Roikuin Gravettin vetämän kierroksen mukana, mutta puolet asioista jäi näkemättä, kun porukkaa oli niin paljon. Oli siis pakko käydä vielä uudestaan paikat läpi yksinään, että kaiken sai irti. Vanhat puupiirrokset näyttivät mielenkiintoisilta, vaikka niitä kaikkia ei jaksanut juurta jaksaen tutkia. Mangametsä oli mukava, tallustelin siellä keskellä ja hion ninja-aistejani väistellen heiluvia pokkareita. Varsinkin kauhumangoja oli kiva selailla, kun niihin en aikaisemmin ollut tutustunut. Mangaoriginaalit olivat hulppean näköisiä, jokaisen edessä piti pysähtyä tarkemmin tiirailemaan yksityiskohtia. Enemmänhän tietysti olisi voinut olla, mutta tässäkin oli ihan riittävästi (varsinkin kun kestävyys alkoi hiljalleen loppua).
Mutta, mutta, tosi kiksit sain siellä yläkerrassa. Alkoi siitä kun tajusin Murakamin "superflatin" olevan oikeastaan 3D, joka näyttää 2D:ltä, kun normaalit kuvat ovat 2D:tä, joka näyttää 3D:ltä. Kikin ja sen toiseen patsaan ympärillä teki mieli juosta ympyrää ja päälautasen luona suunpieltä nyki vimmatusti. Hyvin iskivät tajuntaan ja viime yönä näinkin sitten kaikkea outoa unissani.