Planetes

[Antti Valkama]

Väriversiota ei ole. Alkuteos on mustavalkoinen, kuten miltei kaikki japanisarjis. Paitsi että joidenkin lukujen alkusivut ovat väreissä myös japanijulkaisussa. Tätä harrastetaan joskus.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Kiitos vastauksesta, Antti; eipä siis tarvitse etsiskellä väriversiota. Erikoista, että vain pieni osa sivuista tehdään värillisinä.

Löysinkin nuo englanninkieliset liitesivut netistä. Kerrottakoon mahdollisille tietämättömille ja kiinnostuneille, että ne julkaistiin jenkkipokkari 4.1:ssä ja 4.2:ssa luku 21:n ja 26:n perässä ja niitä on yhteensä vajaat 50 sivua. Niissä ei ole huumoria, vaan ihmiskunnan ja avaruusteknologian fiktiivistä historiaa meidän päivistämme Planetesin aikaan saakka eli vuoteen 2075. (EDIT: Ja sivut eivät ole edes sarjakuvaa, vaan vain tietoiskuja.) Vilkaisun perusteella minusta ei mitenkään olennaista luettavaa, mutta kiva lisä. Hyvä homma, että suomalainen versio oli japanilaisten kokoelmien mukainen vain neljässä osassa.

Lisättäköön vielä, että mielestäni se esitetty väite pitää paikkansa, että Planetes puree moniin sellaisiin lukijoihin, jotka eivät yleensä innostu mangasta. Olen itse esimerkki siitä. Tässä sarjassa on sanomaa eikä piirrostyyli ole makuuni liian erikoinen. Lukeminen on paikoitellen huima kokemus!

[Antti Valkama]

Värillisiä sivuja tulee Japanissa joskus lehtijulkaisuun jonkinlaisena bonuksena lukijoille, yleensä niistä suosituista sarjoista. Parhaimmillaankin kyse on muutamasta luvun alkusivusta, ei koko luvusta. 

[Sampsa Kuukasjärvi]

Selvä, kiitos. En tiedä mitään japanilaisten sarjakuvien julkaisutavoista. En jäänyt kaipaamaan värejä.

Pitääpä joskus katsoa Planetes-anime, jossa ainakin on värit ja joka vissiin on muutoinkin aika erilainen.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Usean nettikommentin mukaan se esittelee teknologiaa ja valtioiden politiikkaa tarkemmin kuin manga.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Tämä aihe voisi olla hahmojen takia ”Kuin kaksi marjaa” -ketjussa, mutta laitan sen tähän ketjuun, koska kyse on myös sarjan suomennoksesta.

Amerikkalainen eversti Sanders tekee Planetesin 20. luvussa (Phase 20) romunkeräysaluksen päällikkö Feelle avunanto- ja yhteistyötarjouksen. Fee haistattaa hänelle pitkät huutamalla suomalaisessa pokkarissa (osa 4, s. 133): ”Mieluummin vaikka kuolen kuin alan käskyläiseksesi. Painu vaikka huoltoasemalle myymään hampurilaisia!!”

Haistatuksen vitsi on siinä, että eversti Sanders on piirretty KFC-pikaruokaketjun eversti Sandersin näköiseksi. Englanninkielisessä pokkarissa lukee: ”Go sell some fried chicken at a gas station!”

En tiedä onko suomentajalta jäänyt vitsi tajuamatta. ”Hampurilaisten myyminen” ei ole vitsin kannalta oikein, koska Sanders perusti paistettua kanaa (fried chicken) tarjoavan ketjunsa kilpailemaan hampurilaisia vastaan.

Toisaalta kohdan suomennos on ehkä tarkoituksella niin sanotusti paikallistettu, koska kyseinen ketju ja everstin ulkonäkö eivät ole meillä tuttuja (- toisaalta ovatko ne Japanissakaan?). Tunnustan, että ainakaan minulle logon ukko ei ollut jäänyt mieleen aiemmin. Tämä vitsi paljastui minulle Tv Tropesista täältä kohdasta ”Cultural Cross-Reference”. Monille varmaan jo wanha juttu.

En valita suomennoksesta mitään, kieli on sujuvaa. Ihailen sitä, että osataan kääntää mangaa suoraan japanista.

Oudosti muuten rakettitieteen kehittäjä von Braunin mukaan nimetty avaruusprojekti lukee välillä taustoissa englantilaisesti ”von Brown” (esim. pokkarissa 2 sivulla 125).

[Antti Valkama]

KFC-eversti on melko vakiintunutta huumorikamaa mangassa, ja japanilaiset lukijat varmaan pääosin tunnistivat hahmon ja viittauksen. (Ainakin ne jotka eivät lukeneet ylimalkaisesti.) Luultavasti juttu on mennyt kääntäjältä ohi. Yksi isoista haasteista käännöstyössä onkin juuri viittausten hiffaaminen...

Braun/Brown lienee sitä tavallisinta virheosastoa: ensin valitaan alustavasti tietty termi ja sitten myöhemmin löydetään parempi ja korvataan - mutta totta kai osa jääkin korjaamatta ja myös toimittajalta havaitsematta. Ymmärrettävää, mutta harmittavaa.

[Mambrinon kypäri]

Lainasin suomennetun mangan kirjastosta. Tykkäsin, kivaa slice-of-life-scifiä. Tosin syvälliseksi tarkoitetut filosofiset opetukset eivät oikeastaan iske niin hyvin kuin tarkoitus, Hachi on mielenkiintoisempi hahmo ennen "henkistä kasvuaan".

Aluksia, asemia, planeettoja ja avaruutta katselee mielellään.

Scifi-puolikin on kestänyt aikaa yllättävän hyvin; luulin että tämä oli tuoreempi teos kuin olikaan kunnes huomasin että kun astronautti ostaa Cosmonauts -lehden, myyjä antaa hänelle disketin. Ja puheluihin käytetään klassista videopuhelinkoppia.

Nykypäivänä amerikanelämä on läsnä Suomessa niin laajasti ettei KFC-Sanders ainakaan multa mennyt ohi.