Kesän kuumassa oon piirrelly luonnoskirjaan jatkoa tälle sivulle:
http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=gallery;sa=view;id=1794Ja nyt kiinnostaa sitten, että ehtiikö tossa jo tajuta, mistä on kyse. Ja muuta apua.
Eli noi on markkeritusseilla luonnoskirjoihin yksittäisinä ruutuina vedettyjä hahmotelmia, kun pelottaa ihan vitusti ottaa sivellin käteen ja vedellä isolle paperille. Osa noista kuvista, esimerkiks ton tokan sivun (eli eka kuva tässä) leveet otokset on oikeessa elämässä tosi pieniä.
Tosta näkee kanssa aika hauskasti alkoholitussien ja vesiliukosten(?) eron. Hävetti vähän saatanasti mennä ostamaan jotain deleterin neopikopikoja, ja pelkäsin kokoajan, että jos ne kysyy että mitä raavas mies tämmöstä ostaa, niin pystynkö takeltelematta selittään että joo, kummitytöllehän nää.
Mua harmittaa, koska en osaa sommitella ollenkaan. Kuvittelin tossa joka ruutua omana kuvanaan skannatessani, et täs olis ollu jo iso työ, mutta eihän siinä ole kuin kaks sivua, ja jokanen ruutu on kyllä ollut tavallaan tuskien taival. Ei välttämättä itse toteuttaminen, mutta etukäteen oon ollu aina satavarma, että vittu tästä tule mitään.
Tietokoneella piirtäisin ton negatiivisesti, eli lähellä olevat asiat olis vaaleita ja kaukana olevat tummia, koska tietokoneella voi piirtää vaaleeta tumman päälle. Käytännön syistä paperille piirtäessä päädyin päinvastaseen ratkasuun, joka kyllä mun silmään toimii paremmin, kuin arvelinkaan. Onhan toi tavallaan väriperspektiivin toteuttamista - mutta vaan päivänvalossa, ja tää tarina olis kesäyön hämärässä. Loppukesän.
Lähdetään siis siitä, että eka kuva on sivu 2, ja toka kuva on sivu 3.
Onko huono, kun tokan sivun ekoissa ruuduissa zoomi vaihtuu, ts. toi toinen jätkähän ei liiku, pitääkö sen olla samankokosena molemmissa? Mummielestä siinä on enemmän draamaa, kun ne on alussa läheltä kuvattu, mutta toi toisen lähtö ei tuu ollenkaan selvästi, jos sen piirtää yhtä tiukalla rajauksella. Toisaalta se tilanne vois olla selkeempi, jos kamera pysyy paikoillaan?
Vika ruutu on siis flashbackista takasin todellisuuteen, ja jossain vaiheessa lukija toivottavasti tajuaa, että jätkä elää traumaattista kokemusta uudelleen. Vikassa ruudussa pitäs paremmin tuoda tota taloa esiin, ja varmaan piirtää hahmoa tarkemmin sillai, että huomaa, ettei sillä oo kypärää jne. Piirsin noi ihan vahingossa samaan asentoon.
Kolmas sivu on mummielestä ihan hyvä, tai siis tavallaan. Noi kaks ekaa ruutua on ihan liian isoja, mutta enpä tosiaan piirtäny näitä ruutuja samalle paperille. Voisin jakaa tän sivun pystysuunnassa tasan kolmeen. Vikassa kolmessa ruudussa ideana olis tapahtua, että jätkä huomaa kyltin, kattelee sitä kauhulla, ja jatkaa siitä huolimatta - vikassa ruudussa on näkyvinään saappaankanta. Varmaan kun on enemmän tilaa, voin tuoda ton kyltin rivin ekassa ruudussa paremmin esiin. Ja ehkä sen lähtevän ihmisen vikassa ruudussa, mutta vain ehkä. Juoksevia on nini hankala piirtää ja sit vielä jonkun pelkän jalan kuvaaminen on niin noloo.
Sit loppui taito ja kyky, enkä oo ees luonnostella uskaltanut enempää. Tai oon seuraavan ruudun, eikä tullut kovin nätti. En tiedä, mitä tohon pitäs tehdä. Ehkä kattoo mallista, miltä joku tasanen, miinoitettu suo vois näyttää. Ehkä rajata ton silleen, että siinä näkyis miehestä vaan lähinnä pää. Ja se että se juoksee silmät kiinni ja itkee. Flashbackit loppuu tähän ja tarina kietoutuis yhteen tän sivun lopussa, jos saisin keksittyä, miten piirrän loput ruudut.
