaisuuteen. Paikallaolostani ilahtunut mösjöö Larcenet piirsi sitten kokosivun kasvokuvan Pieniä voittoja -albumin naisesta käyttäen brushpeniä (kallis semmoinen), jollaista Ville Ranta hänelle oli suositellut. Valitettavasti hän tuhoaa kyniä noin yhden viikossa joten köyhyys on edessäpäin. Siinä sitten odotellessa työn kuivumista, ja kun ei muitakaan näkynyt niin jäin juttelemaan L:n kanssa, josta seuraava tiivistelmä:
Aiheesta mitä minä teen työkseni (ohjelmoin) päästiin siihen, että nykyään hänellä on oikkuileva PC, koska Macit maksavat niin paljon, ja on hyväksi mielenrauhalle että kovalevyn backupia voi säilyttää jossain netin takana kaukaisuudessa, ettei vuoden työt häviä bittitaivaaseen kun kovo sanoo "kruts".
Siitä sitten siihen että kun on P2P:llä imutellut (siis warettanut!) esim. Virgin Suicidesin tms. mitä ei helpolla saa Ranskanmaalta dvd:llä ja on käpertynyt sohvalle valmiina nauttimaan elokuvasta niin ruudulle tuleekin pornoa. Ja amerikkalainen porno on tympeää, silikonitissiä, silikoni huulia, ns. teollisuuspornoa.
Tästä pääsemmekin loogisesti puhumaan Miyazakin elokuvista (selaamme aiheen tiimoilta näköjään samoja nettisivuja, mm. buta connection) ja siihen että viime vuonna Ranskassa käydessään Miyazaki oli kutsunut hänet käymään Japanissa ja nyt sitten on edessä käynti Ghiblin studioilla... sekä yleistä ihkuttelua Tulikärpästen haudasta, Totorosta ja Naapurini Yamadoista.
Siinä se reilu puoli tuntia menikin kuin siivillä, yllätyin itse kuinka nopeasti pääsin tankeroenglannin yli ja kykenin muodostamaan järkeviä lauseita. Paras festarikokemukseni kautta aikain.

Sitten tuo nk. kvaak-miitti Bob's barissa (onko näitä useampia, tunnistinko kyltin fontin väärin?), väkeä oli paikalla noin puolet Kummelin ladojen kokoontumisajojen massasta. Ohessa kuvaraporttini riehakkaasta menosta.

Tulihan foorumituttuja vastaan tunnistamatta ja tunnistaen pitkin päivää, joten jokunen nimi sai kasvot ja äänen.
Ensi vuonna uusiksi.