Ainiinjoo, jauhaakseni vielä teräskäsineen seteistä: kolmas kuva on teknisesti sen verran paremmin hallussa kuin mitä mulla, joten en kerrassaan vaan uskalla sanoa siitä mitään. Siisti homma kuitenkin. Noiden kahden ekan lennokkuudesta voidaan sit olla montaa mieltä, eikä kyse ole nyt siitä, että lähtisin nimenomaan noita kuvia haukkumaan, vaan siitä, että mä ainakin henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että huolellisesti hinkattu on paremman näköstä. Mä ainakin rehellisesti luulin, että kun nykyään näkee paljon "huonosti" piirrettyä sarjakuvaa, on kyse siitä, että itse taiteen julkaisurima on vaan alhaalla ja halutaan tehdä nopeesti valmiita sivuja. Sittemmin sain tietää, että rennolla meiningillä haetaan tahallisesti elävämpää jälkeä. Mulle se tuli vähän yllätyksenä.
Sarjakuvat eroavat yksittäiskuvista sillai, ettei yhteen staattiseen tilanteeseen tarvitse tunkea miljoonaa elementtiä ja liikkeentuntua niin, että lopputulos on jäykkä kuin bristol stool scalen type 2. Kun sama tilanne jaetaan useampaan eri kuvaan ja sitä kompataan muilla sarjakuvan ominaiselementeillä, ollaan jo saavutettu semmonen dynaamisuuden aste, ettei sitä ole pakko liikoihin vetää. Mun makuni on tosin kakarasta asti jo sellanen, että mitä "valokuvamaisempi", sen parempi. Toki überhienoa ovat sitten ne, joilla taitoa on niin rajattomat määrät, että tekevät nopeasti ja lennokkaasti jälkeä, jossa myös mittasuhteet ja kaikki muu menee automaattisesti kohilleen. Esimerkiks Kubetin 2000-luvun sgt Rockeista mä oon päätellyt että jätkä on vaan niin Pro, että ohimennen huitelee kaikki kohilleen ja hyvältä näyttää.
